Oksan hyllyltä

Vuodenvaihteen lukuhaastekoonnit on vihdoin taputeltu, ja blogi palailee arkeen eli kirjajuttuihin. Bloggausjonoon on kertynyt sen verran tavaraa, että niputan pari arvioita samaan postaukseen. Sekalainen sillisalaatti sisältää tällä kertaa Toni Morrisonin hienon esseekirjan Toiseuden synty (Tammi, 2020) ja Philip Pullmanin fantasiakirjan Vedenpaisumus - Lyran kirjat I (Otava, 2018). Toni Morrison: Toiseuden synty - Rodusta, rajoista ja kirjallisuudest a (Tammi 2020, Keltainen kirjasto nro 513; suomennos Koko Hubara ja Astrid Swan) Morrisonin esseekirja on koottu hänen Harvardin yliopistossa vuonna 2016 pitämiensä Norton-luentojen pohjalta. Kirjan alaotsikko kertoo oleellisen: keskiössä ovat rodun käsite, rasismi ja sen ilmiöt ja historia, sekä myös Morrisonin oma kirjallinen tuotanto. Toiseuden synty on lyhyt kirja, vain pienoisromaanin mittainen. Sen aihe on kuitenkin niin väkevä ja Morrisonin tyyli kaikessa yksinkertaisuudessaan ja selkeydessään niin taitavaa, että lukukokemukses...

Mona Cholletin Naisia vai noitia? Naisvainot ennen ja nyt (Gummerus, 2019) viipyili lukupinossani tänä syksynä useamman viikon ajan. Luin Le Monde Diplomatique -lehden päätoimittajan esseetyylistä kirjaa hitaasti pureskellen, sillä Chollet lataa lauseisiinsa paljon asiaa ja ajatuksia, ja 20 sivua illassa tuntui aivan maksimaaliselta annokselta näin tiivistä tekstiä. Chollet yhdistää kirjassaan todella taitavasti omia henkilökohtaisia kokemuksiaan ja ajatuksiaan, kulttuuri-ilmiöitä, politiikkaa ja historiaa. Lopputulos ei mielestäni ole mikään sekametelisoppa vaan monitahoinen pohdinta naisen asemasta historian eri aikoina. "Noitavainot tuhosivat toisinaan kokonaisia sukuja, levittivät kauhun ilmapiiriä, nitistivät armotta tietynlaisen käytöksen ja tavat, joita ei enää sen koommin suvaittu, ja siten niillä oli merkittävä vaikutus siihen, millaisessa maailmassa me nykyään elämme. Jos noitavainoja ei olisi ollut, eläisimme luultavasti hyvinkin erilaisissa yhteiskunnissa." (...

Valdun Mikitan esseekokoelma Kantarellin kuuntelun taito - Itämerensuomalaista maailmankuvaa etsimässä (Sammakko, 2018) on niitä kirjoja, jotka kohottavat uskoa ihmiseen ja saavat toivomaan, että maapallon joka kolkassa asustelisi juuri sellaisia tyyppejä, joita Mikita kuvailee kirjassaan. Silloin eivät Amazonin sademetsät roihuaisi eikä luontoa tuhottaisi rahankiilto silmissä. Sen sijaan saatettaisiin panostaa omaan hengentilaan ja olemisen paikkaan ja etsiä minuuden rakennuspalikoita luonnosta. "Se mitä täkäläinen ihminen todella etsii, on jokin yksikertainen ohjenuora, miten pysyä hengissä kahden maailman rajalla. Miten elää samaan aikaan ugrilaisena ja eurooppalaisena. Tämä raja ei ole niinkään maantieteellinen vaan mytomaantieteellinen. Sen vuoksi myyteillä on edelleen niin suuri painoarvo elämässämme. Meiltä puuttuvat rationaaliset periaatteet noiden maailmojen yhdistämiseksi järkeenkäyvällä tavalla. Meillä on kuin sisäänrakennettu rationaalisen ajattelun esto. Sen sijaa...

Yu Huan Kiina kymmenellä sanalla (Aula & Co, 2019) on syväsukellus kiinalaiseen kulttuuriin ja lähihistoriaan. Huan kirja on esseekokoelma, ja hän tarkastelee siinä kotimaataan kymmenen ydinsanan kautta. Huan esseet ovat erittäin henkilökohtaisia, ja välillä tuntui kuin olisin lukenut kirjailijan muistelmia. Mutta tämä vain lisäsi kirjan kiinnostavuutta, Kiina kymmenellä sanalla ei todellakaan ole mikään puiseva tapaus. Historiantapahtumien aikajanoja kirjasta on turha etsiä, sen sijaan kerronta aaltoilee sujuvasti sinne tänne Huan valitsemien teemojen ympärillä. Osansa saavat mm. nykyaikaa kuvaavat termit höynäytys ja jäljitelmä sekä perinteisesti Kiinaan liitetyt sanat kansa ja johtaja. Vuonna 1960 syntynyt Hua eli lapsuutensa kulttuurivallankumouksen aikana ja näki sitten sen, miten kaikki mullistui ja kotimaa siirtyi kiihkeän talouskasvun huumaan ja kollektiivisesti johdetun kommunisten puolueen vallan alle. Tapahtumien ja ajatusmaailmojen muutos on uskomaton, mutta Huan...

Bongasin Katja Kallion elokuvallisen kirjoituskokoelman Valkokangastuksia (Otava, 2019) aivan sattumalta Goodreadsin feedistäni. En yleensä lue tämäntyylisiä kokoelmakirjoja, sillä olen aika ennakkoluuloinen sen suhteen, miten lehtikolumnit toimivat, jos niitä lukee kirjankansien välistä monta putkeen. Nyt minua kuitenkin houkutteli aihe, elokuvat, vaikken todellakaan voi tituleerata itseäni elokuvaharrastajaksi. Olen korkeintaan kovin satunnainen leffassa kävijä, jolla on on hyvin valtavirtainen elokuvamaku. Elokuvien maailma on silti kiehtova, ja kun Kallion Säkenöivät päivät oli vallan erinomaisen hieno kirja pari kesää sitten, olin kiinnostunut kokeilemaan, miten hän lähestyisi valkokangasta. "Ihosta jossa elän tuli minulle pakkomielle, kuten vain sellaisesta voi tulla mikä on kaunista ja julmaa ja hillitöntä ja selittämätöntä." Valkokangastuksia -kirjan teksteistä osa on julkaistu Imagessa, mutta luen sitä nykyään niin harvakseltaan, että saatoin huoletta lainata k...

Sain heinäkuussa Donna mobilen kirjat -blogin Leenalta Eläköön essee! -haasteen, joka on saanut alkunsa Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia -blogista. Essee on minulle erittäin vieras tekstilaji, sillä en muista lukeneeni blogini aikana yhtään esseeteosta. Haaste oli siis mainio lukumotivaattori ja kannustin etsiä uudenlaista luettavaa. Kiitokset Leena haasteesta! Haasteen säännöt ovat tässä: 1. Anna kirjoituksellesi otsikko Eläköön essee! 2. Kerro haasteen alkuperä, Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia . 3. Kerro, keneltä sait haasteen ja linkitä hänen blogiinsa. 4. Kirjoita nämä säännöt postaukseesi. 4. Esittele 1 - 2  hyvää esseekirjaa, joko aiemmin lukemasi tai tuore lukukokemus. Voit kirjoittaa muutakin esseekirjallisuuteen liittyvää. 5. Haasta yksi tai useampi bloggaaja kirjoittamaan esseistä. Linkitä hänen blogiinsa/heidän blogeihinsa ja käy ilmoittamassa hänelle/heille haasteesta. Heitän esseehaasteen seuraavaksi blogiin: There's no such thing as ...