2 x pienoisromaani: Vi & Vasenkätinen nainen

Niputin pari lukemaani pienoisromaania samaan postaukseen. Olkaapa hyvät, tässä tulee miniarviot Kim Thúyn Vi-romaanista ja tuoreen Nobel-voittajan Peter Handken Vasenkätisestä naisesta:

Kim Thúy: Vi (Gummerus, 2019)

Thúyn Ru oli minulle hurja wow-elämys alkuvuodesta. Pidin kirjan sirpalemaisesta rakenteesta, sen tarjoamasta kulttuurielämyksestä ja erilaisuuden ja sopeutumisen teemoista, jotka kulkivat vahvana lankana läpi kirjan. Tätä kaikkea odotin tietenkin lisää Vi-romaanilta, jonka takakansi kertoo olevan Run itsenäinen sisarteos. En tiedä, oliko syynä lukuhetki, lukijan mielentila vai mikä, mutta minulle Vi oli kaikin puolin laimeampi elämys kuin Ru.  
Vin päähenkilönä on Vietnamista perheensä kanssa paennut nainen nimeltä Vi, ja hän kertoo kirjassa omaa ja perheensä tarinaa. Eli kirjan sisältö on hyvin samankaltainen kuin Russa. Minulle tuli siis hieman "tämä on jo tuttu tarina" -fiilis kirjaa lukiessa, ja se jos mikä latistaa lukutunnelmia, jollei tarinassa ole jotain aivan erityistä. Kerronta on toki yhtä sujuvan kaunista kuin Ru-romaanissakin, mutta se ei tällä kertaa riittänyt Goodreadsissa enempään kuin kolmeen tähteen.


Peter Handke: Vasenkätinen nainen (Weilin+Göös, 1981)

Itävaltalainen Peter Handke voitti tänä vuonna kirjallisuuden Nobel-palkinnon. Olen viime vuosina koettanut tsempata nobelistien suhteen, ja varasin kirjastosta heti palkintouutisen jälkeen Vasenkätisen naisen. Varasin myös Olga Tokarczukin Vaeltajat, mutta sen suhteen lukuintoni hyytyi alkusivuilla (kirja vaikutti liian tuhilta sekä sivumääränsä että sisältönsä puolesta) mutta luultavasti koetan kirjaa vielä joskus parammalla ajalla uudelleen. Handkea on suomennettu paljon, ja syynä kirjavalintaani oli se, kirja on lyhyt ja lisäksi minulla oli epämääräinen muistikuva, että olen sen kenties joskus lukenut ja pitänyt lukemastani. Ja muistin oikein. Heti kun selvisi, että päähenkilönä oleva nainen kääntää kirjallisuutta ranskasta, tiesin että juu, tämä kirja on tuttu tapaus. Vasenkätinen nainen on todella hieno pienoisromaani, sillä se tuntui toisellakin lukukerralla yhtä vähäeleisen tyylikkäältä kuin silloin joskus.

Kirjassa kuvataan päähenkilönä olevan Mariannen elämää vaiheessa, jossa tämä päättää erota miehestään. Marianne jää asumaan pienen poikansa kanssa, ja mies lähtee kotoa pois. Kirjan kerrontatyyli viehättää minua. Mariannea ja hänen arkeaan kuvataan viileään, hivenen etäiseen tapaan, ja kirjan suuri teema, yksinäisyyden kuvaus, nousee esille ikään kuin rivien välistä.

Handken poliittisesta toiminnasta ja mielipiteistä voi olla montaa mieltä (en todellakaan kannata!), mutta siitä huolimatta Vasenkätinen nainen on mielestäni eräs parhaita pienoisromaaneja joita olen lukenut. Sen kuvaama aikajana on lyhyt eikä sivujakaan ole paljon, mutta Vasenkätisen naisen sivuilta piirtyy voimakas kuva naisesta, joka tietää miten elämäänsä haluaa elää. Kirja saattaa takakannen perusteella kuulostaa vaikealta, mutta itse koin sen helposti lähestyttäväksi. Kirjassa on mukana Outi Vallen kirjoittamat jälkisanat, jotka avaavat kirjan teemoja ja myös Handken taustaa, vuoden 1981 näkökulmasta käsin. Erinomainen kokonaisuus saa minulta neljä tähteä Goodreadsiin. Vasenkätinen nainen on laadukasta ja hienostunutta luettavaa pienoisromaanien ystäville.


Goodreads: Vi saa 3 tähteä ja Vasenkätinen nainen 4 tähteä
Mistä kirjat minulle? Lainasin kirjastosta
Muualla verkossa:
* Vi-romaania on luettu mm. blogeissa Kirjaluotsi, Tuijata.KulttuuripohdintojaKirjasähkökäyrä ja Donna Mobilen kirjat
* Vasenkätistä naista on luettu mm. blogeissa Kartanon kruunaamaton lukija, 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä
Kirjojen tietoja:
Kim Thúy: Vi (2016)
Suomennos Marja Luoma
Gummerus, 2019
133 sivua

Peter Handke: Die linkshändige Frau (1976)
Suomennos Outi Nyytäjä
Weilin+Göös, 1981
93 sivua

Kommentit

  1. Tuossa Thúyn kirjassa on kyllä aivan mielettömän kaunis kansi! Sitä jää oikein tuijottamaan. Sisältö ei nyt oikein edelleenkään innosta, joten enpä pitele kiirettä lukemisen kanssa. Ehkä en lue sitä koskaan. Minäkin pidin Ru:sta joskin jokin siinäkin jätti minut kylmäksi.

    Olen tuon Vasenkätisen naisen lukenut ja minulle se oli ristiriitainen lukukokemus. En oikein saanut otetta kirjan punaisesta langasta, vaikka itse kirja oli sinänsä helposti lähestyttävä. Kaikenlaisia spekulaatioita tietty voi aina vedellä. Luin kirjan enkuksi eikä siinä ollut jälkisanoja: ehkä ne olisivat avanneet minullekin kirjaa paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thúyn molemmissa suomennetuissa kirjoissa on aivan mahtavat kannet, ehdottomasti vuoden kauneimpia kansia molemmat. Harmi, ettei tämä toinen nyt oikein vakuuttanut sisältönsä puolesta.

      Minusta Handken kirjan suomennos oli aika hyvä, ja tykkäsin kyllä jälkikirjoituksesta. Se oli tosi asiantuntevan oloinen, ja sellaisia olisi kivaa lukea useamminkin. Harvemmin vaan nykykäännöksiin laitetaan mitään jälkikirjoituksia tai esipuheita mukaan, vaikka ne voisivat kummasti syventää lukuelämystä.

      Poista
  2. Pienoisromaanit ovat kiinnostaneet lähiaikoina. Huomaan keskittyväni niihin paljon paremmin nyt kiireessä ja pimeässä. Ehkäpä annan jopa tuolle Handkelle kaikesta huolimatta mahdollisuuden, sillä tarina lähtökohtaisesti kiinnostaisi kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä nimenomaista Handken kirjaa kannattaa ehdottomasti kokeilla, herran muusta tuotannosta en uskalla sanoa mitään. Mutta Vasenkätinen nainen kyllä kolahti minuun tosi isosti, se on niitä kokoaan suurempia kirjoja, joille toivoisi uusia lukijoita.

      Poista
  3. Minulla on jäänyt Vi kokonaan lukematta juuri sen takia, että epäilen sen olevan vähän edellisen toistoa. Ru oli mielenkiintoinen ja pidin siitä, mutten ehkä halua lukea samanlaista samanlaisesta tarinasta moneen kertaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä itse asiassa yllätyin, kun Vi oli niin samanoloinen kuin Ru. Sisarteos tai ei, odotin silti jotain uutta suuntaa tai teemoja. Thúy on kuitenkin taitava kirjailija, joten on vähän harmi että Vi oli näin laimea tapaus.

      Poista
  4. Täällä Ruotsissa on puhuttu enemmän tuosta Handken poliittisesta menneisyydestä ja olin jo pistänyt hänet "mappiin Ö" mutta luen tämän sinun suosittelemasi pienoisromaanin! Minäkin muuten lainasin parikin Tokarczukin kirjaa mutta molemmat palautuivat lukemattomina, eivät sopineet tähän hektiseen syksyyn :) /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Handlen menneisyyden ruotiminen jäi Suomessa minusta tosi vähäiseksi, en huomannut että sitä olisi isommin nostettu esille. No, itse asiassa Nobelit ylipäänsä on ohitettu täällä aika nopeasti. Tokarczuk vaikuttaa tosi kiinnostavalta, mutta hänen teoksensa ovat kyllä tuhtia tavaraa, vaativat lukuaikaa enemmän kuin mihin nyt pystyn.

      Poista
  5. Niin Ru kuin Vi on minulla lukematta, mutta kiinnostaa kyllä. Ylipäänsä pitäisi tsempata käännöskirjallisuuden suhteen, viime aikoina on tullut keskittyä niin paljon kotimaisiin uutuuksiin. Siksi olen ihan pihalla nobelisteistakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on päinvastainen tilanne: olen tosi ulkona kotimaisesta kirjallisuudesta. Olen tosin jo melkein tehnyt uuden vuoden lupauksen, että ensi vuonna luen enemmän kotimaista. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.