Sari Pöyliö: Ihmisen veri
Sari Pöyliön Ihmisen veri (Atena, 2015) esittelee lukijalle 83-vuotiaan Kulo Taipaleen, eläkkeellä olevan lääkärin. Hänen yläkerrassaan asuu aamunsa voimistelemalla aloittava nainen, ja tämä nainen alkaa kirjan edetessä hämmentää Taipaleen elämää ryhtyessään etsimään Taipaleen aikoinaan kuvaamaa elokuvaa nimeltä Ihmisen veri. Ihmisen veri joutui hukkaan vuosikymmeniä sitten, ensi-illan kynnyksellä, eikä mestarillinen teos ehtinyt koskaan teattereihin asti.
Ihmisen veri liikkuu sulavasti menneen ja nykyisyyden välillä, ja menneessä ajassa seurataan Kulon sota-ajan ja elokuvainnostuksen värittämää nuoruusaikaa. Kerronta on kepeää ja ilmavaa olematta silti höpsöä tai hömppää. Kirjan tarinassa on miellyttävän vanhanaikaista, rauhallista tunnelmaa, josta nykyajan hektisyys tuntuu olevan kovin kaukana. Viehätyin aika nopsaan Ihmisen veren tyylistä, joka onnistuu ujuttamaan myös lempeää huumoria lauseiden väliin.
"- Apropos, Vieno sanoi viime hetkellä. - Tahtoisin vaihtaa pari sanaa Kulon kanssa kahden.
Vieno odotti, kunnes hissi oli mennyt alas, vilkaisi portaita ylös ja alas ja kumartui supattamaan salaliittolaisen elkein:
- Jos suunnittelet uutta elokuvaa - ajattelin, että - voisin olla käytettävissä.
Hänen ainoassa silmässään kilvoittelivat kaiho ja ahneus. Kulo mietti, mistä löytäisi nykyaikaisen elokuvavalmistamon, joka palkkaisi kahdeksankymmentäkolmevuotiaan, eläkkeellä olevan lääkärin ohjaamaan elokuvan, jonka päätähtenä loistaisi yhdeksänkymmentävuotias B-luokan näyttelijätär. Hän lupasi pitää Vienon mielessään, jos alkaisi suunnitella elokuvaa.
Alaovella hänen kalossinsa tarttui rikkinäiseen tralliin ja hän oli kaatua rähmälleen kuraan." (s. 45)
Vieno odotti, kunnes hissi oli mennyt alas, vilkaisi portaita ylös ja alas ja kumartui supattamaan salaliittolaisen elkein:
- Jos suunnittelet uutta elokuvaa - ajattelin, että - voisin olla käytettävissä.
Hänen ainoassa silmässään kilvoittelivat kaiho ja ahneus. Kulo mietti, mistä löytäisi nykyaikaisen elokuvavalmistamon, joka palkkaisi kahdeksankymmentäkolmevuotiaan, eläkkeellä olevan lääkärin ohjaamaan elokuvan, jonka päätähtenä loistaisi yhdeksänkymmentävuotias B-luokan näyttelijätär. Hän lupasi pitää Vienon mielessään, jos alkaisi suunnitella elokuvaa.
Alaovella hänen kalossinsa tarttui rikkinäiseen tralliin ja hän oli kaatua rähmälleen kuraan." (s. 45)
Ennen kirjan aloittamista olin epäileväinen, mahtaako eläkeläisukon aikoinaan tekemän elokuvan metsästys olla kovinkaan mielenkiintoista seurattavaa. Onneksi epäilykseni olivat turhia. Eläkeläisukko oli sitkeän virkeä tapaus, ja vaikka itse elokuva taisi häipyä sivuosaan omassa lukukokemuksessani matka sen luokse oli kiehtova sekoitus filmaattista ajankuvaa vuosikymmenten takaa ja erikoisia henkilöhahmoja. Mukavan verkkaisesti avautuva juoni kruunasi Ihmisen veren, ja annan kirjalle neljä tähteä Goodreadsiin.
***
Kirjassa ollaan tiiviisti elokuvan äärellä, joten saan pisteen Seitsemännen taiteen tarinat -haasteeseen.
Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Kirjasähkökäyrä, Kulttuuri kukoistaa, Eniten minua kiinnostaa tie.
Kirjan tietoja:
Sari Pöyliö: Ihmisen veri
Kansi Elina Warsta
Atena, 2015
205 sivua
Tämä oli kyllä minullekin positiivinen yllätys. Tykkäsin kovasti, elokuvamaailma veti mukanaan. :)
VastaaPoistaYllätyin minäkin, miten hyvä tämä oli. Pöyliötä voisin lukea enemmänkin.
PoistaSari Pöyliö on tämän ja Pölynimurikauppiaan perusteella todeten mainio kirjailija. Innolla odotan jatkoa hänen uralleen.
VastaaPoistaPölynimurikauppias on aikoinaan mennyt minulta täysin ohi, mutta nyt sekin alkoi kiinnostaa. Tässä kirjassa oli todella erikoinen tunnelma, jonka luominen vaatii taitoa - eli kyllä minäkin odottelen suurella mielenkiinnolla, mitä Pöyliö jatkossa kirjoittaa.
PoistaTämä kirja oli hienoinen pettymys Pölynimurikauppiaan ja muitakin äitien erehdyksiä kirjan jälkeen. Odotin ehkä enemmän sitä huumoria, joka ihastutti jopa nauratti Pölynimurikauppiaassa.
VastaaPoistaMinulle Ihmisen veressä oli huumoria juuri sopivasti. Pölymimurikauppiasta en tosiaan ole vielä lukenut, mutta aion kyllä kokeilla aukeneeko sen huumori minulle vai ei. :)
Poista