Oksan hyllyltä

Gossip Girl -ilmiö on mennyt minulta aikoinaan ohi eli en kuulunut kohderyhmäikäisiin, kun Cecily von Ziegesarin luoma kirjasarja ja siitä tehty tv-sarja valloittivat maailmaa 2000-luvun alkupuolella (kirjasarjasta löytyy infoa Wikipediasta ). Nyt Gossip Girl on jälleen ponnahtanut esille, sillä HBO Maxille on tehty uusi versio tv-sarjasta , ja sen myötä Gossip Girl -kirjat ovat vyöryneet lukuaikapalveluihin. Bongasin ne sieltä kesällä, kun kaipasin jotain kevyttä luettavaa. Näyttävät, pastellisävyiset kansikuvat lupailivat hyvää, joten päätin kokeilla höttöisen kuuloista sarjaa New Yorkin Upper East Siden varakkaista, eliittikoulua käyvistä nuorista.  Jos joku on minun laillani hieman ulalla sarjan ideasta, niin lyhyt tiivistys, olkaa hyvät: Gossip Girl on tuntemattomaksi jäävä bloggari, joka pilke silmäkulmassa raportoi  juorunnälkäisille lukijoilleen kultalusikka suussa syntyneiden nuorten tekemisistä. "Seuraan tilannetta silmä kovana. Tarkkailen jokaista. Tästä tulee syntise

Alkukesän dekkarihaasteen aikana tutustuin ahkerasti uutuusdekkarien tarjontaan. Jostain syystä Cara Hunterin nimi kiinnitti huomioni ja luin tuolloin alkuvuodesta ilmestyneen Vimman (Otava, 2023), joka on komisario Adam Fawley -sarjan neljäs osa. Kirja koukutti minut niin tehokkaasti, että luin sarjan aiemmatkin osat lähes yhtä kyytiä. Huh sentään, miten huippu sarja! Melkein kaikki osat saavat minulta viisi tähteä Goodreadsiin 😍 eli hurahdin Hunterin kiemuraisiin juonikuvioihin täysillä 😁 - jopa siinä määrin, etten saanut dekkariviikolle postausta aikaiseksi mutta nyt koostin tähän juttuun lyhyet arviot kaikista jo ilmestyneistä sarjan osista. Ja hei hei, syyskuussa ilmestyy uusi osa Koko totuus !  Cara Hunter: Jäljettömiin (suomennos Sirpa Parviainen, Otava 2021) Sarjan avausosassa rikosjuttuna on kahdeksanvuotiaan Daisyn katoaminen kodin puutarhajuhlista, jonne komisario Adam Fawley hälytetään tutkimaan tapausta aamukahdelta: "Virkapukuinen poliisi, joka seisoo etuovella, k

Koetan saada bloggausjononi ajantasalle, joten seuraavissa jutuissa tulee jonkin verran lyhytarvioita. Aloitan parilla kotimaisella kirjalla, jotka luin alkuvuoden aikana. Molemmat saivat Goodreadsiin kolme tähteä, mutta kummankin kohdalla odotin ennakkoon enemmän eli viimeisen sivun jälkeen jäi hieman laimea olo. Antti Vihinen: Sininen enkeli (Vaaran värit #2; Into 2023)  Sininen enkeli on toinen osa Vihisen Vaaran värit -dekkarisarjaa, mutta kirja toimi mielestäni hyvin myös itsenäisenä teoksena (nimim. avausosa lukematta). Sinisen enkelin nykyhetken tapahtumat sijoittuvat Tampereelle, jossa varakkaan teollisuussuuvun jäsen, rock-piireissä nimeä saanut Miki Davidson kuolee epäilyttävissä olosuhteissa. Suuren maailman tuntua juoneen tulee, kun tapahtumiin kytkeytyvät niin New Yorkin tuhoisat terrori-iskut kuin erään eurooppalaisen valtion turvallisuuspalvelu (mielestäni aika turha ja päälleliimatun oloinen juoniaines). Dekkarista jäi ristiriitainen fiilis. Juoni rullasi aivan sujuv

Pirkko Saisio on niitä kotimaisia kirjailijoita, jotka olen tiennyt "aina" mutta jolta en ole tullut lukeneeksi mitään. Finlandia-haaste tarjosi oivan tilaisuuden korjata tilanne. Punainen erokirja (WSOY, 2003) voitti Finlandian vuonna 2003, ja muina ehdokkaina olivat mm. Joel Haahtelan Elena (Otava) ja Leena Landerin Käsky (WSOY). Itse en tuolloin juurikaan seurannut Finlandia-palkintojen jakoa eikä kotimainen kirjallisuus ylipäätään minua suuremmin kiinnostanut, joten Saision romaani meni minulta ilmestyessään täysin ohi. Sittemmin olen kyllä kuullut siitä kehuja, mutta olin jostain syystä kuitenkin hieman epäileväinen sen suhteen, mahtaako kirja olla ns. minun kirjani. Turhaan - tykästyin Erokirjaan neljän Goodreads-tähden veroisesti. Kirjan kerronta koostuu lyhyistä tekstikatkelmista, toisinaan jopa vain yksittäisistä lauseista. Kesti kotvasen tottua tähän tyyliin, mutta se toisaalta teki lukemisesta nopeaa ja tapahtumista, tunnelmista ja henkilöistä sai aivan riitt