Cara Hunter: Adam Fawley -dekkarisarja, osat 1-4

Alkukesän dekkarihaasteen aikana tutustuin ahkerasti uutuusdekkarien tarjontaan. Jostain syystä Cara Hunterin nimi kiinnitti huomioni ja luin tuolloin alkuvuodesta ilmestyneen Vimman (Otava, 2023), joka on komisario Adam Fawley -sarjan neljäs osa. Kirja koukutti minut niin tehokkaasti, että luin sarjan aiemmatkin osat lähes yhtä kyytiä. Huh sentään, miten huippu sarja! Melkein kaikki osat saavat minulta viisi tähteä Goodreadsiin 😍 eli hurahdin Hunterin kiemuraisiin juonikuvioihin täysillä 😁 - jopa siinä määrin, etten saanut dekkariviikolle postausta aikaiseksi mutta nyt koostin tähän juttuun lyhyet arviot kaikista jo ilmestyneistä sarjan osista. Ja hei hei, syyskuussa ilmestyy uusi osa Koko totuus!

 Cara Hunter: Jäljettömiin (suomennos Sirpa Parviainen, Otava 2021)

Sarjan avausosassa rikosjuttuna on kahdeksanvuotiaan Daisyn katoaminen kodin puutarhajuhlista, jonne komisario Adam Fawley hälytetään tutkimaan tapausta aamukahdelta:

"Virkapukuinen poliisi, joka seisoo etuovella, kertoo minulle perheen jo tehneen pakolliset etsinnät talossa ja puutarhassa. Tietäisittepä kuinka monta kertaa löydämme lapsia sänkyjen alta tai vaatekomeroista. He eivät ole kadoksissa, piilossa vain. Useimmat niistä tarinoista eivät nekään pääty onnellisesti. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että siitä ei ole kyse tällä kertaa. Kuten päivystävä komisario kertoi tunti sitten herättäessään minut: Tiedän, että emme tavallisesti soittaisi sinulle näin varhain, mutta kun kellokin on jo noin paljon ja kyseessä on näin pieni lapsi, tässä on jotain pahasti vialla."

Jotain on todellakin pahasti vialla, sillä Daisyä ei vain löydy ja mitä enemmän Fawley tiiminsä kanssa selvittelee illan tapahtumia, sitä oudompia juttuja koko perheestä nousee esiin. Jäljettömiin vie lukijan keskiluokkaiseen Oxfordiin, jossa rikosjutun edetessä tutustutaan jonkin verran myös sitä tutkivaan Fawleyhin ja hänen tiimiinsä. Pääpaino on silti Daisyssä, ja yksi kirjan hyvistä puolista on se, miten vaivihkaa rikostutkimuksen sekaan on ujutettu osin aika dramaattisiakin tiedonmurusia poliisitiimin jäsenistä.

Jäljettömiin saa minulta Goodreadsiin täydet viisi tähteä. Juoni on taidokas yhdistelmä tavanomaista keskiluokkaista elämää ja petollisen kieroja juonikuvioita, jotka avautuvat lukijalle kutkuttavan hitaasti.

Goodreads: 5 tähteä

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjasähkökäyrä ja Kuristava kirsikka

Mistä kirja minulle? Luin e-kirjan 

Cara Hunter: Pimeyteen (suomennos Sirpa Parviainen, Otava 2021)

Kirjan rikosjuttu on lähtökohdiltaan erikoisempi kuin sarja-avauksessa: viktoriaanisen ajan hienoa paritaloa remontoidaan, ja vahingossa sen kellarista puhkaistaan reikä naapurin puolelle. Reiästä näkyy jotain, mikä saa remonttiporukan hälyttämään poliisit paikalle:

"Nuori nainen makaa betonilattialla heidän jaloissaan, yllään polvista repeytyneet farkut ja rähjäinen neuletakki, joka on luultavasti ollut joskus keltainen. Hänen suunsa on auki ja silmät ovat kiinni. Iho on kalmankalpea kelmeässä loisteessa.

 

Huoneessa on vielä muutakin. Jotakin, johon mikään ei osannut valmistaa heitä etukäteen.

 

Istumassa naisen vieressä, repimässä hänen hiuksiaan. Lapsi."

Kellarista löytyneen naisen ja lapsen arvoituksen selvittelyssä on Fawleyn tiimille melkoisesti työsarkaa, ja juttu kytkeytyy yllättävällä tavalla myös Fawleyn yksityiselämään. Tässä on mukavasti erilainen dekkarijuoni siitäkin syystä, ettei olla tutkimassa murhaa!

 

Pimeyteen oli kenties jopa vielä koukuttavampi tapaus kuin Jäljettömiin, sillä mukana oli hieman enemmän Fawleyn ja hänen tiiminsä ihmissuhdekuvioita, ja pieni tiimi alkaa olla tutumman oloinen. Myös Pimeyteen saa minulta viisi tähteä Goodreadsiin. Loppuratkaisu ei ollut aivan niin yllättävä kuin sarja-avauksessa, mutta kokonaisuutena kirja oli melkoinen page turner -tapaus.

Goodreads: 5 tähteä

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjasähkökäyrä ja Luetut.net

Mistä kirja minulle? Luin e-kirjan 

Cara Hunter: Ei ulospääsyä (suomennos Sirpa Parviainen; Otava 2022)

Sarjan kolmannessa osassa Ei ulospääsyä tutkitaan nelihenkisen perheen talon tulipaloa. Jouluna tuleen syttynyt talo ja sisällä olevat lapset - onko kyseessä vahinko vai mitä oikein on tapahtunut? 

 

Tässä vaiheessa sarjaa alkaa olla jo selvää, että Hunterin rikosjuoniin liittyy erityisen paljon lapsia. Onneksi hänen dekkareissaan ei ole hurjia raakuuksien kuvauksia, vaikkei tässä kirjassa lapsiuhreilta vältytäkään. Kirjan rikosjuoni on hyvä muttei aivan samalla tavoin otteessaan pitävä kuin kaksi ensimmäistä Fawley-dekkaria. Poliisitutkinta sai sympaattisen lisämausteen siitä, että Pimeyteen-sarjan tiettyjen tapahtumien seurauksena Fawleyn tiimin jäsen Gislingham on saanut ylennyksen ja huomasin jäännääväni kovasti, miten hän uudessa asemassaan onnistuu. Goodreadsiin Ei ulospääsyä saa neljä tähteä.

 

Goodreads: 4 tähteä

Mistä kirja minulle? Luin e-kirjan.

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogissa Sirjan tarinat 

 

Cara Hunter: Vimma (suomennos Sirpa Parviainen; Otava 2023) 

 

Vimma oli ensimmäinen Fawley-dekkari, jonka luin eli aloitin sarjan tyylikkäästi täysin keskeltä. Vimma toimii mainiosti niinkin luettuna, sillä sarjan rikosjututhan ovat täysin erillisiä tapauksia ja Fawleyn tiimin omiin kuvioihin pääsi Vimman myötä myös hyvin kiinni. Itse asiassa juuri tämän kirjan juoni esitteli komisario Fawleyn hahmon erityisen hyvin, sillä  Fawlayn tiimin tutkiessa nuoriin tyttöihin kohdistuvia sieppauksia esille nousee eräs tapaus komisarion uran alkuajoilta. Sen myötä Fawleyn alkuun jokseenkin tavanomaiselta ja siloiselta vaikuttanut persoona saa uusia sävyjä mutta näinhän Hunterin juonissa tuppaa käymään rikosjutuissakin. Pintaa kun hieman rapsuttaa, esille nousee ties mitä.

Vimma saa minulta viisi tähteä Goodreadsiin. Mahtavaa, että sarjan seuraava osa ilmestyy ilmesesti jo syyskuussa!

 

Goodreads: 5 tähteä

Mistä kirja minulle? Luin e-kirjan.

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kuunnellut äänikirjat, Kirjasähkökäyrä