2 x tietokirja: Yhdeksästoista jäsen & Vaskivuorentie 20
Syksyn aikana lukupinooni on päätynyt pari erityisen hyvää tietokirjaa, joista molemmat (sattumalta) sivuavat täysin erilaisista näkökulmista kulttuurialaa. Kumpikin on ollut ilmestymisensä aikaan suosittu blogeissa ja saanut muutenkin huomiota, joten päätin niputtaa kirjat samaan juttuun.
Matilda Gustavsson: Yhdeksästoista jäsen - Ruotsin akatemian romahdus (Otava 2019, suomennos Elina Lustig)
Mathias Rosenlund: Vaskivuorentie 20 (Schildts & Söderströms 2013, suomennos Ulrika Enckell)
Rosenlund kirjoittaa esikoiskirjassaan omasta elämästään todella avoimesti ja koskettavasti. Kirjan aiheena on köyhyyden kokemus nyky-Suomessa, sen periytyvyys ja se, miten vaikeaa köyhyydestä on ponnistaa pois - ainakin, jos sattuu kouluttautumaan kulttuurialalle, jossa hyväpalkkaisen, pysyvän työn saaminen on hankalaa. Myös Rosenlundin vaimon vaikea sairastelu on vaikuttanut kaksilapsisen perheen rahatilanteeseen. Kirjan kirjoittamisen aikaan Rosenlund on opiskellut kirjallisuutta, ja Vaskivuorentie 20 kuvaa myös sitä, mikä ristiriita on akateemisen tutkinnon avulla tehtävän "luokkanousun" ja rahapulan riivaaman lähiöelämän välillä.
"Tunnen tarvetta puolustaa valintojani ja selittää epäonnistumisiani. Puolustautua ketä vastaan? Mitä vastaan? Ei sillä ole väliä. Ei kukaan varmaankaan osoita minua ja sano: sinä et kelpaa. Silti puolustautumisen tarve valtaa minut joka kerta kun vuokra ja laskut menevät maksuun ja näen kuinka viimeiset rahani ehtyvät. En nyt puhu riittämättömyydestä. Tunnistan kyllä riittämättömyyden tunteen koska olen taistellut sitä vastaan koko ikäni. Tämä on jotain muuta. Tämä on järjestelmällistä. Tämä on mielipuolista. Tämä on jotain, minkä tuntee vain ollessaan heikoimmillaan: jos et ryhdistäydy, et tule kelpaamaan koskaan." (s. 103-104)
Vaskivuorentie 20 on niitä kirjoja, jotka saavat hetkeksi arvostamaan omaa elämäntilannetta hieman tavallista enemmän. Kaikki on kovin paljon helpompaa, kun on työtä ja rahaa tulee tilille säännöllisesti. Oma, "ihan tavallinen" (keskiluokkainen?) elämä näyttäytyy yks kaks kovin etuoikeutettuna tilanteena. Rosenlund kirjoittaa niin karun avoimesti, että se lähes häkellyttää. Kirja on Rosenlundin subjektiivinen näkemys omasta tilanteestaan, mutta varmasti se kertoo paljon yhteiskunnastamme yleisestikin.
Tässäpä tietokirjoja, joihin ei tulisi tartuttua. Kuitenkin voisin kokeilla tuota Yhdeksästoista jäsentä, kun olet kerran sen niin korkeaksi pisteyttänyt.
VastaaPoistaOnneksi kaikkea ei tarvitse lukea. :) Gustavssonin kirja oli hyvä, ehkä suurin positiivinen yllätys mitä omaan kirjasyksyyni on mahtunut.
PoistaYhdestoista jäsen on kyllä hieno teos, paitsi tietokirja myös dokumentaarisesti kiinnostava kuvaus me too -jaksosta ja tutkivan journalismin työstä aikana, jolloin vanhat valtarakenteet murentuvat.
VastaaPoistaRosenlundin teos on minulle outo, mutta se vaikuttaa kiinnostavalta. Luen mielelläni tällaisia omakohtaisiin kokemuksiin perustuvia yhteiskunnallisia tietokirjoja.
Joo, minäkin olen huomannut, että tämäntyylinen tietokirja sopii minulle. Omakohtaisuus tuo taitavan kirjoittajan käsissä paljon lisää tekstiin.
Poista