Cristina López Barrio: Mahdottomien rakkauksien talo

TBR-projektini ei viime aikoina ole täällä blogissa näkynyt, vaikka itse asiassa olen kököttänyt ensimmäisen etapin eli Kolin huipulla on jonkin aikaa. 12 listan kirjaa on siis luettu, ja Cristina López Barrion Mahdottomien rakkauksien talo (Bazar, 2012) oli niistä numero 11. Olen ostanut kirjan aikoinaan jostain alemyynnistä itselleni kauniin kannen ja houkuttelevan takakannen ansiosta (aina yhtä petollisen tehokas myyntikikka!). Espanjalainen fiktio on usein minun makuuni, mutta Mahdottomien rakkauksien talo ei onnistunut vastaamaan odotuksiini. Takakannen lupaus siitä, että "maagis-realistinen sukutarina on kerrottu intohimoa säästämättä ja kauniita lauseita tuhlaillen" piti kieltämättä paikkansa, mutta niitä kauniita lauseita oli aivan liikaa! 

Kirjalla on mittaa 450 sivua, ja tietty juonikaava toistuu useampaan kertaan: Lagunan suvun naisia vaivaa kirous, sillä heidät on tuomittu epäonnistumaan rakkaudessa sukupolvesta toiseen. Sukupolvesta toiseen kulkevaa epäonnea seurataan todellakin sukupolvesta toiseen. Tarina alkaa 1800-luvun lopulta, ja vielä tässä vaiheessa olin kirjasta todella innoissani. Mutta kun juonen kaava alkoi käydä tutuksi, aloin kyllästyä ja tympääntyä - tämä on tätä kirjan loppuun asti, hohhoijaa - jokos se viimeinen sivu häämöttää?? Jollei kirja olisi ollut TBR-listan kirja, olisin varmasti jättänyt sen kesken.

Kirjan kieli oli silti kaunista, ja maagis-realistinen, luonnonläheinen kerronta viehätti minua vaikkei se juonen aiheuttamaa tympäätymistä poistanutkaan. Mahdottomian rakkausien talo alkoi näin lupaavasti, mutta päätyi kahteen lopulta Goodreads-tähteen:

"Kastilialaisessa kylässä  tuoksui ruuti, peltopyyn ja kaniinin veri, piipuista kohoava savu. Syksyn mukanaan tuomat metsästäjät esittelivät saaliitaan kullankeltaisen tuulen ensimmäisten puuskien välillä. Vanhat naiset istuksivat talojen ovensuissa; he muodostivat naapuriemäntien kanssa suruhuivien rivistön ja supattivat ohikulkijoista. Heidän kylmänkyhmyjen, keittopatojen ja messujen värittämän elämän  parkitsemat äänensä sekoittuivat kuivuneiden lehtien laahaavaan rahinaan.  Nuoremmat naiset sen sijaan piileksivät ikkunaverhojen takana, jotta he saattoivat katsella metsästäjiä näiden huomaamatta ja puhua näistä tuntematta kuoleman läheisyyttä." (s. 9)

Goodreads: 2 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma ostos
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Mari A:n kirjablogi, Kirjojen keskellä ja  There's no such thing as too many books.
Kirjan tietoja:
Cristina López Barrio: La casa de los amores imposibles (2010)
Suomennos Taina Helkamo
Bazar, 2012
454 sivua