Lyhytarvioita: tunnekuohuja, rikosjuonia ja stand-uppia

Bloggausjono lyhenee jälleen muutamalla lyhytarviolla. Tähän juttuun valikoitui sekalainen setti kesän aikana luettuja. Yhtään aivan huippukirjaa joukkoon ei mahdu, mutta hyvää luettavaa nämäkin ovat olleet.

Kuva: Usplash-kuvapalvelu

 

Kirsti Kuronen: Merikki (Karisto, 2019)

Kurosen säeromaanissa pureudutaan 14-vuotiaiden tyttöjen sielunmaisemaan. Meri ja Ruusa ovat olleet kavereita monta vuotta, mutta nyt jokin on toisin. Ruusa ottaa etäisyyttä eikä halua edes osallistua Viikon letti -vlogin tekoon. Ja lisäksi kaupungilla vaikuttaa liikkuvan Merin kaksoisolento...

Pitääks koko ajan olla kivaa?

    ei koko ajan mutta sentään joskus

mä luulin että sä tykkäät

kaikesta mitä me tehdään

    ankeilulla on rajansa

Merikki on tosi nopealukuinen jopa säeromaaniksi, sillä kirjassa on vain 99 sivua. Tämä oli tavallaan mukavaa, mutta Merin tarina tuntui jäävän niin mielenkiintoiseen paikkaan, että minua harmitti kovasti kirjan loppuminen. Toivottavasti jatkoa seuraa! Merikki tavoitti minusta onnistuneesti nuorten naistenalkujen tunne-elämän ailahteluita ja piirsi tytöistä hienot luonnekuvat aika vähällä tekstimäärällä. Goodreadsiin Merikki saa minulta kolme tähteä.

Helmet-lukuhaasteessa kirja sopii kohtaan 27. Runomuotoinen kertomus, runoelma tai säeromaani. Luin kirjan BookBeatissa e-kirjana.

Arnaldur Indriðason: Saksalainen talo (Blue Moon, 2018; suom. Seija Holopainen)

Kirjassa seikkailevat samat rikostutkijat kuin aiemmin kesällä lukemassani Petsamossa. Ollaan siis jälleen Islannissa, 1940-luvun sodan värittämissä tunnelmissa, ja tässä kirjassa uraansa aloitteleva rikospoliisi Flóvent ja amerikkalaisten joukoissa palveleva sotapoliisi Thorson kohtaavat ensimmäisen kerran. 

Herrat saattaa yhteen kuoliaaksi ammuttu tuntematon mies, jonka henkilöllisyyttä aletaan kuumeisesti selvittää, sillä mies on ammuttu amerikkalaisella aseella. Rikosjutussa on siten samanlaisia piirteitä kuin Petsamo-kirjassakin, kun jälleen ihmetellään kuka on päässyt hengestään. Islantilaisten ja miehitysjoukkosen väliset suhteet ovat myös keskeisessä osassa kirjan tapahtumia, joten Saksalainen talo on tunnelmaltaan kovin samantyylinen kuin aiemmin lukemani kirja. Asenteet natseja kohtaan ja natsien toiminta ylipäänsä antoi kuitenkin Saksalaiselle talolle oman voimakkaan leimansa, ja kirja oli mielestäni tummanpuhuvampi kuin Petsamo.

Goodreadsiin Saksalainen talo saa minulta kolme tähteä. Tässä on erittäin sujuva, joskin hidastempoinen dekkari, jonka ajankuva on erittäin vahvaa. Toivottavasti sarja saa vielä jatko-osia!

Osallistun kirjalla Rauhan lukuhaasteeseen. Lainasin kirjan kirjastosta.

Veera Vaahtera: Vedet silmissä (Tammi, 2020)

Vaahteran uutuus ei ollut aivan niin viihteellinen ja kepeä kuin mitä olen häneltä aiemmin lukenut. Tämä ei minua häirinnyt, sillä oikeastaan minua miellytti Vedet silmissä -kirjan tapa käsitellä vakavaa aihetta kevyella otteella. Sisältö ei ollut hattaraa, mutta silti ei tarvinnut lukea mitään suurta rypemiskirjaa vaan Jenna Haverisen veljen menetys ja poikaystäväkuviot oli käsitelty noin parissa sadassa sivussa. Lisäksi Jennan stand-up-hommat ovat isossa osassa, ja tämä oli minulle aivan uusi aihepiiri kirjallisuudessa (no, enpä kyllä ole livenäkään käynyt kuin pari kertaa stand-uppia katsomassa...).

Vaikka kirjassa onkin mukana stand-uppia, Vedet silmissä ei koeta naurataa lukijaa kuoliaaksi. Päinvastoin, hilpeän julkisivun eteen tehtävä raa'an työn määrä tulee kirjaa lukiessa selväksi, ja tämä oli itse asiassa aika kiinnostavaa luettavaa. Stand-upin sekaan on nivottu onnistuneesti sotkuisia ja kipeitä perhesuhteista, ja kokonaisuus toimi oikein mukavasti, vaikka rehellisyyden nimissä ihmissuhteita kehiteltiin välillä suht vauhdikkaasti viihderomaanien tyyliin.

Goodreadsiin Vedet silmissä saa kolme tähteä.

POPSUGAR 2020 Reading Challenge -lukuhaasteessa kirja sopii kohtaan "a book by an author with flora or fauna in their name". Luin kirjan BookBeatissa e-kirjana.