Oksan hyllyltä

 Vuosi kuvina 2020 -kuvasarja on päättynyt, ja tässä on haasteen kooste. Olkaapa hyvät, 12 kuvaa Oulun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan nurkalta (+ muutama extrakuva...): Helmikuu 2020 (26.2.2020)   Maaliskuu 2020 (28.3.2020) Huhtikuu 2020 (26.4.2020) Toukokuu 2020 (29.5.2020) Kesäkuu 2020 (27.6.2020) Heinäkuu 2020 (26.7.2020) Elokuu 2020 (29.8.2020) Syyskuu 2020 (25.9.2020) Lokakuu 2020 (31.10.2020) Marraskuu 2020 (27.11.2020) Joulukuu 2020 (28.12.2020) Tammikuu 2021 (24.1.2021) Extra: helmikuu 2021 Kuva on otettu 13.2.2021. Päivä oli todella aurinkoinen, mutta kuvauksen kohteena ollut puutarhan nurkkaus kylpi hämyisässä valossa. Kulkijat olivat kävelleet pienen polun auki. Lunta on muuten tulla tupruttanut reilusti lisää alla olevien kuvien ottamisen jälkeen! Oulussa tosiaan paistaa joskus myös aurinko. 13.2.2021 puutarhalla oli oikea winter wonderland -tunnelma: ... puutarhalla on ollut sen verran mukavaa piipahtaa kerran kuussa, että olen suunnitellut uuden Vuosi ku

Shirley Jacksonin (1916-1965) Life Among the Savages (Penguin Books, 2019/1953) on elämäniloinen ja -makuinen aikamatka 1950-luvun amerikkalaiseen kotirouvaelämään kuuluisan kirjailijan silmin katsottuna. Pari vuotta sitten luin Jacksonin Linna on aina ollut kotimme -goottiklassikon tammikuun klassikkohaasteeseen, ja ihastuin kirjan outoon tunnelmaan viiden tähden arvoisesti. Niinpä ilahduin kovasti, kun törmäsin Jacksonin muistalmakirjan pokkariversioon paikallisessa Suomalaisessa, ja kirja on eräs viime vuoden parhaita heräteostojani. Kirja on tyystin erilainen kuin Linna -kirja, mutta niin vain tällekin irtoaa täydet viisi tähteä Goodreadsiin. "Our house is old, and noisy, and full. When we moved into it we had two childred and about five thousand books; I expect that when we finally overflow and move out again we will have perhaps twenty children and easily half a million books; we also own assorted beds and tables and chairs and rocking horses and lamps and doll dresses an

Blogistanian-äänestyspäivä on tänään! Olen koonnut tähän postaukseen omat pisteeni eli bloggaamani kirjat, jotka minun mielestäni olivat viime vuoden parhaita uutuuskirjoja. Täytyy myöntää, etten ole lukenut kovinkaan paljon viime vuoden uutuuksia, mutta joka kategoriaan löytyi sentään äänestettävää. Ja kaikki kolmen parhaan listoille päätyneet kirjat ovat varauksetta suositusten arvoisia. 😊  Blogistanian Tieto - äänestystä emännöi Todella vaiheessa -blogi 3 pistettä: Ben Macintyre: Vakooja ja petturi (Atena 2020, suomennos Aura Nurmi) 2 pistettä : Steinunn Sigurðardóttir: Heida - Lammaspaimen maailman laidalta (Into 2020, suomennos Maarit Kalliokoski) 1 piste :  Sigri Sandberg: Pimeys - Tähtiä, pelkoa ja viisi yötä yksin tunturissa (Nemo 2020, suomennos Pirkko Talvio-Jaatinen) Blogistanian Kuopus - äänestystä emännöi Yöpöydän kirjat -blogi 3 pistettä: Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Tatu ja Patu - Kovaa menoa kiskoilla (Otava 2020) 2 pistettä : Reetta Niemelä, Sanna Pelliccio

Tähän viikonloppuun mahtuu poikkeuksellisen paljon kirjallista actionia! ... huomenna äänestetään Blogistanian-kirjapalkinnoista! Omat (niin kuin kaikkien muidenkin osallistujien) äänet pärähtävät eetteriin huomenna klo 10.00. Säännöistä sun muista löytyy infoa emäntä- ja isäntäblogeista, esim. Todella vaiheessa. Jännää! ... Kirjaimia-blogissa emännöidään lukumaratonia! Sitä voi viettää joko 24 h tai 48 h mittaisena. Minä valitsen pidemmän version, ja osallistun rennossa hengessä. Aion lueskella viikonloppuna sen verran kuin hyvältä tuntuu. Tästä lisää kuvan jälkeen. ... Å-fest eli Porvoon sarjakuvafestifaalit järjestetään huomenna (la 13.2.) verkossa! Ohjelma löytyy täältä ja sitä voipi seurata Youtubesta klo 13-20. Itse aion lukupuuhien lomassa piipahtaa kuuntelemassa sarjisjuttuja. 😊 kuva: Niina Tolonen / Yöpöydän kirjat -blogi  Lukumaratonille olen kaavaillut seuraavanlaista ohjelmaa:   Kaikki kolme kirjaa ovat oman hyllyn kirjoja, ja varsinkin Cyril Pedrosan Portugal -sarjakuv

Ostin Ben Macintyren tietokirjan Vakooja ja petturi - Kylmän sodan tärkein vakoiluoperaatio (Atena, 2020) lahjaksi miehelleni, mutta olin myös itse todella kiinnostunut siitä. Joskus vuosia sitten luin aika usein vakoojaromaaneja, ikään kuin vaihtoehtona dekkareille, ja tähän aihepiiriin tulee edelleen palattua silloin tällöin. Viimeksi bloggasin klassikkohaasteeseen John le Carrén Mies kylmästä -kirjasta. Macintyren Vakooja ja petturi liikkuu sekin kylmän sodan maailmassa, ja kaikkein hurjinta kirjassa on oikeastaan se, että se on täyttä totta eikä mikään fiktiivinen kuvitelma. Vakooja ja petturi kertoo KGB:n eversti Oleg Gordijevskin tarinan. Hän kasvoi perheessä, jossa KGB:n jäsenyys oli lähes itsestään selvä asia. Siitä huolimatta Gordijevski ajautui epäilemään neuvostojärjestelmää, sen periaatteita ja käytäntöjä siinä määrin, että ryhtyi brittiläisen tiedustelupalvelun kaksoisagentiksi. Hän toimitti useiden vuosien ajan äärimmäisen korkeatasoista tietoa briteille, kunnes kesäl

Sheferijm-blogissa alkoi viime vuoden alusssa Pariisi-Dakar -kirjaralli , jossa huristeltiin kuuluisan rallin reitillä. Haaste sai kuukauden lisäaikaa, ja ehdin sen aikana kurvaamaan Maliin. Rallireitti jäi silti puolitiehen, mutta Pariisissa kyllä suhasin useamman kirjan verran. Sinne sijoittuvia kirjoja kertyi lukupinoon aivan ilman etsimistäkin. 😏 Kirjarallin aikana luin seuraavat kirjat:  Pariisi (Ranska): Patrick Modiano: Uinuvia muistoja Anne Cathrine Bomann: Agathe Jen Wang: The Prince and the Dressmaker Axel Madsen: Coco Chanel (bloggaus tulossa) Algeria: Alice Zeniter: Unohtamisen taito Niger: - Mali: Outsider: Kohtaus Timbuktussa   Ylä-Volta eli Burkina-Faso: - Dakar (Senegal): - Matkan parhaat lukuelämykset löytyivät ehdottomasti Algeriasta. Alice Zeniterin Unohtamisen taito on väkevä sukuromaani ja sukupolvien välisen kuilun kuvaus. Todella kaunis ja vaikuttava kirja! Eksoottisin retki sen sijaan suuntautui Timbuktuun, joka oli varsin vauhdikas j

Emmi Itäranta on jälleen kerran kirjoittanut maagisen vetovoimaisen ja täydellisen kirjan. Viime vuonna ilmestynyt Kuunpäivän kirjeet (Teos, 2020) on kieleltään kaunis, ja sen aavistuksen surumielinen ja haikea tunnelma sekä erikoinen avaruusmiljöö lumosivat minut ensi sivuista alkaen. Vaikka kirjan kuvaama todellisuus aukeni hitaasti, se ei lukemistani häirinnyt. Lumi Salon kirjeet hänen kadoksissa olevalle puolisolleen Solille kietoivat minut hiljalleen pauloihinsa, ja niiden sulavan rauhallisessa tarinoinnissa oli jotain niin vangitsevaa, että kerrankin luin vain yhtä kirjaa kerrallaan - Kuunpäivän kirjeistä ei tehnyt mieli irrottautua mihinkään muuhun. Joskus kuvitelmat ovat totuutta tärkeämpiä. Eivät siksi, että ne peittävät sen, vaan siksi, että ne laajentavat totuutta ja tekevät sen mahdollisuuksista suurempia. Täällä, vieraan planeetan pinnan pimeässä, missä en voi tarttua käteesi, etsin yhä menneisyyden mutkista sanoja, jotka jotenkin löysivät tiensä sinuun. (s. 82) Ku

Bloggaaminen jatkuu lyhytarvioiden linjalla. Tässä postauksessa on mukana kolme tammikuussa luettua kirjaa, joilla ei sitten muuta yhdistävää tekijää olekaan. 😏 Ann Cleeves: Kylmä maa (Karisto, 2020; suomennos Annukka Kolehmainen) Kylmä maa on uusin Jimmy Perez -dekkarien suomennos. Tällä kertaa rikostapauksena on maanvyörymän alle jääneestä talosta löytyneen naisen kuolema. Se vaikuttaa ensin tapaturmaiselta, sitten ollaan keskellä murhatutkintaa. Perezin avuksi rientää tuttuun tapaan komisario Willow Reeves, ja muutoinkin dekkari kulkee samoja latuja uusimpien osien kanssa: mukana on Shetlannin saarten paikallissukkaiden elämän kuvausta ja pieni annos Perezin henkilökohtaista elämää.  Siinä missä aiemmat Perez-dekkarit ovat olleet aika vetävää luettavaa, tämä uusin tuntui vaisulta ja osin jopa tylsältä. Rikosjuttu ei ollut kiinnostava, eivätkä tarkemman kuvauksen kohteeksi valitut saaren henkilöt säväyttäneet. Lisäksi Perezin ainainen haikailu kuolleen Franin perään alkoi tuntua p