Oksan hyllyltä

Jantso Jokelinin ja Touko Hujasen matkakirja Joutoretki - Road trip kätkettyyn Suomeen (Like, 2022) on matka suomalaisuuden ytimeen. Tässä kirjassa ollaan me, juuri niin arkisina ja omalla tavalla outoina kuin vain osataan. Tekijäkaksikko työskentelee päivätyönään journalisteina, ja he ovat koostaneet kirjaansa reportaaseja matkoistaan Suomessa. Reissukohteiksi on valikoitu paikkoja, jotka sopivat "joutaa"-verbin henkeen: "olla tarpeettomana vapaa johonkin" ja "olla kelvottomuuttaan omiaan johonkin". Joutoretkillä pyörähdetään mm. maamme kurjimmissa nähtävyyksissä, etsitään piimävelliä maisteltavaksi ja peltoautoja ajettavaksi. Niin, ja paljastetaan salattuja totuuksia Facen huovutusryhmästä. Löysin kirjan etsiessäni luettavaa Seinäjoen kirjaston lukuhaasteen kohtaan "nähtävää Suomessa", ja sitä Joutoretki todellakin tarjoilee. Nähtävät ja koettavat jutut eivät tosin ole mitään turistiopaskamaa. Reportaasien tyyli on rento ja kepeän jutusteleva...

Helmet-haasteessa on kohta, jossa pyydetään lukemaan jotain Tove Janssoniin liittyvää. Kirjaston tietokannasta esiin tupsahti Paul Gravettin kirja Tove Jansson - Kuvittaja (Otava, 2023), joka lupaa esitellä Janssonin "kuvallista tuotantoa". Päätin kokeilla kirjaa, sillä tämä näkökulma kiinnostaa minua kovasti. Muumitarinat ovat toki ihania ilman kuviakin, mutta mielestäni tarinat heräävät henkiin Janssonin vinkeiden piirrosten ansiosta.  Gravett käy kirjassaan läpi koko Janssonin uran kuvittamisen näkökulmasta, lapsuusajan piirroksista siihen asti, kun käsien vapina ei enää sallinut hänen jatkaa työskentelyä kuvittamisen parissa. Kirjan sivumäärä on aika lyhyt, vain 112 sivua, ja niistä iso osa menee näyttäviin kuvanäyttäisiin. Kovin syvällisiä analyysejä ei siten ole luvassa, mutta toisaalta kirjasta saa nopean ja kattavan läpileikkauksen Janssonin kuvittajan työstä. Ja kuten mainitsin, runsaat kuvanäytteet ja paksut sivut tekevät kirjasta visuaalisesti antoisan. Tässä muut...

Kirjablogeissa on vietetty tällä viikolla naistenviikkoa, ja Tuijan blogi on emännöinyt jo ihanan perinteiseksi muodostunutta lukuhaastetta. Hyppään naistenviikkoon mukaan aivan haasteen viime hetkillä, ja postaan Viv Groskopin suurta huomiota saaneesta kirjasta Älä heittäydy junan alla ja muita elämänoppeja venäläisistä klassikoista (Atena, 2019). Olen inspiroitunut kovin myöhään Groskopista, mutta kun kirja nyt viimein on luettu, en ihmettele miksi siitä on yksi jos toinen ollut innoissaan. Groskop kirjoittaa suurista maailmanklassikoista hurmaavan rennolla otteella, eikä epäröi rinnastaa niiden antia omaan henkilökohtaiseen elämäänsä. Bravo, mahtavaa! Groskop esittelee kirjassaan 11 venäläisen kirjallisuuden klassikkoa, ja homma alkaa ja päättyy Tolstoin järkäleillä. Kirjassa kuljetaan Anna Kareninasta Sotaan ja rauhaan , ja välietappeina ovat mm. Dostojevskin Rikos ja rangaistus ja Anna Ahmatovan Requiem. Groskop  turisee kirjoista ja niiden kirjoittajista, identtiteettipulm...

Elokuun 26. päivä vietettiin Itämeren päivää, ja sen kunniaksi oli lähikirjastossani tarjolla monipuolinen kattaus kirjavinkkejä. Poimin vnkkipöydältä mukaani Raili Mikkasen ja Tiina Holmbergin lasten tietokirjan Majakat, ohoi! . Se vaikutti hyvältä lisältä taannoiselle lukumaratonille , ja lisäksi kirja sopii lokakuussa päättyvään Kirjoja ulapalta -lukuhaasteeseen .  Kaunis kansi toimi oivana "myyntivalttina" kirjalle. Tätä juttua kirjoittaessani olikin mukavaa löytää googlen syövereistä tieto, että kyseinen kansi voitti Turun kirjamessuilla Kaunein kirjankansi -äänestyksen vuonna 2009. Seita Parkkolan Usva tuli tuolloin toiselle sijalle. Ihana kirja sekin <3. Ko. messuilla valittiin myös kehnoimmat kirjankannet, ja ne voi käydä kurkkaamassa linkkaamastani jutusta. Tämmöinen kansiäänestys on kyllä hauska - liekö aivan perinne Turun messuilla? Kirjassa reissataan Itämerellä, Moona-lokin ja Ville-kuutin matkassa. Moona innostaa Villeä lähtemään seurakseen kiertelemään maj...

Ostin Ben Macintyren tietokirjan Vakooja ja petturi - Kylmän sodan tärkein vakoiluoperaatio (Atena, 2020) lahjaksi miehelleni, mutta olin myös itse todella kiinnostunut siitä. Joskus vuosia sitten luin aika usein vakoojaromaaneja, ikään kuin vaihtoehtona dekkareille, ja tähän aihepiiriin tulee edelleen palattua silloin tällöin. Viimeksi bloggasin klassikkohaasteeseen John le Carrén Mies kylmästä -kirjasta. Macintyren Vakooja ja petturi liikkuu sekin kylmän sodan maailmassa, ja kaikkein hurjinta kirjassa on oikeastaan se, että se on täyttä totta eikä mikään fiktiivinen kuvitelma. Vakooja ja petturi kertoo KGB:n eversti Oleg Gordijevskin tarinan. Hän kasvoi perheessä, jossa KGB:n jäsenyys oli lähes itsestään selvä asia. Siitä huolimatta Gordijevski ajautui epäilemään neuvostojärjestelmää, sen periaatteita ja käytäntöjä siinä määrin, että ryhtyi brittiläisen tiedustelupalvelun kaksoisagentiksi. Hän toimitti useiden vuosien ajan äärimmäisen korkeatasoista tietoa briteille, kunnes kesäl...

Viime syksynä liittyin hieman ex tempore -ideana Kvaak.fi-sarjakuvaportaalin avustajiin, ja sarjakuvia tulikin sitten luettua kenties tavallista enemmän. En ole julkaissut kirjoittamiani arvoita sellaisenaan täällä blogissa, koska se tuntui tylsältä idealta ja juttujen kopioiminen alustalta toiselle työläältä. Päätin sen sijaan koostaa lukemistani sarjakuvista lyhyet kommentit muutamaan koontijuttuun, ja liittää niihin linkit Kvaakin arvosteluihini, joissa on enemmän asiaa. Tässäpä siis ensimmäinen sarjissatsi, jossa on muutamia viime vuoden uutuussarjakuvia: Yuval Noah Harari - Daniel Casanave - David Vandermeulen: Sapiens: Ihmiskunnan synty (Bazar 2020; suomennos Jaana Iso-Markku)  Sapiens: Ihmiskunnan synty on sarjakuvaversio Hararin menestyskirjan ensimmäisestä osasta. En ole ko. tietokirjaa lukenut, vaikka se on saanut paljon blogi ym. huomiota ja pokkaripainosta taitaa edelleen olla myynnissä. Syksyllä ilmestynyt sarjakuvaversio kuitenkin "myi" itsensä minulle komeal...

Vuodenvaihteen lukuhaastekoonnit on vihdoin taputeltu, ja blogi palailee arkeen eli kirjajuttuihin. Bloggausjonoon on kertynyt sen verran tavaraa, että niputan pari arvioita samaan postaukseen. Sekalainen sillisalaatti sisältää tällä kertaa Toni Morrisonin hienon esseekirjan Toiseuden synty (Tammi, 2020) ja Philip Pullmanin fantasiakirjan Vedenpaisumus - Lyran kirjat I (Otava, 2018). Toni Morrison: Toiseuden synty - Rodusta, rajoista ja kirjallisuudest a (Tammi 2020, Keltainen kirjasto nro 513; suomennos Koko Hubara ja Astrid Swan) Morrisonin esseekirja on koottu hänen Harvardin yliopistossa vuonna 2016 pitämiensä Norton-luentojen pohjalta. Kirjan alaotsikko kertoo oleellisen: keskiössä ovat rodun käsite, rasismi ja sen ilmiöt ja historia, sekä myös Morrisonin oma kirjallinen tuotanto. Toiseuden synty on lyhyt kirja, vain pienoisromaanin mittainen. Sen aihe on kuitenkin niin väkevä ja Morrisonin tyyli kaikessa yksinkertaisuudessaan ja selkeydessään niin taitavaa, että lukukokemukses...

Reetta Niemelä ja Sanna Pelliccioni ovat tehneet hienon pienen tietokirjan Älä vihaa minua - Kirjeitä ihmisille (Karisto, 2020). Kirjan varsinainen kohderyhmä lienevät lapset, mutta itse suosittelen kirjaa lämpimästi aivan kaikille ihmislukijoille. Luonnon monimuotoisuutta pitää vaalia, niin kauan kuin vielä on jotain vaalittavaa, ja Älä vihaa minua herättelee lempeästi huomioimaan tavalliseen suomalaiseen elinpiiriin kuuluvia elollisia, joilla on oma merkityksensä myös meille ihmisille. Kirja koostuu pääasiassa eläinten kirjoittamista kirjeistä meille ihmisille. Kirjeissä hoksautetaan, että jokaisella on oma paikkansa maapallon ekosysteemissä, vaikkei se niin ihmistä miellytäkään. Ääneen pääsevät mm. susi, valkoposkihanhi, kyy ja voikukka. Lyhyissä, yhdelle sivulle mahtuvissa teksteissä on sopivasti mukana leikkisyyttä ja ehtaa asiaa, ja mukana kulkeva hämähäkkiprofessori jakelee pieniä tietoiskuja. Kirjemuoto sopii tähän kirjaan erinomaisesti, ja kirjeiden rakenne on juuri sellaine...

Syksyn aikana lukupinooni on päätynyt pari erityisen hyvää tietokirjaa, joista molemmat (sattumalta) sivuavat täysin erilaisista näkökulmista kulttuurialaa. Kumpikin on ollut ilmestymisensä aikaan suosittu blogeissa ja saanut muutenkin huomiota, joten päätin niputtaa kirjat samaan juttuun. Matilda Gustavsson: Yhdeksästoista jäsen - Ruotsin akatemian romahdus (Otava 2019, suomennos Elina Lustig) Gustavssonin kirjaa lukee kuin hurjaa trilleriä. Siinä suuren ruotsalaislehden toimittaja alkaa penkoa metoo-kohun hengessä ruotsalaisia kulttuuripiirejä ja niihin liitettyjä huhuja mahdollisista ahdistelutapauksista. Tunnetun, elitistisen kulttuurinäyttämön johtohahmoihin kuuluvan Jean-Claude Arnault'n nimi pompahtelee esiin yhä useammin ja lumipallo lähtee vyörymään. Lopputuloksena on naapurimaamme ylimpiä kulttuuripiirejä ravisteleva skandaali, jonka seurauksena mm. kirjallisuuden Nobelit jäivät yhtenä vuonna jakamatta.   Kirja on kirjoitettu kiihkottomasti, ja siitä saa todella hyvän ku...

Saana Rossin Rekrytoija (Basam Books, 2020) valottaa nimensä mukaisesti rekrytoinnin maailmaa ja erityisesti sitä, miltä se näyttää rekrytointia ammatikseen tekevän ihmisen silmin nähtynä. Saana Rossi palkittiin vuonna 2018 Vuoden Rekrytoijana, eli hän tietää, mistä puhuu. Kiinnostuin kirjasta sen vuoksi, että työskentelen itse IT-alalla, ja rekrytointi on tavalla tai toisella ollut alan "juttu" jo pidemmän aikaa. Omakohtaisia kokemuksia rekrytoinnista, sen kohteena olemisesta tai työhaastatteluista minulla ei viime vuosilta kuitenkaan ole, sillä olen ollut samassa työpaikassa jo pitkään ja vaihtanut  työtehtäviä firman sisällä (eli siis joo, on kokemusta sisäisestä rekrytoinnista!). Työnhakuprosessi ja kaikki siihen liittyvä on silti alkanut kiinnostamaan minua, sillä kun ikää ja työvuosia on karttunut, olen alkanut entistä selvemmin tiedostamaan sen, miten työkeskeinen yhteiskunta Suomi on. Toisaalta näin korona-aikana korostuu se, ettei kaikilla yks kaks olekaan töitä tai...

Heljä Salosen pilke silmäkulmassa kirjoitettu Kaikki kotiin! Sienestäjän sielunelämää (Kirjapaja, 2012) valottaa nimensä mukaisesti metsässä liikkuvaa olentoa, sieni-ihmistä, ja hänen olemustaan ja sienistäkin kerrotaan aika lailla. Itse en kuulu sienestäjien heimoon vaan kierrän sienet kaukaa, myös ruuan muodossa tarjottuna (koska sieni maistuu, no, sienelle - yök!). Pieni kirjanen herätti kuitenkin huomioni lähikirjaston vinkkihyllyssä, johon oli koottu syksyyn liittyviä kirjoja, ja otin sen ikään kuin hupimielessä lainaan. Yllättäen sitten viihdyin tavanomaisesta poikkeavan sienikirjan parissa tosi hyvin, ja uskallan suositella Kaikki kotiin! -kirjaa myös ja aivan erityisesti heille, jotka kummastelevat sienien ja sienestyksen viehätystä. Kuva otettu 9.10.2020. Vielä löytyi sieni kuvausrekvisiitaksi, eikä tarvinnyt edes kovin kauaa etsiskellä. Sieni jäi metsään, siihen mihin oli asettunut. Salonen kertoilee kirjassa omista sienestyskokemuksistaan - ja muistoistaan, sienestyksen ja...

Nannan kirjakimaran mukava Kirjoja ulapalta -haaste innosti minut lukemaan Tove Janssonin kirjoittaman ja Tuulikki Pietilän kuvittaman kirjan Haru, eräs saari (WSOY, 1996). Kirja on vilahdellut aina silloin tällöin esillä juurikin ko. haasteen tiimoilta ja varmaan muutenkin, ja kiinnostuin kirjasta, koska se vaikuttaa olevan niin erilainen kuin Janssonin muu tuotanto: selkeästi omakohtainen, sidoksissa taiteilijapariskunnalle rakkaaksi käyneeseen Klovharun saareen. Ns. draaman kaari ei ole Harussa kovinkaan suuri. Kirjan sisältö koostuu Janssonin ja tämän "naapurin" Bunströmin saarta koskevista merkinnöistä alkaen sen hankinnasta, mökin rakennuksesta ja päättyen viimeisiin haikeisiin jäähyväistunnelmiin. Merkinnät ovat usein lyhyitä ja irtonaisia, mutta silti niiden kautta välittyvät arjen pienet puuhat, meren suuruus ja voima, ja se miten pienistä asioista elämä syrjäisellä luodolla rakentuu: "Toisinaan Brunström ajoi ohi laskemaan lohisiimoja. Hän yöpyi mieluiten v...

Luin norjalaisen Sigri Sandbergin tietokirjan Pimeys - Tähtiä, pelkoa ja viisi yötä yksin tunturissa (Nemo, 2020) kuun vaihteessa pidetyllä lukumaratonilla, ja lyhyt, pienoisromaanin mittainen kirja sopikin maratonlukumistoon oikein hyvin. Kirja oli tietokirjaksi kevyt luettava, mutta kuitenkin sen verran asiapitoinen, että uutta tietoa tarttui mukaan. Kirjan idea on yksinkertainen: "Finsen suurtunturilla on yhä pimeää ja tähtitaivas. Erityisen hienoa siellä on nyt, vuoden pimeimpään aikaan. Minä haluan sinne. Haluan tietää enemmän, kokea luonnollisen pimeyden, nähdä yötaivaan - ja saada selville, kuinka kauan uskallan viipyä. Sillä ristiriitaista kyllä pelkoni on kaksitahoinen: pelkään, että tulisi liian valoisaa, ja pelkään pimeyttä. Ja pimeänpelkoni on kaikkinielevä, ainakin kun olen aivan yksin." Pimeydessä Sandberg kertoo matkastaan Finsen tunturille, omista tuntemuksistaan valossa ja pimeydessä sekä myös yleisemmin siitä, miten valo ja pimeys koetaan, miten ne vaikutta...

Tänään alkaa kirjablogeissa mukava kesäinen perinne, Tuijata.Kulttuuripohdintoja -blogin emännöimä Naistenviikko-haaste . Olen tänä vuonna haasteessa mukaan useammalla jutulla, joista löytyy naiskirjailijjoiden kirjoja etunimiteemalla.  Viikon nimipäiväsankareita omissa  haastekirjoissani tosin ei tällä(kään) kertaa ole, ja teemakin valikoitui jokseenkin sattumalta, kun lukupinoon päätyi ensin pari sopivaa kirjaa ja sitten pienellä vaivalla muutama muu. Kiinnostavia, erilaisia naisia on joka tapauksessa luvassa! Naistenviikkoni avaa Islannin jylhissä maisemissa asustava Heida: Heida on henkilökuva islantilaisesta Heida Ásgeirsdottírista, joka hoitaa yksin Katla-tulivuoren lähellä sijaitsevaa sukutilaansa ja suurta lammaskatrasta. Heida elää itsenäisen naisen elämää ja ehtii moneen: tilan töiden ohella hän on mukana kunnallispolitiikassa, tekee ultraäänitutkimuksia muiden tilojen uuhille, vastustaa energiayhtiön pyrkimyksiä ostaa viljelysmaita yhtiön käyttöön. Kirjan on kirjo...

Haluatko pikakatsauksen naisten tasa-arvon (tai pikemminkin sen puutteen) historiaan? Silloin kannattaa valita lukuun Marta Breenin kirjoittama ja Jenny Jordahlin kuvittama sarjakuvateos Naiset -  150 vuotta vapauden, sisaruuden ja tasa-arvon puolesta (Sitruuna, 2020). Minulle tämä kirja oli ensimmäinen varaus, jonka sain kätösiini kirjastosta koronasulun jälkeen ja hotkaisin reilun satasivuisen sarjakuvan yhdessä illassa (joo-o, oli ehkä pientä innostusta ilmassa, kun pääsi lukemaan kirjaston kirjaa!). Kirja on ajatuksia herättävä ja käsittelytavaltaan raikas katsaus erääseen tärkeää historianäkökulmaan. Oma tietämykseni naisten tasa-arvoasioista ja feminismin historiasta on ollut kovin hajanainen, ja oli silmiä avaavaa saada nopea, mutta kattava katsaus siihen, miten naisen asema on yhteiskunnassa kehittynyt 1800-luvulta lähtien. Vaikka omassa kuplassani asiat ovat aika mukavasti noin yleisesti ottaen, sukupuoleen liittyvä epäkohtien määrä on historiallisesti ajatellen o...