Jane Harper: Luonnonvoimat

Jane Harperin Kuiva kausi (Tammi, 2019) oli eräs viime vuoden hyviä dekkarilöytöjä. Kirja aloitti Australiaan sijoittuvan Aaron Falk -sarjan, josta on nyt ilmestynyt toinen osa, Luonnonvoimat (Tammi, 2020). Kuuntelin kirjan Toni Kamulan hienosti lukemana äänikirjana, ja työporukan hengenkohotuspatikoinnin seuraaminen Giralangin ylängöillä oli todella koukuttavaa puuhaa. Retken päätös selviää heti kirjan ensimmäisessä kappaleessa, mutta kirjan juju onkin siinä, että Alice Russelin katoamiseen johtavia tapahtumia keritään hitaasti auki:
"Jäljelle jääneet neljä naista olivat myöhemmin täysin yhtä mieltä vain kahdesta asiasta. Ensinnäkin: kukaan ei nähnyt maaston nielaisevan Alice Russelia. Ja toisekseen. Alicen luonteessa piili viiltävää häijyyttä."
Luonnonvoimien vahvuus on mielestäni henkilökuvauksessa ja villin luonnon vetovoimassa. Menestyksekäs kirjanpitoyritys BaileyTennants päättää parantaa henkilöstönsä ryhmätyötaitoja, ja valitsee ryhmän miehiä ja naisia, joiden on osallistuttava usean päivän patikkavaellukselle Australian jylhään luontoon. Kirjassa seurataan naisten ryhmän edesottamuksia, ja viiden naisen ryhmään on valikoitunut niin erilaisia luonteita, että heidän keskinäinen kemiansa (tai sen puute) pitää jännitteitä tehokkaasti yllä. Luonnonvoimat ei ole erityisen kiivastahtinen trilleri, mutta naisten toikkarointi eksyksissä metsän keskellä, heidän menneisyytensä paljastukset ja toisaalta naisia etsivän porukan ponnisteluiden seuraaminen on varsin toimiva yhdistelmä, ja kirjan tunnelma vain tihenee edetessään. Juonikuviota ryydittää mukavasti myös Giralangin ylängön tummanpuhuva menneisyys, ja lukija saakin jännätä aivan kirjan loppuun asti, putkahtaako jostain metsän siimeksestä vielä sarjamurhaajakin naisten kiusaksi.

Harperin kerrontyyli on tosi onnistunut. Hän osaa pudotella pieniä paljastuksia ja ovelia koukkuja juuri sopivalla tahdilla, ja huomasin kuuntelevani kirjaa aina vain "vähän lisää". Tykkäsin myös siitä, että Falkin persoonaa avattiin tässä kirjassa avausosaa enemmän. Kuivan kauden perusteella minulle jäi Falkista vähän jähmeä ja mitäänsanomaton kuva, mutta Luonnonvoimat ikään kuin herätti Falkin henkiin. 

Jos nyt jostain haluan mutista, niin ihmettelin hieman juonikuvion uskottavuutta. Jos jokin kaupallinen firma järjestää yrityksille patikointireissuja, joille osallistuu täysiä ummikkoja, luulisi reittien olevan niin idioottivarmoja, ettei kerta kaikkiaan ole mahdollisuutta valita  jonnekin umpikorpeen johtavaa polkua. No, kaikkeen ei kannata kirjassa takertua. Pikku puutteista huolimatta Luonnonvoimat tarjosi hurjia luontoelämyksiä ja piinaavaa tunnelmaa neljän Goodreads-tähden arvoisesti.
"Tuonne ei kannata eksyä pitkäksi aikaa. Pahinta on, kun paniikki iskee. Kaikki alkaa parin päivän päästä näyttää samalta, eikä pian luota enää omiin silmiinsä."

***

Helmet-haasteessa kirja sopii kohtaan 13. Kirjassa eksytään.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kuuntelin äänikirjan BookBeatissa.
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kartanon kruunaamaton lukijaLeena Lumi ja Kirjarikas elämäni . Kirjan traileri Youtubessa:


Äänikirjan tietoja:
Jane Harper: Luonnonvoimat / Force of Nature (2017)
Suomennos Tuulia Tipa
Lukija Toni Kamula
Tammi, 2020
Kesto 11 t 16 min

Kommentit

  1. Minäkin tykkäsin sekä Kuivasta kaudesta että tästä. Ihmiskuvaus ja luontokuvaus on Harperilla kohdallaan. Epäuskottavaahan se on, että ummikot lähetettäisiin reitille, jossa voi noin vain eksyä. Mutta hyvän dekkarin sillä reseptillä ainakin saa kirjoitettua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dekkarin hyvä resepti tosiaan vaatii usein joustavuutta uskottavuuden suhteen. :D Itse en ole patikointi-ihmisiä, joten olisin varmasti ollut ko. retkellä just se kaikkein tumpeloin, joka varmasti eksyy jos vaan yhtään on sellainen mahdollisuus. Osin siksi tähän kirjaa ehkä olikin niin helppo eläytyä mukaan. :)

      Poista
  2. Tämä pitää lukea. Tykkäsin kovasti Kuivasta kaudesta. Olen patikoinut luonnossa, enkä aina ole tiennyt missä, mutta onneksi on löytynyt semmoiset polut, että on löytänyt takaisin joko lähtö-tai loppupisteeseen. Australiaan en lähtisi patikoimaan, koska siellä on tosi vaarallisia eläimiä. Eihän nyt meidän sudet, karhut ja ilvekset ole vaarallisia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti lukea tämä, arvaan että tykkäät tästä. En minäkään Australiaan lähtisi patikoimaan, ainakaan tämän kirjan maastoihin, mutta noin muuten esim. Sydney kiinnostaa kaukomatkakohteena. Ehkä sitten joskus, kun koronakriisi on ohi... tässä kirjassa ei muuten ollut juurikaan noita eläinvaaroja, siellä metsässä odotti ihan jotain muuta. :)

      Poista
  3. Poistin edellisen kommenttini, koska typot. :D

    Minua ärsytti se epäuskottavuus, että mikään kunniallinen matkanjärjestäjä muka lähettäisi tuollaisia tumpeloita keskenään rämpimään :D Mutta pidin kyllä kirjasta, Falkiin olisi kiva tutustua enemmän eli toivottavasti Harper jatkaa tätä sarjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minua on ärsyttänyt monet kerrat se, ettei näitä kommentteja voi editoida julkaisun jälkeen. :D

      Todellakin, melkoinen tumpelojoukko siellä metsässä oli, ja vaikken mikään patikointiasiantuntija olekaan, aika vaativalta reitiltä ja retkeltä homma vaikutti aloittelijoille. Mutta kirjan juonen kannalta homma tietysti toimi erinomaisesti. :)

      Poista
  4. Minusta tämä oli ihan ok kirja.

    VastaaPoista
  5. Pohdin juuri tänään kaupassa, ostanko tämän vai Elly Griffithsin Aavekentät, ja päädyin Aavekenttiin. Luonnonvoimat on kirjaston varausjonossa, saapa nähdä kuinka kauan sitä pitää odottaa. Ehkä kuuntelen BookBeatista, kun en malta odottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei Aavekentätkään huono valinta ollut, tykkäsin siitäkin tosi paljon! Luonnonvoimien äänikirjaversio on erittäin hyvä, minusta Toni Kamulan ääni sopii mainiosti tämän kirjan tunnelmaan ja osin jopa luo sitä. Eli jos on aikaa äänikirjalle, kannattaa ehdottomasti kokeilla.

      Poista
  6. Kuiva kausi oli sen verran hieno rikosromaanikokemus, että odotan tätä innolla. Toisaalta haluaisin lukea ihan kirjana, mutta ehkä kuitenkin kuuntelen seuraavaksi eli heti Louise Pennyn uusimman jälkeen. Paitsi jos kirjastot aukeavat pian!

    Uskottavuus joutuu useinkin koetukselle dekkareita lukiessa ja dekkarisarjoja katsoessa. Fiktiolla on omat lait.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta Luonnonvoimat oli vielä parempi kuin Kuiva kausi. Harperin sarja on kyllä eräs parhaita dekkarisarjoja, mitä meille on viime aikoina käännetty.

      Joo, dekkarijuonista voisi tulla aika tylsiä, jos uskottavuuden rajoja ei yhtään venyteltäisi. :)

      Poista
  7. Mieheni piti ekasta osasta enemmän, minä ehkä toisesta. Tässä toisessa oli jotenkin uskottavampi loppuratkaisu. Naisen tekemäksi sopivampi, ettei ole suunniteltu vaan vahinko. Tosin ekassa osassa kirjasta teki mielenkiintoisen Falckin oman nuoruuden aikaisen mysteerin ratkeaminen siinä sivussa. Ehkä sitten kuitenkin päädyn pitämään ensimmäistä parempana, vaikka siinä kuvailtu murha olikin puistattava ja motiivi epäuskottava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tämä kakkososa oli selvästi mieluisampi kuin Kuiva kausi, mutta toisaalta, Kuivan kauden uusintaluku on hieman alkanut kiinnostaa. Se voisi keikuttaa asetelmia... 😊

      Poista
  8. Pitääpä laittaa BookBeat kokeiluun ja kuunnella tämä - vaikuttaa sen verran mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonnonvoimat on hyvinkin BookBeat -kokeilujakson arvoinen. 😊 Ja tämän voi minusta kuunnella/lukea vaikkei sarjan ensimmäistä osaa olekaan lukenut.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.