Valdur Mikita: Kantarellin kuuntelun taito
Valdun Mikitan esseekokoelma Kantarellin kuuntelun taito - Itämerensuomalaista maailmankuvaa etsimässä (Sammakko, 2018) on niitä kirjoja, jotka kohottavat uskoa ihmiseen ja saavat toivomaan, että maapallon joka kolkassa asustelisi juuri sellaisia tyyppejä, joita Mikita kuvailee kirjassaan. Silloin eivät Amazonin sademetsät roihuaisi eikä luontoa tuhottaisi rahankiilto silmissä. Sen sijaan saatettaisiin panostaa omaan hengentilaan ja olemisen paikkaan ja etsiä minuuden rakennuspalikoita luonnosta.
Goodreadsiin Kantarellin kuuntelun taito saa minulta neljä tähteä. Lämmin lukusuositus kaikille, jotka kaipaavat mielen virkistystä sekä kirjallista uppoutumista luontoon ja lähinaapurin sielunelämään. 😊
"Se mitä täkäläinen ihminen todella etsii, on jokin yksikertainen ohjenuora, miten pysyä hengissä kahden maailman rajalla. Miten elää samaan aikaan ugrilaisena ja eurooppalaisena. Tämä raja ei ole niinkään maantieteellinen vaan mytomaantieteellinen. Sen vuoksi myyteillä on edelleen niin suuri painoarvo elämässämme. Meiltä puuttuvat rationaaliset periaatteet noiden maailmojen yhdistämiseksi järkeenkäyvällä tavalla. Meillä on kuin sisäänrakennettu rationaalisen ajattelun esto. Sen sijaan mytologisen tietoisuuden avulla kykenemme ratkaisemaan identiteettikysymyksiämme helposti. Toisin sanoen tietoisuutemme voi kyllä olla eurooppalaista alkuperää, mutta itsetietoisuutemme on korostetun epäeurooppalainen - sen olemme saaneet perintönä muinaisilta ihmisiltä.Kirjassaan Mikita tuumailee virolaisten perimmäistä olemusta, suomalais-ugrilaista maailmankuvaa ja kansanluonnetta ja erityisesti virolaisten luontosuhdetta ja sen merkitystä jokapäiväiseen elämään. Luontosuhde ja metsien myyttisyys puskee esille läpi kirjan, jopa siinä määrin, että minun piti lukea Mikitan esseitä pienissä paloissa, kun alkoi tuntua, että varmaan kohta kasvaa vihreä verso omankin korvan takaa. Tykkäsin silti Kantarellin kuuntelun taidosta tosi paljon. Mikita kirjoittaa sujuvasti, ja esseet liukuvat sulavasti arkikokemusten, syvällisempien analyysien ja tiedollisen annin välillä. Esseistä huokuu ymmärrys omalaatuista kansaa kohtaan, joka asuu Euroopan laitamilla ja taiteilee oman kulttuuriperintönsä ja nykyajan vaatimusten välillä. Kirja on mielestäni mukavan helposti lähestyttävä, ja kaiken kaikkiaan hurjan sympaattinen.
Eli, Johanneksen kirkko on tärkeä, mutta yhtä tärkeä on mäntymetsä. Kansalliskirjasto on tietenkin tärkeä, mutta se ei voi jo periaatteesta olla tärkeämpi kuin Emajoen Suursuo." (s. 53-54)
Goodreadsiin Kantarellin kuuntelun taito saa minulta neljä tähteä. Lämmin lukusuositus kaikille, jotka kaipaavat mielen virkistystä sekä kirjallista uppoutumista luontoon ja lähinaapurin sielunelämään. 😊
"Sivistynyt ihminen kuuntelee musiikkia. Virolainen kuuntelee mustikkaa." (s. 176)
****
Osallistun kirjalla Kuukauden kieli -lukuhaasteeseen, ja saan merkinnän elokuun ja viron kohdalle.Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta
Muualla verkosssa: Kirjaa on luettu mm. blogissa Kirja vieköön!
Kirjan tietoja:
Valdur Mikita: Kukeseene kuulamise kunst. Läänemeresoome elutunnet otsimas (2017)
Suomennos Anniina Ljokkoi
Sammakko, 2018
190 sivua
Kylläpä sinä olet tehnyt löydön! Aivan uusi nimi minulle, jonka painan varmasti mieleen. Mainio tuo loppusitaatti, sai hymyn huulille :)
VastaaPoistaTämä oli kivasti vähän erilainen kirja, jota tuskin olisin tullut lukeneeksi ilman sinun haastettasi. :)
PoistaKuulostaa viehkolta kirjalta, pakkohan tämä on laittaa listalle. On tullut aika vähän luettua virolaista kirjallisuutta, mutta kaikki tähänastiset ovat olleet hyviä kokemuksia. Mutta'kantarelli' ottaa kaaliin. Olen sitä ikäpolvea, jolle oikea muoto on kanttarelli. Se tulee nimen lausumisesta, ei siitä että olisi olemassa monta eri 'relliä' ja sitten tämä kantarelli ;)
VastaaPoistaMinäkin tunnen kovin heikosti Virona kirjallisuutta, mutta tämä nyt ainakin oli erittäin positiivinen tuttavuus sieltä suunnalta. Heh, olen samaa kanttarelli-ikäpolvea, on ollut vaikeaa tottua tähän nykyiseen oikeaan kirjoitusmuotoon. Meinasi lipsahtaa tähänkin juttuun tupla-t:t kirjannimeen. Samoin en millään osaa puhua haverista vaan haaveri kuulostaa oikeammalta.
PoistaVoi miten hienoa, että luit tämän! Mikitahan valloitti minut täysin vuosi sitten. Virolaisissa ja meissä suomalaisissa on jotain samaa 'perusugria', kuten Mikita sanoo. Metsäkylpy tuntuu nousseen maailmassa ilmiöksi, mutta sitähän me täällä Suomenlahden molemmin puolin ollaan harrastettu iät ja ajat. Brasilian sademetsien tuho saa näkemään punaista!
VastaaPoistaAmazon-uutisointi oli juuri pinnalla, kun luin tätä kirjaa ja oli aika ristiriitaiset lukufiilikset, kun kirjan kuvaama maailma on vähän toista kuin todellisuus tuolla maapallon toisella laidalla. Tämä on ihana kirja, ja ansaitsisi kyllä enemmänkin bloginäkyvyyttä. Nyt löysin vaan sinun juttusi linkattavaksi.
Poista