Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2020.

Vuosi kuvina - elokuu 2020

Kuva
Eilen vietettiin Suomen luonnon päivää, ja mikäs sen sopivampi päivä käydä nappaamassa Vuosi kuvina -projektin kuva Oulun yliopistollisella puutarhalla. Elokuun kuva on kovin samanoloinen kuin kesän muutkin kuvat, mutta kenties puissa alkaa jo näkyä pieni aavistus alkavaa syksyä: Kuva otettu 29.8.2020   Kesän ja syksyn taitekohta näkyi muualla puutarhalla hieman selvemmin, sillä tämän polun varrella koivut olivat jo keltaisia ja osin lehtensä pudottaneet: ... ja pihlajat notkuivat marjojen painosta: Lampien luona taas oli kesäisen vehreää:   Itse jo odotan kovasti syksyn väriloistoa. Toivottavasti saadaan kaunis ruska-aika piristämään mieltä!

Elokuun lukumaraton 2 - päivittyvä postaus! Päättynyt la klo 21.05

Kuva
Yöpöydän kirjat -blogin Niina emännöi tänä viikonloppuna lukumaratonia , jonka varsinainen maratonpäivä siis on huomenna lauantaina 29.8.2020. Aloittelen oman maratonini tänään, ja päivittelen edistymistäni tähän postaukseen. Mitään sen kummempaa lukutavoitetta minulla ei tällä kertaa ole, sillä tiedän etten pysty aivan täysillä keskittymään lukemiseen, kun on muutakin ohjelmaa tiedossa. Onneksi maratonille pystyy osallistumaan hieman rennommallakin otteella! Hahmottelin jo aiemmin viikolla lukupinoa maratonia varten, ja se koostuu parhaillaan kesken olevista kirjoista ja kirjastolainoista: Tästä pinosta tosin olen kuvan ottamisen jälkeen jo ehtinyt lukea loppuun Carmen Molan hyytävän Verimorsian -trillerin, joten lukumaratonin dekkaritarjonnasta vastaa Eva Frantzin cozy crimea edustava Tästä pelistä pois . Todennäköisesti aloittelen oman luku-urakkani juuri tällä kirjalla, sillä haluan tietää, miten Anna Gladin Börje-tutkimuksissa käy 😆. Pinon alla luuraa pari Nemi-sarjakuvaa, jotka

Lyhytarvioita: tunnekuohuja, rikosjuonia ja stand-uppia

Kuva
Bloggausjono lyhenee jälleen muutamalla lyhytarviolla. Tähän juttuun valikoitui sekalainen setti kesän aikana luettuja. Yhtään aivan huippukirjaa joukkoon ei mahdu, mutta hyvää luettavaa nämäkin ovat olleet. Kuva: Usplash-kuvapalvelu   Kirsti Kuronen: Merikki (Karisto, 2019) Kurosen säeromaanissa pureudutaan 14-vuotiaiden tyttöjen sielunmaisemaan. Meri ja Ruusa ovat olleet kavereita monta vuotta, mutta nyt jokin on toisin. Ruusa ottaa etäisyyttä eikä halua edes osallistua Viikon letti -vlogin tekoon. Ja lisäksi kaupungilla vaikuttaa liikkuvan Merin kaksoisolento... Pitääks koko ajan olla kivaa?     ei koko ajan mutta sentään joskus mä luulin että sä tykkäät kaikesta mitä me tehdään     ankeilulla on rajansa Merikki on tosi nopealukuinen jopa säeromaaniksi, sillä kirjassa on vain 99 sivua. Tämä oli tavallaan mukavaa, mutta Merin tarina tuntui jäävän niin mielenkiintoiseen paikkaan, että minua harmitti kovasti kirjan loppuminen. Toivottavasti jatkoa seuraa! Merikki tavoitti minusta on

#tobereadtag - näitä lukisin...

Kuva
Vastailin hiljattain #nottoreadtag-kysymyslistaan , ja Aukeamia -blogissa oli tehty haasteesta käänteinen versio eli #tobereadtag . Vastaanpas tähänkin, kun näitä kirjallisia kysymyksiä ei voi tuumailla liikaa. 😊 1. Klassikko, jonka aiot lukea Kesällä tuskailin heinäkuun klassikkohaasteen kirjavalinnan kanssa, ja pyörittelin montaa ennakolta kiinnostavan oloista kirjaa käsissäni. Tosipaikan tullen lukuinto ei sitten virinnytkään, mutta Jane Austenin Emma on kuitenkin sellainen klassikko, jonka ehdottomasti aion lukea vaikka kirjan paksuus nyt hyydyttikin lukupuuhat. Minulla oli kesällä lainassa kirjastosta hivenen nuhruinen pokkari- Emma , mutta elokuun alussa inspiroiduin tilaamaan kirjasta englanninkielisen, kaunis- ja kovakantisen version. Samalla mukaan tarttui Austen-suosikkini Ylpeys ja ennakkoluul o. Austenin kirjoista on BookDepositoryssa tarjolla todella paljon erilaisia painoksia, mutta päädyin noihin alle olevissa kuvissa näkyviin ainoastaan siitä syystä, että kannet herät

Hilja Valtonen: Vaimoke

Kuva
Luin Hilja Valtosen alkujaan vuonna 1933 ilmestyneen Vaimokkeen elokuun alun lukumaratonilla, ja sinne hilpeä viihdeklassikko olikin aivan omiaan. Tutustuin kirjaan jo teinivuosina, mutta nyt muistissa oli lähinnä hämäriä muistijälkiä Ansa Ikosen ja Tauno Palon tähdittämästä Suomi-Filmi-versiosta. Kirjaa lukiessani olikin aika hupaisaa, kun Ikonen ja Palo koristivat myös omaa päänsisäistä lukukokemustani.       Vaimokkeen ideana on, että parikymppinen Kirsti-neiti joutuu vedonlyönnin seurauksena naimisiin agronomi Esko Latvan kanssa, joka on innokkaasti vokotellut jo kaikkia Kirstin sisariakin. Kirsti päättää kiristää mieheltään hyvän avioehdon ja heittäytyä niin mahdottomaksi vaimoksi, ettei avioliitossa tarvitse kovin kauaa viipyä. No, arvaahan sen kuinka lopulta käy... 💖 Vaimoke on kirjoitettu kirjemuotoon, sillä Kirsti vuodattaa elämänsä käänteitä Ameriikassa asuvalle Eeva-sisarelleen. Kirstin tyyli on sen verran railakas, että kerrontatapa toimi oikein hienosti. Viihderomaanin

Tiina Raevaara: Kaksoiskierre

Kuva
Tiina Raevaaran Kaksoiskierre (Like, 2020) vie lukijan geeniteknologian eettisten kysymysten maailmaan. Teosta kuvaillaan takakannessa trilleriksi, mutta aivan niin kiivastempoinen Kaksoiskierre ei mielestäni ollut. Tykkäsin silti kirjasta, ja se itse asiassa yllätti minut positiivisesti. Olen nimittäin lukenut Raevaaralta aeimmin Korppinaiset , joka ei ollut laisinkaan minun kirjani. Nyt kuitenkin viihdyin mainiosti tutkijanhommiin yliopistolle palanneen Eerikan ja tämän pienen tyttären seurassa. Yliopistomaailmaan sijoittuvia kirjoja on aina mukava lukea, ja kun niissä on vielä jännityspitoinen juoni, niin ollaan aivan mukavuusalueellani. 😊 Kaksoiskierteessä Eerika ajautuu - tosin vastentahtoisesti - vuosien tauon jälkeen kimeeritutkimuksen pariin: "Kimeeri puolestaan on sellainen olento, jonka soluilla ei ole yhtä yhtenäistä alkuperää. Sen kaikissa soluissa ei siis ole samanlainen perimä. Kimeeri on sekoitus. Joskus kauan sitten Pajusuo esimerkiksi teki kimeerejä hiiren ja r

Tomi Adeyemi: Veren ja luun lapset

Kuva
Tomi Adeyemin Young Adult -fantasia Veren ja luun lapset (Otava, 2019) päätyi lukupinooni hieman erikoisella tavalla, sillä sen valitsi minulle luettavaksi Yöpöydän kirjat -blogin Niina. Osallistuimme alkuvuonna haasteeseen, jonka ideana oli valita toiselle luettavaksi oma lempikirja viime vuonna luettujen joukosta, ja Niinan valinta siis osui tähän kirjaan. Itse valitsin Niinalle lukuun Ellen T.-sarjakuvan . Tarkoituksemme oli postailla lempikirjojen lukufiiliksistä jo huhtikuussa, mutta itse olen näin myöhässä, koska korona sulki kirjastot juuri ennen kuin ehdin käydä lainaamassa Veren ja luun lapset . Mutta nyt viimein pääsen itsekin kuittaamaan haasteosallistumiseni. 😊 Veren ja luun lapset oli kirja, josta en tiennyt ennakolta yhtään mitään. En juurikaan seuraa YA-genren kuulumisia, joten kohinat kirjan ympärillä ovat menneet minulta täysin ohi.  Lähdin siis lukemaan paksuhkoa, upeakantista kirjaa avoimin mielin ja uteliaana, ja ihan kiinnostava tuttavuus Adeyemin afrikkalaishe

Charlier, Hubinon: Punaparta - Kapteeni vailla nimeä

Kuva
Bloggasin keväällä 1700-luvulle sijoittuvasta merirosvosarjakuvasta Punaparta - Karibian demoni . Innostuin vauhdikkaista seikkailuista sen verran, että jatko-osa Punaparta  -Kapteeni vailla nimeä (Egmont Kustannus, 2019) piti totta kai ottaa lukuun. Kesäpäivien viihdykkeeksi kirjan kolme tarinaa sopivatkin oivallisesti. Kirja on saanut meillä laajemminkin huomiota, sillä sarjakuvayhteisö Kvaak.fi valitsi sen viime vuoden parhaaksi käännössarjakuvaksi . Kapteeni vailla nimeä jatkuu juonellisesti suoraan siitä, mihin Karibian demoni jäi. Karibian demonissahan merirosvokapteeni Punaparta "adoptoi" pienen Eric-pojan itselleen, kun tämä menetti vanhempansa erään Punaparran ryöstämän laivan tuhossa. Aivan kirjan lopussa Punaparta paljasti Ericille tämän ylhäisen syntyperän, ja nyt Eric matkaa kohti sukunsa päämajaa, Montfortin linnaa, mukanaan paperit jotka todistavat hänen olevan sen laillinen perijä. Linnaa ja tiluksia hallinnoiva Ericin serkku vain ei halua suosiolla luopu

#nottoreadtag

Kuva
Blogeissa on viime aikoina pyörinyt hauska tag nimeltään #nottoreadtag (katso esim. Aukeamia , Kirjasähkökäyrä , Kartanon kruunaamaton lukija ), ja päätinpä nyt itsekin vastata tähän. Teemana ovat siis kirjat, joiden lukeminen ei pahemmin kiinnosta. Kuva https://unsplash.com/photos/3w1XBUGj4ds / Dan Dumitriu   1. Klassikko, jota et usko lukevasi Albert Camusin Sivullinen ei maineestaan huolimatta houkuttele minua vähäisessäkään määrin. Edes kirjan lyhyt sivumäärä ei saa minua innostumaan psykologisesta romaanista, jossa kieriskellään vaatimattoman nuoren miehen ahdistuksessa. 2. Kirja, joka ei sovi yhteen arvojesi kanssa Moni bloggaaja on vastannut tähän Hitlerin Taisteluni-kirjan, ja se olkoon minunkin vastaukseni. Yleisesti ottaen en kannata kirjojen polttamista ja totaalista hävittämistä, mutta tämän kirjan olemassa oloa ei ihmiskunta kaipaa. 3. Liian pitkä kirja Mielestäni yli 900 sivun mittaiset kirjat ovat liian pitkiä - elleivät sitten ole aivan äärimmäisen hyviä kirjoja. Tykkä

Elizabeth Gilbert: Tyttöjen kaupunki

Kuva
Elizabeth Gilbert singahti suuren yleisön tietoisuuteen Eat Pray Love -romaanillaan, mutta minulla se odottelee vielä lukuvuoroaan (okei, eli en siis ole ollut kovinkaan aktiivisesti kiinnostunut ko. kirjasta mutta jonkin verran uteliaisuutta kuitenkin löytyy). Sen sijaan Gilbertin uusi romaani Tyttöjen kaupunki (Gummerus, 2020) pääsi heti lukuun, sillä New York + 1940-luku + teatterimaailma -yhdistelmä kuulosti erittäin lupaavalta. Enkä joutunut pettymään, sillä Tyttöjen kaupunki osoittautui todella vetäväksi lukuromaaniksi, joka sopi oivallisesti kesäloman lukemistoon. Kirjan raikas kertojaääni kuuluu Vivian Morrisille, joka kirjan alussa palaa muistoissaan vuoteen 1940, jolloin hän oli 19-vuotias, saanut potkut Vassarista ja muuttanut Peg-tätinsä hoiviin New Yorkiin. Vivian on kotoisin varakkaasta perheestä, mutta Peg-tätinsä luona odottaa aivan uudenlainen todellisuus, johon Vivian heittäytyy koko nuoren sydämensä kyllyydestä. Epäsovinnainen, hivenen rappeutunut teatterimaailma,

Kirjabloggaajien elokuun lukumaratonin kooste (1.8.2020)

Kuva
Viikonloppuna lukumaratoonattiin useamman kirjabloggaajan voimin, ja  varsinainen maratonpäivähän oli lauantaina 1.8.2020. Elokuu käynnistyi siis mukavasti kirjojen parissa, ja kokosin tähän juttuun tunnelmia maratonin varrelta. Pääosin maraton tuntui onnistuneen oikein kivasti. 😊 Alla olevat linkit vievat maratonille osallistuneiden koosteisiin: Ja kaikkea muuta -blogi / Minna Minna nautiskeli kirjoista ja äänikirjoista, keitteli hilloja, tekaisi leipätaikinan, ratkaisi kirvaongelman ja hoiti monta muuta asiaa. Varsin tehokas maratonvuorokausi! Kaikkia värejä -blogi / Meri Meri uppoutui laadukkaaseen sarjakuvaan ja hämmästeli naisen kärsivällisyyden mittaa. Maratonille pikavauhtia koottu pino ei huvennut, mutta hienoja lukuelämyksiä löytyi onneksi myös pinon ulkopuolelta. Kirjaimia-blogi / Laura Lauran monipuolisesta lukupinosta valikoitui lukuun mm. stressin hallintaa ja omia sisäisiä toimintamalleja käsitteleviä kirjoja. Kirjan jos toisenkin -blogi / Jane Jane koukuttui maratonilla

Kirjabloggaajien kesälukumaraton 1.8. - päivittyvä postaus! (päättynyt!)

Kuva
On taas aika kirjabloggaajien kesälukumaratonin! Päivittelen omaa edistymistäni tähän juttuun. Lukupinostani bloggailin jo aiemmin tällä viikolla, ja pino löytyypi täältä . Voi olla, että lueskelen maratonilla jotain muutakin ja kenties vihdoin ja viimein kokeilen äänikirjoja! Lukutavoitteena minulla on sama kuin monesti aiemminkin eli 500 sivun raja olisi kiva saavuttaa. Mutta stressiä en aio tästä ottaa, rennosti mennään eteenpäin! Tsemppiä kaikille maratonissa mukana oleville! Olen tällä kertaa aloittamassa niin viime metreillä omaa maratoniani (ex tempore -viikonloppureissu sotki suunnitelmia, mutta onneksi vielä ehtii vallan mainiosti mukaan), että osa osallistujista on jo ehtinyt lopetella oman urakkansa. Aionkin käydä oman lukemisen lomassa fiilistelemässä muiden etenemistä ja kurkkimassa, mitä on luettu. Mutta... nyt lukupuuhiin! Lauantai 1.8.2020 klo 22.00: Lukumaraton alkaa. Kirjana on Hilja Valtosen yhteisnide, jossa ovat mukana Vaimoke ja Hätävara. Ah ja oi Suomi-romanti