Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2013.

Jorge Amado: Dona Flor ja hänen kaksi aviomiestään

Kuva
Yltäkylläinen, hekumallinen, täynnä elämää, iloa ja nautintoa. Jorge Amadon Dona Flor ja hänen kaksi aviomiestään (Otava, 1986) on täydellinen päätös hienolle kirjavuodelle 2013. Sattumalta onnistuin valitsemaan joulunpyhiksi erään blogiaikani parhaista lukuelämyksistä, jonka saattelin haikein mielin päätökseen viikonloppuna. Otsikko kertoo kirjan sisällön tiiviisti: runsaat 400 sivua tarinaa kauniista bahialaisneidosta dona Florista ja hänen ensimmäisestä aviomiehestään, peluri Vadinhosta ja toisesta aviomiehestään, tohtori Teodorosta. Vadinho kuolee kirjan ensimmäisillä sivuilla kesken kiihkeimmän karnevaaliajan, ja keittokoulu Maku ja Taitoa emännöivä dona Flor tekee kirjan alkuosassa muistoissaan matkaa ensimmäisen avioliittonsa vaiheisiin taianomaisesta ensirakastumisesta aina viimeiseen ihmeelliseen syntymäpäiväiltaan. Uhkapeleistä rahansa saanut ja sinne ne hävinnyt Vadinho ajoi Florin välillä epätoivon partaalle, mutta alle kolmekymppisenä leskeksi jäänyt Flor muistelee kai

Mirjami Hietala: Isoveli

Kuva
Mirjami Hietalan Isoveli (Tammi, 2011) käsittelee tärkeitä teemoja: kuinka kohdata kehitysvammainen läheinen, kuinka olla äitinä lapselle, jonka kasvu ei etene samaa tahtia muiden lasten kanssa. Isoveli etenee kahdella aikajanalla. Nykyhetkessä Kirsti huomaa äitinsä kuoleman jälkeen joutuvansa huolehtimaan isoveljestään Veikosta enemmän kuin aikaisemmin. Sokea Veikko asuu edelleen isän luona, mutta käy lomailemassa Kirstin luona Oulussa ja kesämökillä. Toisella aikatasolla ollaan sotavuosissa 1940-luvulla. Hilja on mennyt naimisiin Arvin kanssa, ja Arvin ollessa rintamalla syntyy esikoinen Veikko. Vaikka Hilja kuinka yrittäisi ajatella positiivisesti, on hänen myönnettävä, ettei rakas lapsi opi uusia taitoja kuten toiset lapset.   Isoveli kuvailee, kuinka Kirsti ja Hilja selviävät oman aikansa arjesta Veikon kanssa. Kirstin kohtaamat haasteet liittyvät omaan jaksamiseen ja ympäröivän yhteiskunnan suhtautumiseen Veikkoon. Hiljan puolestaan on selvittävä arjesta ilman aviomiestä,

Daniëlle Hermans: Tulppaanimurhat

Kuva
Daniëlle Hermansin Tulppaanimurhat (Bazar, 2012) oli joulunpyhien välipalakirjani. Saan Tulppaanimurhista myös toisen haastepisteen Kirjasähkökäyrä-blogin  Lukuiloa kukkien keskellä -haasteeseen, johon osallistun aivan viime metreillä. Hip hei! Olen yllättäen voikukkatasolla kahdella luetulla kirjalla. Mini-haastekoonti löytyy tämän postauksen lopusta. Tulppaanimurhissa on melko mukavat ainekset: toisella aikatasolla ollaan 1600-luvun Hollannissa tulppaanikeinottelun keskellä, toisella aikatasolla liikutaan nykyajan Lontoossa ja Amsterdamissa murhaa selvitellen. 1600-luvulla tulppaanit olivat kuumaa tavaraa keinottelijoille, ja Hollanti meni sekaisin tulppaaneista. Ravintoloitsija Wouter Winckel löydetään murhattuna kapakastaan, mutta liittyykö hänen murhansa liian radikaaleihin ajatuksiin vai jalon kauniiseen kukkaan? Nykyhetken tapahtumat käynnistyvät, kun Alec löytää setänsä Frankin henkihieverissä. Kuolemansa hetkellä Frank pitelee käsissään 1600-luvun huutokaupan tulppaaniku

Enni Mustonen: Lapinvuokko

Kuva
Sotamies täällä moi! Ihminen sodassa -haaste etenee Enni Mustosen Lapinvuokon (Otava, 2010) ansiosta ensimmäiselle tasolle. Kaksi luettua kirjaa kasassa - jee! Lähdin haasteeseen mukaan vähin odotuksin, sillä sotakirjallisuuden olen tähän asti sivuuttanut täysin luettavaa etsiessäni. En oikein tykkää ahdistua lukiessani, ja sota nyt on ahdistava aihe jos mikä. Jokos ahdistaa kahden luetun jälkeen? No ei, kirjailijat osaavat näemmä kirjoittaa sota-aiheesta kirjoja ilman, että koko ajan pommit paukkuvat niskaan ja ryvetään ankeudessa ja kurjuudessa. Vaivihkaa lukupinooni on hivuttautunut kaksi uutta, haasteeseen sopivaa kirjaa odottamaan lukemistaan, joten seuraava taso häämöttää jo silmissä. Enkä vielä ole edes edennyt mielikuvitussotiin, joita olen koko ajan pitänyt oljenkorsinani tässä haasteessa. Nälkä taitaa taas kasvaa lukiessa... ties millaiset natsat ehdin saavuttaa ennen ensi vuoden marraskuuta. Lapinvuokko valikoitui luettavakseni, koska se vaikutti takakannen perust

Stendhal: Italialaisia kronikoita

Kuva
Glögin, pipareiden ja joululukemisten ääreltä on hyvä kömpiä välillä näppiksen ja blogin pariin (kinkku sulaa, kun liikkuu.. :)). Joulunpyhien kunniaksi käynnistelen Vive la France!  -haasteen viimeinkin myös omalta osaltani. Pyöräytän haasteen käyntiin eräällä ranskalaisen kirjallisuuden klassikkohelmellä eli Stendhalin Italialaisilla kronikoilla (Karisto, 1982). Helmen hohde on ilmeisesti hieman himmentynyt lukijoiden silmissä, sillä löysin Stendhalin novellit hiljattain kirjaston poistomyyntikärrystä. Ranska-haaste mielessäni nappasin Kariston Ranskalaisen kirjallisuuden helmiä -sarjassa ilmestyneen kirjasen mukaani, eikä se huono päätös ollutkaan - Stendhalin novelleissa on intohimodraamoja menneiltä vuosisadoilta. Novelleja minun makuuni. :) Stendhal-nimen taakse kätkeytyy Marie-Henri Beyle (1783–1842), joka ryhtyi kirjailijaksi ja diplomaatiksi oltuaan ensin aikansa Napoleonin armeijan upseerina. Italialaisia kronikoita sisältää novelleja, joita on julkaistu erillisinä Ste

Äänikirja/Astrid Lindgren: Kalle mestarietsivä

Kuva
Onnetar suosi minua hiljattain kahdessakin arvonnassa.  1001 kirjaa ja yksi pieni elamä -blogin synttäriarvonnassa kohdalleni osui Tove Janssonin Kuvanveistäjän tytär -pokkari sekä Muumi-heijastin. Heijastin on jo otettu käyttöön, mutta Janssonin kirjaa säästelen ensi vuodelle, jolloin on Toven juhlavuosi. Kiitokset kivoista palkinnoista sekä iloiset jouluterveiset Marilelle ja söpöselle onnettarelle! Kirsin kirjanurkan arpajaisissa voitin Astrid Lindgrenin Kalle mestarietsivä -äänikirjan (WSOY, 2010). Olin innoissani hyvästä onnestani ja otinkin äänikirjan heti kuunteluun. Ennen kuuntelukokemuksia kiitokset myös Kirsille ja rauhallista joulunaikaa kirjanurkkaukseen! Luulenpa myös järjestäväni omassa blogissani pienet kevätarpajaiset, kunhan joulunpyhistä ja uuden vuoden juhlahumusta on selvitty. Mutta ajatukset tämän suhteen ovat vielä mietintämyssyssä, aiheesta lisää ensi vuoden puolella. Nyt mietteitä Kalle Blomkvistista ja äänikirjoista: Äänikirjahistoriani on lyhyt: mu

Kristina Carlson: Maan ääreen

Kuva
Komissaari Erkki Liikanen valitsi vuonna 1999 Kristina Carlsonin romaanin Maan ääreen (Otava, 1999) Finlandia-palkinnon voittajaksi. Taakse jääneet ehdokkaat olivat Antti Hyryn Aitta (Otava), Jari Järvelän Lentäjän poika (WSOY), Veronica Pimenoffin Maa ilman vettä (Tammi), Mikaela Sundströmin Dessa himlar kring oss städs (Söderström & Co) sekä Jari Tervon Minun sukuni tarina (WSOY). Jari Tervo ja Antti Hyry olivat tuolloin toista kerta ehdokkaana, Veronica Pimenoff kolmatta kertaa. Jari Järvelä, Carlson ja Mikaela Sundström juhlistivat ensimmäistä ehdokkuuttaan ja heistä Carlson pokkasi palkinnon, jonka arvo tuolloin oli 150 000 markkaa. Vuoden 1999 ehdokkaista olen lukenut vain tämän nyt esittelyssä olevan kirjan, joten Maan ääreen -lukukokemus jääköön lillumaan lukuavaruuteen ilman sen kummempaa suhteuttamista muihin ehdokaskirjoihin. "Minut murhattiin, minä elän ja kai minäkin olen toinen ihminen kuin se joka ahdistuksen tuskan surun ja katumuksen vallassa maka

Avioliittojuonia-haastekoonti

Kuva
Sinisen linnan kirjaston Avioliittojuonia -haaste oli ensimmäinen lukuhaaste, johon blogissani päätin osallistua. Syynä oli yksinkertaisesti se, että vaikka lukuaikaa oli jäljellä vain muutamia kuukausia, tiesin melkoisella varmuudella saavuttavani Timanttihäät-tason ennen lukuajan loppumista. Avioliittoaihe on mukava aihe, parisuhteiden kiemurat kiinnostavat - haastelukemisen kokeilukynnys ei ollut erityisen korkealla. Mitä luin? 8 kirjaa, 3010 sivua: Paperihäät -  George Eliot: Middlemarch Tinahäät - John Irving: Välisarjan avioliitto Kristallihäät - Kate Kerrigan: Onnellisen avioliiton reseptejä Hopeahäät -  Diane Johnson: Le Mariage Kultahäät - Pauliina Vanhatalo: Gallup Timanttihäät -  Dino Satriano: Eräs avioliitto + Julian Barnes: Puhumalla paras + Doris Lessing: Kesä ennen pimeää Haasteen aloituspostauksessa kirjavinkkejä on luokiteltu ryhmiin, ja omat lukemiseni sijoittuvat tällä tavoin: Klassikot - George Eliot: Middlemarch Kriisejä - John Irving: Väl

Doris Lessing: Kesä ennen pimeää

Kuva
"Tällä välin, vaikka hänen termostaattinsa olikin säädetty 'matalalle', hän joutui torjumaan tarjouksia. Jotkut miehet, mustat, ruskeat, oliivinväriset tai punakkaihoiset tarjoutuivat niin usein hänen seuraansa sanoen 'onko tämä paikka vapaa', että hän siirtyi huoneen toiselle puolelle ja yritti nähdä itsensä sellaisena kuin nuo miehet hänet näkivät. Hän näki, kuten oli niin monesta peilistä nähnyt, naisen jolla oli häkellyttävän punainen tukka, hyvin valkea iho ja rakastavan spanielin myötätuntoiset silmät. (Hän ei pitänyt rakkaudenkaipuustaan ja halustaan antaa ja nimitti sen takia itseään koiraksi tai orjaksi. Hän tajusi, että se oli hänessä itsessään uutta tai että hän kuvitteli sen olevan uutta.)" (s. 60) Doris Lessingin Kesä ennen pimeää (Tammi, 2007) sukeltaa nelikymppisen englantilaisen perheenäidin Kate Brownin mielenmaisemaan. Eräänä kesänä Kate on uuden tilanteen edessä: parikymppiset lapset eivät enää kaipaa äitinsä huolenpitoa ja neurolo

Urban Waite: Haaskalinnut

Kuva
Urban Waiten Haaskalinnut (Karisto, 2013) on kirja, jota en voi suositella kaikkein herkimmille lukijoille. Juonikuvaus lyhyesti: Yhdysvaltalaisessa pikkukaupungissa Meksikon rajan läheisyydessä käydään armotonta huumesotaa, ja alusta asti on selvää, ettei kostonkierteessä oleville pää/sivuhenkilöille käy hyvin. Lukijan osaksi jää odotella, missä järjestyksessä porukkaa laitetaan pois hengiltä ja miten inhan lopun kukanenkin saa osakseen. Kansiteksti kuvailee kirjaa rajuksi ja lyyriseksi, nykyajan westerniksi. Lyyrisyyttä en Haaskalinnuista löytänyt, rajuutta ja silkkaa raakuutta sen sijaan on tarjolla runsain mitoin. Western-tyylisiä piirteitäkin kirjassa on, mutta Haaskalintujen sankarihahmo (jos sellaisen kirjasta edes löytää) ei ratsasta iloisesti vihellellen auringonlaskuun odottelemaan uutta seikkailua. "Bronco rullasi ja seisahtui kolmekymmentä minuuttia sen jälkeen, kun he olivat jättäneet maantien. Kaikki kolme takaosan ikkunaa oli ammuttu säpäleiksi. Sade putosi

Diane Setterfield: Kolmastoista kertomus

Kuva
Diane Setterfieldin Kolmastoista kertomus (Tammi, 2007) viihdytti minua taannoisella työreissulla istuessani lentokoneessa. Kolmastoista kertomus oli oikein sopivaa lentokonelukemista: ei liian vaikealukuista tai syvällistä tekstiä ja tapahtumia kirjassa oli sen verran, että puuduttava koneessa ja kentällä istuskelu meni suhteellisen siedettävästi. Koko kirjaa en matkan aikana ehtinyt lukemaan, mutta sekin on plussaa reissukirjalle. Hui kauhistus, jos lukemiset loppuu kesken ja pitää kaivaa esille lentoyhtiön ilmaislehti istuimen taskusta. Kun jotainhan siellä koneessa on pakko lukea. "Minun tarinani ei kerro yksin minusta itsestäni; se kertoo Angelfieldistä. Angelfieldin kylästä. Angelfieldin talosta. Ja koko Angelfieldin suvusta. Georgesta ja Mathildesta, heidän lapsistaan Charliesta ja Isabellesta, Isabellen lapsista Emmelinestä ja Adelinesta. Heidän talostaan, heidän kohtalostaan, heidän peloistaan. Ja heidän aaveistaan. Aaveet on aina syytä ottaa huomioon, vai mitä, ne

Juan Manuel de Prada: Myrsky

Kuva
Miten syntyy kirjabloggaajan blogiteksti? Luetaan kirja, otetaan siitä kuva ja naputellaan tekstiä? Lyhykäisesti juuri näin, mutta paljon muutakin ehtii tapahtua ennen kuin 'Julkaise' nappulaa voi kliksauttaa hiirellä. Juan Manuel de Pradan Myrsky saa kunnian toimia esimerkkikirjana tässä blogitekstin taakse kurkistelevassa postauksessa. Haahuilua kirjastossa Lauantai - se tarkoittaa kirjastoreissua Oulun pääkirjastoon. Ulkona on koiranilma, mutta uhmaan  urheasti lumisadetta ja tuulta päästäkseni kirjojen ääreen. Katseeni lipuu pitkin kirjojen selkämyksiä ikäänkuin ne voisivat viestiä minulle - 'oisko tää hyvä, tai tää..'. Suuntaan harvoin kirjastoon valmiin kirjalistan kanssa, eikä sellaista ole mukana nytkään. Luotan mieluummin sattumaan. 'Tänään palautetut' hyllyssä (joka on epäilyttävän täynnä, vaikka olen aamun ensimmäisiä asiakkaita - huijausta?) nököttää lupaavan näköinen kirja. de Prada - espanjalainen kirjailija, Hola Espanol -kirja? Kyllä vaa

Palkintokierros/Emma Juslin: Frida ja Frida

Kuva
Emma Juslinin Frida ja Frida (Teos & Söderströms, 2008) -romaanille myönnettiin  FST:n kirjallisuuspalkinto vuonna 2007. Palkinnon myöntämisen perusteet olivat Juslin kyky antaa asioille kieli ja terävyys. Palkintotuomari Trygve Söderling myös toteaa, että Juslin ”avaa arkipäivän taiteen, intohimon ja mustan surun avaruuteen unohtamatta murusia keittiönpöydällä”. Lukuelämyksenä Frida ja Frida ei noussut aivan avaruudellisiin sfääreihin, mutta siitä huolimatta Frida ja Frida oli positiivinen yllätys. Pidin Juslinin sulavasta kielestä ja tarinasta, joka vei minut lapsuuden arkeen ahdasmielisessä ympäristössä ja Pariisin taiteelliseen ilmapiiriin.  Frida ja Frida on kahden näkökulman kertomus. 13-vuotias Selma asuu pohjanmaalla perheensä kanssa. Isosisko Irina on jo muuttanut pois, Pariisiin opiskelemaan taidetta. Irinan idoli on Frida Kahlo, ja se toinen Frida on Irinan tyttöystävä Frida Larsson. Molemmat tytöt kertovat kirjassa vuorotellen elämästään ja tunteistaan.

Martin Walker: Poliisimestari Bruno ja viinitarha

Kuva
Martin Walkerin Poliisimestari Bruno ja viinitarha (WSOY, 2012) oli hienoinen pettymys Bruno-sarjan mainion avausosan Poliisimestari Brunon jälkeen. Ensimmäinen Bruno oli sopivan  epädekkarimainen dekkari, rikosta selviteltiin hieman kuin sivuraiteilta käsin ja samalla lukija sai ihastella ranskalaista maaseututunnelmaa. Poliisimestari Bruno ja viinitarha on ykkösosan rinnalla paljon tavanomaisempi rakenteeltaan. Tavanomaisuus yhdistettynä kohtuullisen suureen sivumäärään (375) teki lukukokemuksesta aika pitkäveteisen. Luin kirjan kuitenkin loppuun eräänlaisena välipalana muiden kirjojen lomassa. Saint-Denisin pikkukaupungin liepeillä olevalla geeniteknologian tutkimusasemalla tapahtuu tuhopoltto, jota Bruno alkaa selvittelemään. Kyläläisiä haastatellaan toinen toisensa perään ja aina välillä tapahtuu jotain, joka kiepauttaa juonta verkkaisasti eteenpäin. Kirjan kantavana teemana on Ranskan maaseudun perinteisen elinkeinon viininviljelyn asema geeniteknologian ja bulkkiviinien pu

Ari Paulow: Surmankarin vangit

Kuva
Ari Paulowin Surmankarin vangit (Otava, 2012) on viisikkohenkinen seikkailu, joka sijoittuu kesäiseen Iin jokisuistoon. Päähenkilöinä ja tarinan sankareina ovat 14-vuotiaat kaverukset Samppa, Marko ja Anssi sekä 11-vuotias Elli. Heillä on kesäloma, tuo seikkailujen luvattu aika, ja kaverukset suuntaavat Kempeleestä veneellä Iihin mökille maalaustalkoisiin. Siellä kaveruksia paimentaa  remonttimies Janne, joka on saanut hyvät suositukset nimismies Riikkilältä mutta vaikuttaa silti epäilyttävältä tyypiltä. Yksi sun toinen aikuinen käyttäytyy oudosti, lähiseudun taloihin on murtauduttu ja missä ihmeessä on Markon isä, tiedemies Edgar Blyton? Surmankarin vangit vie lukijan viattoman leppoisaan kesätunnelmaan, jossa nuoret ovat reippaita, hyväkäytöksisiä ja nokkelia. Sampalla on Surmankarin vankien terävimmän pojan rooli ja rosvot puolestaan ovat niin hönttejä, että ihme kun pystyivät kehittelemään niinkin ovelan juonen kuin lopulta paljastuu. Luin Paulowin kirjaa Beevor & C

Walter Moers: Hurja matka halki yön

Kuva
Bongasin hiljattain Mari A:n kirjablogista loistavan idean: luetaan kirjallisuutta jalkapallon MM2014-maista. Marin blogissa on listattuna lopputurnaukseen selvinneet maat ja näkösällä on myös hienot maanosien karttakuvat. Turnaus alkaa 12.6.2014 ja loppuottelu pelataan 13. heinäkuuta 2014 Brasiliassa, Rio de Janeirossa. Aion kokeilla, saisinko kaikki 32 lopputurnausmaata kasaan ennen kuin finaaliottelu vihelletään käyntiin. Miksi ihmeessä moinen urakka? Jalkapallon hienouksista en väitä olevani syvällisesti perillä (paitsiosääntö pitänee taas kerrata ennen pelien alkua), mutta mieheni on saanut minutkin innostumaan  jalkapallon arvoturnauksista. Marin idea on oivallinen tapa aloittaa kirjallinen valmistautuminen kisahuumaan, enää ei tarvitse tyytyä pelkkään kioskilta ostettuun kisalehteen. Ensimmäinen 'suoritettu' MM2014-maani on Saksa Walter Moersin fantasiakirjalla Hurja matka halki yön (Otava, 2003). Iskinkö pöytään heti tulevan maailmanmestarin? Moersin

Barbara Nadel: Arabeski

Kuva
Barbara Nadelin Arabeski (Moreeni, 2011) on kolmas osa dekkarisarjaa, jossa seurataan komisario Çetin İkmenin tutkimuksia Istanbulissa. Sarjan aiemmin suomennetut osat  Belsassarin tytär ja  Kristallihäkki olen lukenut jo ennen blogiaikaa. Belsassarin tytär osui käteeni aikoinaan sattumalta, ja pidin heti kirjan suomalaisittain eksoottisesta kaupunkimiljööstä ja boheemista, älykkäästä komisariosta, joka sattuu olemaan albanialaisen noidan poika. Ei mikään tusinakomisario, vaikkei İkmen sentään yliluonnollisilla voimilla rikoksia ratkaise. İkmen-kirjoissa ei tuhlata sivuja henkilösuhteiden kiemuroiden kertaamiseen. Kirjojen keskiössä on aina rikoksen selvittely, mutta İkmen-maailmaan pääsee mielestäni parhaiten sisälle aloittamalla lukemisen sarjan ensimmäisestä osasta. Arabeski sijoittuu nimensä mukaisesti  arabeskimusiikin maailmaan. Laulajatähti Erol Urfa löytää vaimonsa murhattuna. Onko syyllinen Erolin rakastatar, parhaat päivänsä nähnyt, viinaanmenevä ja tempperamentti