Oksan hyllyltä

Mona Leo kirjoitti kirjan Elämä rakastaa sinua (Imogen, 2014) toisen maailmansodan alussa, juuri ennen talvisotaa. Kirjassa nuori nainen, Ina, työskentelee sairaanhoitajana sodan keskellä ja lukee kuolleen taiteilijaystävänsä Marien muistiinpanoja. Kirja ei ole juonivetoinen, vaan pääosan saavat Marien huomiot taiteesta ja elämästä, sen pienistä ihmeistä ja suurista kysymyksistä. Inan lukiessa ystävänsä tekstejä hän kulkee itsekin eräänlaisen henkisen matkan. Tässä kirjassa näyttäytyvät rinnakkain sodan julmuus ja elämän hyvät, kauniit asiat, joita on toisinaan kovin vaikeaa tavoittaa ympäröivän pahuuden keskellä: "Tuli aika, jolloin Inaa pelotti nukahtaminen, sillä kun hän lopen väsyneenä raskaan päivän jälkeen kävi lepäämään ja torkahti, hänen unensa olivat niin hirvittäviä, että hän heräsi itkien ja vaikertaen. Öistä ja päivistä tuli yhtä tuskantäyteisiä. Elämän kauhistuttavimmat puolet hyökyivät hänen päälleen. Hänestä tuntui kuin jokin olisi halunnut pakottaa hänet tunnu...

Andrei Pajanteen esikoisromaani Autuaiden saari (Imogen, 2013) päätyi luettavakseni Anna minun lukea enemmän -blogiin jättämäni kommentin kautta. Kirja tuntui Annamin jutun perusteella kiintoisalta, mutta unohdin  sen vinkkilistalleni, kunnes kustantaja kysyi, olisinko kiinnostunut arvostelukappaleesta. Miksipä ei, kun luvassa tuntui olevan hieman keskivertoa erikoisempi tarina. Kirjan paksuus arvelutti (1000 sivua!), mutta päätin olla uskalias ja kokeilla kirjaa. Aloittelin Autuaiden saaren lukemista väsyneenä, ja on pakko tunnustaa, että prologin teksti tuntui liitelevän niin sfääreissä, etten tajunnut siitä mitään ja lukuinnostus meinasi lopahtaa heti alkuunsa. Onneksi päätin seuraavana päivänä jättää prologin omaan outoon arvoonsa ja keskittyä kirjan ensimmäiseen osaan, jossa pääsin juoneen jo paremmin kiinni. Autuaiden saaren päähenkilö Andreas joutuu lento-onnettomuuteen ja veden varaan heti kirjan ensimmäisessä luvussa. Meren tyrskyissä kelluessaan Andreas kohtaa Kuo...