Palkintokierros/Emma Juslin: Frida ja Frida

Emma Juslinin Frida ja Frida (Teos & Söderströms, 2008) -romaanille myönnettiin FST:n kirjallisuuspalkinto vuonna 2007. Palkinnon myöntämisen perusteet olivat Juslin kyky antaa asioille kieli ja terävyys. Palkintotuomari Trygve Söderling myös toteaa, että Juslin ”avaa arkipäivän taiteen, intohimon ja mustan surun avaruuteen unohtamatta murusia keittiönpöydällä”. Lukuelämyksenä Frida ja Frida ei noussut aivan avaruudellisiin sfääreihin, mutta siitä huolimatta Frida ja Frida oli positiivinen yllätys. Pidin Juslinin sulavasta kielestä ja tarinasta, joka vei minut lapsuuden arkeen ahdasmielisessä ympäristössä ja Pariisin taiteelliseen ilmapiiriin. 

Frida ja Frida on kahden näkökulman kertomus. 13-vuotias Selma asuu pohjanmaalla perheensä kanssa. Isosisko Irina on jo muuttanut pois, Pariisiin opiskelemaan taidetta. Irinan idoli on Frida Kahlo, ja se toinen Frida on Irinan tyttöystävä Frida Larsson. Molemmat tytöt kertovat kirjassa vuorotellen elämästään ja tunteistaan. Selma koettaa selvitä arjesta isän ja äidin liitoksistaan natisevan avioliiton keskellä. Irinan ajatukset syleilevät enemmän maailmaa hänen pohtiessaan suhdettaan taiteeseen ja Fridaan.

Selman havainnot ja ajatukset koskettivat minua enemmän kuin Irinan mietiskelyt Frida Kahlon taiteen olemuksesta tai suhteen kehittymisestä toisen Fridan kanssa. Selman puheenvuoroissa on maanläheistä realismia ja terävyyttä:

"Minulla on koulussa monta kaveria (jotka ovat kavereita vain silloin kun haluavat) jotka nauravat ja hyppivät muurahaisten päälle huutaen "kuole saatanan muurahainen". He tekevät sen ilman syytä ja se saa minut voimaan pahoin. Se ei ole oikeudenmukaista. Mikään ei ole oikeudenmukaista.

    Jos Jumala on olemassa (mitä en enää usko), niin olen varma että hän hyppii tasajalkaa ihmisten päällä ja huutaa "kuole saatanan ihminen".

    Se on oikeudenmukaista. Jos vain joku tekisi samoin Jumalalle." (s. 147)

Selman ääni toi mieleeni Marjo Niemen kirjan Juostu maa. Selmassa on samaa havainnointikykyä kuin Juostun maan Syksyssä, ja mieluusti olisin antanut Selmalle enemmänkin tilaa Fridassa ja Fridassa. Fridan ja Fridan loppuhuipennuksena toimii Irinan ja Fridan saapuminen juhannuksen viettoon koti-Suomeen. Tyttösuhde nostattaa kulmia, mutta kovin syvälle tähän teemaan ei pureuduta. Kirjan loppu jäikin mielestäni aika vaisuksi. Siitä huolimatta Frida ja Frida oli mukava kirja, jossa sivutaan kipeitäkin aiheita mutta ei mennä niihin kovin syvälle.

Mikä ihmeen Palkintokierros? Lue lisää täältä.

 

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjanurkkaus, Kirjava kukko ja Koko lailla kirjallisesti.

Kirjan tietoja:
Emma Juslin: Frida och Frida (2007)
Suomennos Jaana Nikula
Teos & Söderströms, 2008
260 sivua

Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja.