Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2019.

Marraskuun lukupäiväkirja, 5. osa

Kuva
Tänään on marraskuun viimeinen päivä, ja sehän tarkoittaa sitä, että "lue vähintään 30 sivua päivässä" -haaste päättyy ja on viimeisen lukupäiväkirjan aika. Kuvan alla on ensin lyhyet merkinnät viikon lukemisista, ja sen jälkeen pieni yhteenveto marraskuun lukuhaasteesta. Photo by Anita Austvika on Unsplash Maanantai 25.11.2019 Luin Helena Wariksen Vedenkehrääjää haasteen vaatimat 30 sivua. Lukeminen ei oikein maistunut kiireisen päivän jälkeen. Aika tyypillinen tunnelma maanantaisin. Tiistai 26.11.2019 Luin Vedenkehrääjän loppuun, ja sivuja kertyi hieman yli 100. Olipa todella vaisu kirja! Mutta tästä lisää blogijutussa, kenties jo ensi viikolla. Keskiviikko 27.11.2019 Aloitin uuden fantasiajärkeleen, Katinka Saranojan Korpinlaulun . Luin sitä 44 sivua. Pienen tauon jälkeen kaivoin esille myös Brett Andersenin Hiilenmustat aamut ja huomasin, että kirjahan on muuttunut astetta mielenkiintoisemmaksi Kirja eteni n. 50 sivua. Torstai 28.11.2019

Ellen T. - Hanna-Reetta Schreck, Iida Turpeinen & Annukka Mäkijärvi

Kuva
Hanna-Reetta Schreckin ja Iida Turpeisen käsikirjoittama ja Annukka Mäkijärven kuvittama sarjakuvaromaani Ellen T. (Teos, 2019) on visuaalisesti huikaisevan hieno matka Ellen Thesleffin (1869-1954) elämään ja taiteeseen. Kirjassa liikutaan Thesleffille tärkeissä paikoissa: Pariisissa, Firenzessä ja Ruoveden Murolessa, ja lukijalle esitellään tuon ajan taidemaailman eri suuntausten kirjo ja koko se kiihkeä maailmantila, josta Thesleff ammensi voimaa ja ideoita taiteeseensa. En tunne Thesleffin taidetta kovinkaan hyvin, mutta kävin kuitenkin kesällä katsomassa Minä maalaan kuin jumala -näyttelin HAMissa ja vaikutuin suuresti hänen taidoistaan. Erityisesti Kaiku -teos jäi lähtemättömästi mieleeni. Mitkä värit, mikä tunnelataus yhdessä maalauksessa voikaan olla! Tunnetta ja värejä on täynnä myös Ellen T. , ja sarjakuvamuoto herättää Thesleffin tarinan upeasti eloon. Eikä Ellen T. :ssä totisesti olla ruudun vankina, vaan kirja on tyylikäs ja aistillinen kuvien ilotulitus, jota

L. M. Montgomery -lukuhaasteen kooste

Kuva
Matkalla Mikä-Mikä-Maahan -blogissa alkoi viime vuonna L. M. Montgomeryyn ja hänen tuotantoonsa keskittyvä lukuhaaste, joka päättyy nyt marraskuun lopussa. Luin haasteeseen lopulta vain kolme kirjaa, vaikka alunperin tarkoitukseni oli osallistua hieman isommalla kirjapinolla. Lukufiilikset jokaisesta luetusta kirjasta olivat silti tosi hyvät, joten tästä haasteesta jäi hyvät muistot. 😊 Photo by Tj Holowaychuk on Unsplash Luin haasteeseseen seuraavat kirjat: Runotyttö maineen polulla Runotyttö etsii tähteään Satu Koskimies, Vilja-Tuulia Huotarinen: Emilia Kent - Runotytön tarina jatkuu Runotytöt ovat minulle äärimmäisen nostalgisia nuortenkirjoja, ja oli ihanaa lukea ne pitkän tauon jälkeen uudelleen. Satu Koskimiehen ja Vilja-Tuulia Huotarisen jatko-osa Emilian tarinaan epäilytti minua pitkään juuri sen vuoksi, että ne alkuperäiset Runotytöt ovat minulle oikeastaan kaikkein raikkaimpia nuoruusaikojeni kirjoja. Siihen rinnalle on vaikeaa ujuttaa onnistunutta jat

Marraskuun lukupäiväkirja, osa 4

Kuva
Marraskuu alkaa kääntyä loppusuoralle eikä "lue 30 sivua päivässä" -lukuhaasteestakaan ole enää kuin viikko jäljellä. Tässäpä haasteen toiseksi viimeinen viikkokooste. Keveissä merkeissä mentiin! Maanantai 18.11.2019 Amos Ozin Fima kävi kääntymässä lukupinossani. Olin suunnitellut, että saisin kirjasta heprea-pisteen Kuukauden kieli -haasteeseen, mutta luettuani kirjaa pari-kolmekymmentä sivua totesin, että heprea jääköön ilman merkintää, jos se on tästä kirjasta kiinni. Viisikymppisen eronneen miehen elämän ja ajatusten yksityiskohtainen kuvailu ei ole sitä, mikä innostaa minua lukupuuhiin. Toki mukaan oli ilmeisesti mahdutettu myös Israelin olojen ja politiikan pohdintaa, mutta se ei valitettavasti kannustanut minua tahkoamaan 400-sivuista pokkaria.  Revolverisydän -dekkari sen sijaan eteni kivasti, 85 sivua. Loppuratkaisu alkaa jo häämöttää, enkä oikein malttanut laskea kirjaa kädestäni. Huomenna tämä varmaan tulee luettua loppuun. Matkalla yliopistolle kuun

Kaija Pannula & Netta Lehtola: Kettujuttuja

Kuva
Kaija Pannulan ja Netta Lehtolan lastenkirja Kettujuttuja (WSOY, 2019) päätyi lukupinooni kirjan Finlandia-ehdokkuuden ansiosta. Kustantajan sivuilla kirjalle annetaan ikäryhmäsuositus 3+ eli Kettujuttuja sopii ääneenluettavaksi perheen pienimmille. Meillä ei asu lapsilukijoita, joten en yleensä lainaa kirjastosta tämän kohderyhmän kirjoja. F-ehdokkuus herätti kuitenkin uteliaisuuteni. Millainen lastenkirja täytti raadin kriteerit tänä vuonna? Kettujuttuja yllätti minut todella iloisesti. Pienten lasten kirjat ovat minulle ilmeisen vieras ja outo laji, sillä odotin saavani luettavakseni paljon yksinkertaisempaa ja yksiulotteisempaa tekstiä kuin miksi Kettujuttuja osoittautui. Kirja sisältää kolme tarinaa, joissa pääosissa on nimettömäksi jäävä kettu. Kettumaisten juttujen tekstiosuudet ovat tosi lyhyitä, mutta niiden ja kauniin kuvituksen avulla kerrotaan aika syvällisiäkin juttuja. En osaa arvioida, miten ne lapsilukijoille aukenevat, mutta näin aikuisnäkövinkkelistä tykkäs

2 x pienoisromaani: Vi & Vasenkätinen nainen

Kuva
Niputin pari lukemaani pienoisromaania samaan postaukseen. Olkaapa hyvät, tässä tulee miniarviot Kim Thúyn Vi -romaanista ja tuoreen Nobel-voittajan Peter Handken Vasenkätisestä naisesta : Kim Thúy : Vi (Gummerus, 2019) Thúyn Ru oli minulle hurja wow-elämys alkuvuodesta. Pidin kirjan sirpalemaisesta rakenteesta, sen tarjoamasta kulttuurielämyksestä ja erilaisuuden ja sopeutumisen teemoista, jotka kulkivat vahvana lankana läpi kirjan. Tätä kaikkea odotin tietenkin lisää Vi -romaanilta, jonka takakansi kertoo olevan Run itsenäinen sisarteos. En tiedä, oliko syynä lukuhetki, lukijan mielentila vai mikä, mutta minulle Vi oli kaikin puolin laimeampi elämys kuin Ru .   Vin päähenkilönä on Vietnamista perheensä kanssa paennut nainen nimeltä Vi, ja hän kertoo kirjassa omaa ja perheensä tarinaa. Eli kirjan sisältö on hyvin samankaltainen kuin Russa . Minulle tuli siis hieman "tämä on jo tuttu tarina" -fiilis kirjaa lukiessa, ja se jos mikä latistaa lukutunnelmia, jollei t

Marraskuun lukupäiväkirja, osa 3

Kuva
Marraskuun 30 sivua päivässä -lukuhaasteen tiimoilta taas moi! Lukupäiväkirjaan tuli kuluneella viikolla paikoin suht lyhyitä merkintöjä, mutta eipä tämä viikko ollut lukemisenkaan suhteen suurta juhlaa. Maanantai 11.11.2019 Max Brallierin Maailman viimeiset tyypit viihdyttivät minua tänään autoillessa, ja kuuntelin kirjan loppuun. Aivan mainiota ja hulvatonta menoa, en ihmettele kirjan suosiota isossa maailmassa.  Päivä oli taas sen verran tiivis, että "oikeat" lukemiset meinasivat jäädä kokonaan väliin. Mietin klo 23.05, luenko jotain vai olisiko jo nukkumaan menon aika. Minullahan on tällä hetkellä kesken vain Mona Cholletin Noitia vai naisia , mutta sen anti ei tuohon aikaan napannut.  Päädyin hetken tuumailtuani aloittamaan uuden dekkarin, Simone Buchholzin Revolverisydämen . Kirja on Chastity Riley -sarjan avausosa, ja vaikuttaa vähintään yhtä laadukkaalta kuin aiemmin syksyllä lukemani Krokotiiliyö . Olen taas kerran lukemassa sarjaa väärässä järjestyksessä,

Ann Patchett: Commonwealth

Kuva
Ann Patchettin romaani Commonwealth (Bloomsbury, 2016) päätyi lukupinooni sen vuoksi, että kirja löytyy Michelle Obaman 8 Must-Read -kirjan listalta . Minähän en tämmöisistä listoista paljon perusta enkä niitä yleensä edes lue, mutta tämän vuoden POPSUGAR Reading Challenge -haasteen kohta "A book recommended by a celebrity you admire" innosti minut googlailemaan julkimoiden kirjasuosituksia. Michelle Obama on ehdottomasti henkilö, jota ihailen, ja hänen suosituslistaltaan olisin voinut ottaa melkeinpä minkä tahansa kirjan luettavakseni. Päädyin lopulta Patchettin kirjaan, sillä laadukas amerikkalainen perhetarina kiinnosti minua eniten sillä hetkellä, kun listaa tutkailin, ja kirja oli myös heti saatavilla Oulun kirjastosta. Valitettavasti tätä kirjaa ei ole suomennettu, mutta se kyllä olisi käännöksen arvoinen. Paljon keskinkertaisempiakin perhedraamoja on meikäläisille kirjamarkkinoille tullut. Commonwealth kertoo yhden perheen jäsenistä, eroista, avioliitoista, uusp

Lena Frölander-Ulf: Nelson Tiikeritassu

Kuva
Lena Frölander-Ulfin lastenromaani Nelson Tiikeritassu (Teos & Förlaget, 2019) on lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana, ja kirjan luettuani voin vain todeta, että minä olisin valmis antamaan Finlandian sympaattiselle Nelsonille ja koko Perlinporille kaupungille vaikka heti. Nelsonin ja tämän Zamba-kaverin seikkailut raitiovaunulinjojen, unohdetun puiston ja poliisiaseman putkan välimaastossa ja muutamassa muussa paikassa irrottavat arjesta ja marraskuun pimeydestä äärimmäisen tehokkaasti. Eli mistä siis onkaan kysymys... "Joka kaupungissa on niitä, joita tervehditään ja niitä, joita ei tervehditä. Tässä tarinassa kerrotaan niistä, joita ei tervehditä. Tässä kerrotaan myös eräästä joka asuu puistonpenkin takana, vaarista joka on tehty tähtipölystä, äidistä joka rakentaa taloa jonnekin ja eksyneestä lapsesta. Kaikkein eniten tässä kerrotaan eksyneestä lapsesta, siitä miten Nelson Maarengista tulee... Nelson Tiikeritassu!" (s. 7) Kirjan alussa k

Marraskuun lukupäiväkirja, osa 2

Kuva
30 sivua päivässä -lukuhaaste jatkuu, ja tässä tunnelmia lukupinon liepeiltä viikon varrelta: Maanantai 4.11.2019 Jollei lukuhaaste olisi käynnissä, en varmaankaan olisi lukenut tänään sivuakaan. Olin yliopistolla aamukymmenestä iltaseitsemään (päivän ohjelmaan kuului erään kurssin harjoitusryhmä, lounas, viime hetken kertaamista tenttiin, tentti klo 16.15-19.15), ja sen jälkeen päässäni raksutti lähinnä tyhjää ja olo oli muutenkin väsynyt. Tartuin kuitenkin illan päätteeksi Vi -kirjaan, ja luin sitä 30 sivua. Paljon puhetta ruuasta ja vietnamilaisesta kulttuurista. Tiistai 5.11.2019 Lukupinon ulkopuolelta huikkaan, että lanu-kirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat vetivät tänään huomioni puoleensa, vaikken muista F-ehdokkuuksista niin innostu. Lanu-ehdokkaista olen yleensä lukenut edes yhden ja muutaman muun saatan tietään ennakolta, joten tämä sarja tuntuu olevan lähimpänä omaa makuani. Tällä kertaa olen lukenut yhden ehdokaskirjan, Marisha Rasi-Koskisen Auringon pimeämmän

Patricia G. Bertényi: Salaisuuksien galleria

Kuva
Patricia G. Bertényin Salaisuuksien galleria (Tammi, 2019) aloittaa uuden dekkarisarjan, joka on mielestäni virkistävän erilainen. Dekkareita ilmestyy nykyään aivan valtavasti, enkä enää edes koeta pysyä mukana kaikissa uutuuksissa ja moni jossain vaiheessa kiinnostanut sarjakin unohtuu. Salaisuuksien galleria kuitenkin kiinnitti huomioni kauniilla, sinisävyisellä kannellaan ja taidepiireihin sijoittuvalla aiheellaan. Olen iloinen, että poimin kirjan lukupinooni, sillä tykkäsin kirjan kansainvälisestä tunnelmasta ja yllätyksellisestä, tominnallisesta juonesta, joka varsinkin kirjan loppupuolella hyppäsi aivan omiin sfääreihinsä. Salaisuuksien galleria on jännä sekoitus taidemaailman mysteerejä, yliluonnolliseen lievästi kallellaan olevia elementtejä ja Mission impossible -tunnelmia.  Lisäksi kirjan sivuilla vallitsee hyvin uskottava amerikkalainen fiilis. Nykyajan tapahtumat sijoittuvat San Franciscoon, mutta kirjan mieltä kutkuttava avauskohtaus vie lukijan Italiaan, marraskuuhu

Robin Hobb: Salamurhaajan oppipoika

Kuva
Luin Robin Hobbin paksun fantasiaopuksen Salamurhaajan oppipojan (Otava, 1996) kesähelteillä, jotka ovat vain kaukainen muisto juuri nyt, kun Oulussa on kunnon talvi, lunta ja pakkasta (eilen aamulla -16 astetta, kun lähdin yliopistolle 😮 - marraskuun tavanomaiset vesisateet on todellakin hypätty yli). Jostain syystä muhkea romaani on jäänyt makoilemaan bloggausjononi hännille, vaikka luin sen aivan ahmimalla. Kirja aloittaa Näkijän taru -sarjan, jonka seuraavat osat taitavat olla vielä tätä avaustakin paksumpia. Itse asiassa näin Helsingin kirjamessuilla täyden hyllyn Hobbin tuotantoa, ja sen perusteella tiiliskivet ovat kirjailijan ominta aluetta. Minulla tutustuminen Hobbin tuotantoon taitaa tällä erää jäädä tähän yhteen kirjaan. Salamurhaajan oppipoika oli vetäväjuoninen tapaus, mutten koukuttunut sen päähenkilöön tai fantasiamaailmaan siinä määrin, että jatko-osat houkuttelisivat. Vaikka luin kirjan tosi nopeasti, Salamurhaajan oppipoika jäi lopulta yllättävän keskinkertai

Marraskuun lukupäiväkirja, osa 1

Kuva
Marraskuussa on perinteisesti ollut "lue vähintään 30 sivua päivässä" -tyylinen lukuhaaste. Tänä vuonna sen facebook-ryhmä löytyy täältä , ja minäkin päätin lähteä haasteeseen mukaan. 30 sivua päivässä ei yleensä tuota minulle suuria vaikeuksia (pikemminkin kyseessä on vähimmäisannos kirjallisuutta), mutta nyt marraskuuni näyttää opintojen suhteen niin kiireiseltä, että lukuhaaste voi olla hyvä kannustin irrottautua välillä fiktion maailmaan. Aion seurata lukuhaasteen edistymistä blogissani pitämällä viikottaista lukupäiväkirjaa. Ajoitan lukupäiväkirjojen julkaisun sunnuntaipäiviin ja haasteen päättymispäivään, joten tämä ensimmäinen osa kattaa vain kolmen päivän lukemiset. Kirjaan ylös myös äänikirjojen kuuntelut, vaikka koetankin haasteen puitteissa nimenomaan lukea 30 sivua päivässä (mitenkään äänikirjoja väheksymättä). Päätin, etten sensuroi lukupäiväkirjasta kesken jääneitä kirjoja, joten nyt on luvassa hyvä katsaus siihen, millaista liikettä lukupinossani on, ku