Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2020.

Jane Harper: Luonnonvoimat

Kuva
Jane Harperin Kuiva kausi (Tammi, 2019) oli eräs viime vuoden hyviä dekkarilöytöjä. Kirja aloitti Australiaan sijoittuvan Aaron Falk -sarjan, josta on nyt ilmestynyt toinen osa, Luonnonvoimat (Tammi, 2020). Kuuntelin kirjan Toni Kamulan hienosti lukemana äänikirjana, ja työporukan hengenkohotuspatikoinnin seuraaminen Giralangin ylängöillä oli todella koukuttavaa puuhaa. Retken päätös selviää heti kirjan ensimmäisessä kappaleessa, mutta kirjan juju onkin siinä, että Alice Russelin katoamiseen johtavia tapahtumia keritään hitaasti auki: "Jäljelle jääneet neljä naista olivat myöhemmin täysin yhtä mieltä vain kahdesta asiasta. Ensinnäkin: kukaan ei nähnyt maaston nielaisevan Alice Russelia. Ja toisekseen. Alicen luonteessa piili viiltävää häijyyttä." Luonnonvoimien vahvuus on mielestäni henkilökuvauksessa ja villin luonnon vetovoimassa. Menestyksekäs kirjanpitoyritys BaileyTennants päättää parantaa henkilöstönsä ryhmätyötaitoja, ja valitsee ryhmän miehiä ja naisia, joiden on os…

Vuosi kuvina - huhtikuu

Kuva
Vuosi kuvina -projekti on edennyt huhtikuulle. Oulun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan nurkkauksessa lumet ovat viimein alkaneet sulaa:


Sää oli tänään sen verran kolea (ja jotain lumen tapaistakin alkoi sataa muutama hippunen taivaalta!), etten viitsinyt tehdä puutarhalla kovin pitkää kävelylenkkiä, vaikka polut olivatkin kivasti sulaneet. Luonnon yleissävy on tällä hetkellä ruskea, mitään uutta vihreää ei vielä puske esille:


Tämä on vähän tylsä vaihe keväässä Oulussa. Lumet ovat lähes sulaneet, mutta varsinaista kesää ja vihreyttä saa odotella vielä pitkään. Pidän peukkuja sille, että toukokuun lopulla saisin kuvaan jo ripauksen alkavaa kesää.

Rosa Liksom: Yhden yön pysäkki

Kuva
Rosa Liksom on niitä kotimaisia, kovasti kehuttuja kirjailijoita, joita en ole juurikaan tullut lukeneeksi. Finlandia-voittaja Hytti nro 6 teki vaikutuksen, ja olen hankkinut kirjan myös omaan hyllyyni (ja taitaapa minulla olla siitä äänikirjaversiokin). Tämän lisäksi olen lukenut Liksomin laajasta tuotannosta ainoastaan erikoisen matkakirjan Go Moskova Go, joka oli omalla tavallaan hyvä sekin. Nyt sitten Seinäjoen kirjaston Aikamatka-haaste innosti minut etsimään 1980-luvun kirjallisuudesta jotain lukuhaluja herättävää, ja päädyin kokeilemaan Liksomin esikoisnovellikokoelmaa Yhden yön pysäkki (WSOY, 1985). Kirja oli kätevästi BookBeatissa saatavilla, ja reilun 30 vuoden ikäinen teos toimi mainiosti kännykkäkirjana: sen lyhykäiset novellit olivat juuri omiaan luettavaksi silloin, kun sattui olemaan novellin mittainen vapaa hetki elämässä. Jos elettäisiin normaaliarkea, olisin taatusti lukenut Liksomin novelleja vaikkapa yliopiston kahvilassa tai luennon alkua odottaessani, mutta nyt …

Antto Terras: Viro (Sensuroimaton)

Kuva
Virolaissyntyinen Antto Terras sai kesälle 2019 projektin: Visit Estonia kustansi Terraksen ja kuvaaja-Villen kahden viikon reissulle ympäri Viroa. Käyntikohteita oli listalla jokunen, ja tarkoituksena oli kuvata huumoripitoista ja esittelykelpoista matkailumateriaalia. Sitä kertyi runsain mitoin, ja Terras puki vaiherikkaan matkansa myös kirjalliseen muotoon. Reissukuvaus Viro (Sensuroimaton) (Into, 2020) täytti tehtävänsä loistavasti, sillä kirjan luettuani minun teki välittömästi mieli lähteä koluamaan Viroa. Harmi vaan, että koronatilanne taitaa lykätä lähilomahaaveita jonnekin hamaan tulevaisuuteen, joten pitää tyytyä mielikuvamatkailuun näin ensi hätään.
Kirjan alussa Terras jutustelee suomalaisten suhteesta Viroon ja matkustamisesta noin yleensä, ja sitten päästään itse asiaan eli Viron kierrokselle. Terraksen ja kuvaaja-Villen matka kesti vain hektiset kaksi viikkoa, ja tämä tunnelma välittyy hyvin kirjasta. Siksi se varmaan olikin niin riemukasta luettavaa. Terraksen kir…

H. G. Wells: Aikakone

Kuva
H. G. Wellsin tieteiskirjallisuuden klassikko Aikakone (Desura, 2000/1895) päätyi lukupinooni Seinäjoen kirjaston Aikamatka-haasteen myötä. Sen ensimmäisenä kohtana on kirja, jossa matkustetaan ajassa. Yleensä minun lukupinossani matkustetaan ajassa äärimmäisen harvoin jos silloinkaan, joten tätä haastekohtaa varten jouduin varta vasten etsimään kirjan. Päädyin scifi-klassikkoon lähinnä uteliaisuudesta: miten 1800-luvun lopulla on käsitelty aikamatkustamista? Kirjan lyhyt sivumääräkin houkutteli, mutta alle sadan sivum mittaisesta tarinasta muodostui lopulta varsin nihkeä lukumatka, sillä Aikakone ei totisesti ollut minun kirjan. Suoraan sanottuna Aikakone oli puuduttavin ja tylsin kirja, jonka olen pitkään aikaan lukenut, ja Goodreadsiin sille irtoaa minulta vain yksi vaivainen tähti.

Kirjassa pääosassa on englantilainen, nimettömäksi jäävä tiedemies, joka on keksinyt tavan matkustaa ajassa, ja hän esittelee työnsä tuloksia ystävilleen: "Tämä pieni laite", sanoi aikamatkus…

Mariko Tamaki, Jillian Tamaki: Skim

Kuva
Kanadalaiset serkukset Mariko ja Jillian Tamaki saavat upeaa jälkeä aikaan sarjakuvan saralla. Olin täysin myyty This One Summer -sarjakuvan luettuani, ja kaksikon ensimmäinen yhteinen sarjakuvaromaani Skim (Walker Books, 2009) sai aikaan samanlaisen reaktion. Kenties Skim ei ollut aivan niin upea kuin This One Summer, mutta ei se paljon jälkeen jäänyt. Skimissä Mariko ja Jillian Tamaki kuvaavat todella onnistuneesti nuorten teinityttöjen mielenmaisemaa. Tarinan käänteet ovat hitaita eikä niitä niin paljon olekaan, mutta minua Skim viehätti juuri verkkaisuutensa vuoksi, joka kuitenkin kätki alle suuria tunteita.

Skim on kirjoitettu päiväkirjamuotoon, ja päiväkirjaa pitää lukioikäinen Kimberly Keiko Cameron, lempinimeltään Skim. Hänen paras ystävänsä on Lisa, ja Skimin harrastuksiin kuuluu mm. Wicca-noituus ja tarot-kortit. Skim kuvaa päiväkirjamerkinnöissään kouluarkea ja harrastuksiin liittyviä juttuja. Tyttöjen koulutoverin ex-poikaystävän tekemä itsemurha ravisuttaa myös Skimiä ja …

Tuutikki Tolonen ja Pasi Pitkänen: Mörköviesti

Kuva
Tuutikki Tolosen ihastuttava, mörkömäinen lasten fantasiasarja on saanut kolmannen osansa. Mörköviesti-kirjassa (Tammi, 2020) Hellemaiden perhe-elämään tulee ylimääräistä säpinää, kun Maikin huoneeseen alkaa kulkeutua muurahaispostin myötä lehtiä, lehtiä ja hieman lisää lehtiä. Kuka lähettää Maikille viestejä? Onko rakkaiden mörköjen maailmassa kaikki hyvin vai ovatko viestit avunpyyntöjä?

Sarjan aiemmasta osasta tuttu Portinvartija on Mörköviestissä keskeisessä osassa. Hän tuo Maikille huolestuttavia uutisia mörköjen luota - Maikin ja Kaapon apua tarvitaan enemmän kuin kipeästi. Tällä kertaa seikkailut käydään Maikin kotikulmilla ja ulottuvatpa ne aivan kouluun asti. Itse asiassa nämä kouluun sijoittuneet mörkökohtaukset olivat mielestäni kaikkein hauskimpia koko kirjassa. Mörköviesti tuo sadunomaisen fantasian onnistuneesti arkisiin kuvioihin, ja erityiset pisteet annan kirjalle siitä, että palvelutalossa asuvan Runarin kautta käsitellään kauniisti ja oivaltavasti vanhenemista ja k…

Tietokirjatärppejä kesälle ja syksylle 2020

Kuva
Kesän ja syksyn kirjakatalogeja on jo alkanut ilmestyä, ja näin pääsiäisenähän niitä on ollut aikaa tutkia. Päätin koostaa kesän ja syksyn 2020 kirjavinkkini teemoittain, ja aloitan tietokirjavinkeistä. En ole se kaikkein innokkain tiedon lukija, mutta tähän juttuun listaamani kirjat ovat sellaisia, jotka houkuttelevat minua pois fiktion ääreltä. Lista saattaa vielä täydentyä, kun kaikilta kustantamoilta on saatu katalogit luettavaksi. [Päivitetty 15.4.2020: Pari kirjaa lisätty WSOY:n ja Tammen katalogeista]


Adam Kay: Kolme yövuoroa jouluun on - Nuoren lääkärin jouluiset päiväkirjat (Art House, lokakuu 2020)

Kayn Kohta voi vähän kirpaista oli eräs parhaita viime vuonna lukemiani kirjoja. Kayn ote sairaalajuttuihin on osuva yhdistelmä lääkärintyön arkea ja mustaa huumoria, ja nyt tätä herkkua on luvassa lisää.

Åsa Wikforss: Vaihtoehtoiset faktat - Tiedosta ja sen vihollisista (Aula & Co, elokuu 2020)

"Vaihtoehtoiset faktat esittää selkeästi, mitä tieto on ja mitä se ei ole. Onko…

Tuomas Kokko: Tosi kivat juhlat

Kuva
Tuomas Kokon Tosi kivat juhlat (Kosmos, 2019) kuvaa sellaisen henkilön todellisuutta ja mielenmaisemaa, johon minulla ei ole henkilökohtaista kosketuspintaa juuri lainkaan. Kirjassa työtön nuorimies hengailee kaupungissa, kokeilee deittisovelluksia sen oikean toivossa, arvelee olevansa masentunut, hapuilee kohti työelämää, kun pikavippien maksuerät alkavat kasaantua. Kaupasta pitää koettaa löytää se halvin hammasharja, toimeentulotuki roikkuu jonkin pyydetyn lisäselvityspyynnön takana - jos roikkuu, voihan olla ettei sitä myönnetä. Siksi ne pikavipit. "Kerran minut oli kutsuttu kesämökille viikonlopuksi. Jätin menemättä, koska en halunnut ihmisten pitävän minua yksinäisenä. En halunnut olla mökkireissun ainut sinkku.     Sen sijaan olin viikonlopun kotona ja katsoin Youtube-videoita, koska en halunnut istua itsekseni paljussa lonkerotölkki kädessäni.     (Vaikka olen "aikuinen", nauran yhä videoklipeille, joissa kaksi ihmistä juoksee toisiaan päin valtaisat jumppapallo…

Henrik Fexeus: Viimeinen illuusio 1 - Menetetyt

Kuva
Ruotsalainen mentalisti Henrik Fexeus osaa totisesti kieputella melkoisen kumurantit askelmerkit henkilöilleen. Menetetyt (Jalava, 2019) aloittaa Viimeinen illuusio -nimisen nuorten scifi-trilogian, ja lyhyt tiivistelmä omista lukutunnelmistani kuuluu näin: tosi kiinnostava ja tapahtumarikas juoni, mutta yhtään en kyllä tiennyt, mistä kaikessa tapahtuneessa pohjimmiltaan oli kyse - edes kirjan viimeisellä sivulla. Lukemista oli kuitenkin pakko jatkaa, ei Menetettyjä kesken voinut jättää. "Pimeys seinien välissä tuntui vieläkin mustemmalta Jaquinin jouluvalojen koristaman loukon jälkeen. Kävellessään - toisella kädellään reittiä tunnustellen - Ky näki mielessään Jaquinin. Jaquin istui värillisten valojen muodostamalla pikku saarellaan, paksujen seinien ympäröimänä. Ja piirteli seinille. Hänessä oli jotain valtavan outoa. Hän teki Kyn uteliaaksi, uteliaammaksi kuin käytävät seinien lomassa olivat tehneet. Ky tiesi, että tulisi takaisin." (s. 63-64) Kirjan tapahtumat sijoittuv…

Charlier - Hubinon: Punaparta - Karibian demoni

Kuva
Sarjakuvayhteisö Kvaak.fi valitsi viime vuoden parhaaksi käännössarjakuvaksiPunaparta 2: Kapteeni vailla nimeä -sarjakuvan (Egmont Kustannus, 2019). Itse en ollut moisesta kapteenista ikinä kuullutkaan, mutta pikainen googlailu kertoi, että kyseessä on 1700-luvun hurja, fiktiivinen merirosvokapteeni, jonka seikkailut ovat olleet ja ovat kai vieläkin suosittuja eurooppalaisten lukijoiden keskuudessa. Punaparran ensimmäiset tarinat ilmestyivät syksyllä 1959, joten sarjakuva täytti hiljattain 60 vuotta. 
Kiinnostuin Punaparrasta sen verran, että lainasin ensimmäisen setin herran seikkailuja. Punaparta - Karibian demoni -albumi (Egmont Kustannus, 2013) sisältää kaksi tarinaa, joissa kerrotaan miten Punaparta ottaa itselleen ottopojan ja millaisiin seikkailuihin he päätyvät, kun Ericiä koetetaan saattaa opintielle. Ericin syntyperän tarina on sen verran mielenkiintoinen, että suosittelen aloittamaan lukemisen tästä ensimmäisestä kirjasta. Sekin on laatukamaa!

Sarjakuvaa taustoittavat sivu…

Jayne Anne Phillips: Kiuru ja Termiitti

Kuva
Jayne Anne Phillipsin Kiuru ja Termiitti (Tammi, 2009) on kahden aikatason romaani, jonka tapahtumat sijoittuvat muutamaan heinäkuun päivään Korean sodan aikana ja yhdeksän vuotta myöhäisempään Länsi-Virginiaan. Näin keritään hiljalleen auki erään pienen perheen tarina. Korean sodan aikaisissa tapahtumissa pääosassa on korpraali Robert Leavitt, joka marssittaa pakolaisia turvaan mutta koko joukkoa odottaa vain vääjäämätön, karu kohtalo. Kirjan nimihenkilöt Kiuru ja Termiitti ovat lapsia, joiden on yhteinen Lola-äiti oli naimisissa Leavittin kanssa. Leavitt siis jätti oman jälkensä maailmaan, ja hänen perheensä rippeet lukija tapaa 1950-luvun lopun pienessä amerikkalaiskaupungissa.
Phillipsiltä on julkaistu Keltaisessa kirjastossa useampikin kirja, ja hänen teoksiaan näkyy silloin tällöin blogijutuissa. Minä olen jostain syystä kiertänyt Phillipsin kirjat kaukaa, mutta Kiurun ja Termiitin luettuani kiinnostus niitä muita kohtaan kyllä heräsi. Nyt lukemani kirjan perusteella Phillips…

Palmusunnuntain lukumaraton - päivittyvä postaus! Päättynyt la klo 21.00

Kuva
Iltatähden syttyessä -blogi emännöi tänä viikonloppuna Palmusunnuntain lukumaratonia, ja päivittelen oman luku-urakkani edistymistä tähän postaukseen. Maratonille varaamastani kirjapinosta kirjoittelin täällä, ja pinon kirjoilla ainakin aloittelen lukupuuhia. Mitään sivumäärällistä tavoitetta minulla ei ole, mutta aiemmilla maratoneilla olen kyllä huomannut, että 500 luetun sivun rajan ylittäminen on aina kiva juttu. Eli tätä rajapyykkiä tähyilen nytkin. 😊

Lukumaratonini etenee näin:

Perjantai 3.3.2020 klo 21.00: Lukumaraton alkaa Agatha Christien He tulivat Bagdadiin -dekkarilla, jonka takakansi lupailee "vakoilua ja rakkautta kylmän sodan varjoissa". Kuulostaa lupaavalta!
Perjantai klo 22.30: Christien vakoiluromaani on edennyt 80 sivua ja onpas muuten hyvä kirja! 50-luvun kiihkeä Bagdad herää henkiin kirjan sivuilla, ja on kivaa lukea Christieltä välillä jotain muuta kuin Poirot/Marple-kirjoja. Yhtään murhaa ei ole vielä tapahtunut, mutta vakoilujuonia on punottu sitäkin…

Palmusunnuntain lukumaratonin kirjapino!

Kuva
Iltatähden syttyessä -blogi emännöi tulevana viikonloppuna Palmusunnuntain lukumaratonia. Linkin takaa löytyy tarkemmat ohjeet, mutta olennaista on, että lukemisesta osa ajoittuu lauantaille tai sunnuntaille (4.-5.4.2020). Itse en ole vielä aivan varma, aloitanko lukupuuhat perjantaina vai lauantaina, mutta mukana olen joka tapauksessa. Ajankohta sopii minulle tosi hyvin (kas kummaa, ei satu olemaan viikonloppumenoja) ja syväsukellus kirjoihin tulee enemmän kuin tarpeeseen.
Minulle on kotona pieni kirjastolainojen pino, mutta valikoin lukumaratonin alustavaan pinoon lähinnä oman hyllyn kirjoja. Eiköhän näistä lyödy jotain kiinnostavaa:

Olen keräillyt Agatha Christien käännösten uusinta pokkarisarjaa omaan hyllyyni, mutta niitä on tullut lueskeltua laiskanlaisesti. He tulivat Bagdadiin edustaa minulle aiemmin lukematonta Christie-osastoa.
Antto Terraksen Viro (sensuroimaton) näyttää pikaisen selailun perusteella koostuvan lyhyistä Viro-aiheisista jutuista, ja kevyen oloinen teksti tait…

Tomas Gads: Luopiot

Kuva
Tomas Gadsin Turkuun sijoittuva Ryhmä Halme -dekkarisarja on kotimainen uutuussarja, johon olen koukuttunut äänikirjojen muodossa. Kuuntelin sarjan ensimmäisen osan Pirulainen (Bazar, 2019) hieman ennen vuodenvaihdetta, ja kun toinen osa Luopiot (Bazar, 2020) ilmestyi BookBeatiin, se oli heti pakko ottaa kuunteluun. Kirjan rikosjutusta heitettiin nimittäin Pirulaisen lopussa niin herkullinen koukku, että odotukseni olivat aika korkealla. "Puoli tuntia myöhemmin Halme istui tien varteen jätetyssä autossaan ja tuijotti vierellään istuvaa alaistaan, joka tuntui hajoavan silmissä palasiksi. Ann-Mari vaikutti järkyttyneeltä ja aidosti tietämättömältä asioiden kulusta. Se huojensi Halmeen mieltä. - Kyllä sinun on vain lähdettävä täältä heti. Tämä on nyt rikospaikka, hän totesi. - Niin. Aivan. Mutta kuka tekee jotain näin sairasta? Järkyttävää. En pysty millään ymmärtämään."  Komisario Halmeen tiimiin kuuluva Ann-Mari palaa lomareissulta Espanjasta syrjäiselle mökilleen, ja löytää…