Hergé: Kultasaksinen krapu
POPSUGAR 2019 Reading Challenge -lukuhaasteessa on hankalan oloinen kohta, jossa kirjan nimestä pitää löytyä jokin astrologinen termi. Arvelin ensin, etten löydä tähän kirjaa lainkaan mutta sitten lehtimies Tintti pelasti tilanteen: Kultasaksinen krapu (Otava, 2017) sisältää tutun horoskooppimerkin, vaikka sarjakuvan tapahtumien krapu komeileekin säilyketölkin kyljessä. Luin sarjakuvasta normi-Tinttejä pidemmän, mustavalkoisen version, eli alkuperäisen version, joita muutama vuosi sitten alkoi ilmestyä sarjan alkupään osista. Alkuun mustavalko-Tintit tuntuivat aika oudoilta, mutta kun näihin nyt on tottunut, seikkailut toimivat hyvin ilman värejäkin.
Merkittävintä Kultasaksisessa kravussa minun mielestäni on Tintin ensitapaaminen kapteeni Haddockin kanssa, ja hehän sitten seikkailevat sarjan loppuun asti tiiviisti yhdessä. Ensikohtaaminen tapahtuu Haddockin kipparoimassa Karaboudjan-laivassa, jossa hän on joutunut sivurooliin vaikkei sitä itse aivan tajuakaan. Roistot ovat valjastaneet laivan omiin puuhiinsa, ja heidän perässään oleva Tintti joutuu vangiksi laivalle. Köydet eivät neuvokasta Tinttiä kauaa pidättele, ja hän osuu pakoreitillään suoraan kapteenin hyttiin, jossa tämä on naukkailemassa viskiä, kuinkas muuten.
Koko seikkailu onkin viskin huurujen kyllästämä (tai whiskyn, kuten juoman nimi on albumissa käännetty) ja kapteenin alkoholiongelmat saavat ruututilaa hämmentävän runsaasti, näin nykyvinkkelistä luettuna. Harvinaisen selväksi käy se, millaiseen alennustilaan mies voi vaipua, kun pulloa kallistelee hitusen liikaa, ja seikkailun valistushenkinen loppu kertoo sekin omaa kieltään. Tintin raitis reippaus toki vain korostuu, kun se rinnastuu Haddockin toilailuihin.
Koko seikkailu onkin viskin huurujen kyllästämä (tai whiskyn, kuten juoman nimi on albumissa käännetty) ja kapteenin alkoholiongelmat saavat ruututilaa hämmentävän runsaasti, näin nykyvinkkelistä luettuna. Harvinaisen selväksi käy se, millaiseen alennustilaan mies voi vaipua, kun pulloa kallistelee hitusen liikaa, ja seikkailun valistushenkinen loppu kertoo sekin omaa kieltään. Tintin raitis reippaus toki vain korostuu, kun se rinnastuu Haddockin toilailuihin.
Noin muuten Kultasaksinen krapu on tyypillinen Tintti-seikkailu. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, ja tapahtumapaikkoina on mm. Saharan hiekka-aavikko ja Marokon satamakaupunki Bagghar. Sen kapeilla kujilla riittää hupaisaa tilannekomiikkaa ja takaa-ajoja, kun poisheitetystä säilyketölkistä alkanut seikkailu huipentuu huumeliigan jahtaamiseen. Viihdyttävä ja vaiherikas kokonaisuus saa minulta neljä tähteä Goodreadsiin.
***
POPSUGAR 2019 Reading Challenge -lukuhaasteessa kirja sopii kohtaan "A book with a zodiac sign or astrology term in title" (rapu on horoskooppimerkki).
Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta
Muualla verkossa: Sarjakuvaa on luettu myös Ahvenaario-blogissa
Kirjan tietoja:
Hergé: Le crabe aux pinces d'or (1941)
Suomennos Heikki Kaukoranta
Otava, 2017
105 sivua
Bloggaat tätä mv-Tinttiä, hienoa. En itse asiassa pidä juurikaan tästä seikkailusta, johtuen noista Kapteenin känniaggressiosta.
VastaaPoistaJoo, minäkin mietin annanko sittenkin vaan kolme tähteä, kun alkoi hieman puuduttaa Haddockin ja pullon tiivis yhteiselo, mutta annoin sitten olla... jollei siihen nyt liikaa tarkerru, tämä on kuitenkin ihan menevä seikkailu.
PoistaOlen viime aikoina alkanut hiljalleen lämmetä sarjakuville ja lukenut muun muassa Sarah Andersenia, Debbie Tungia ja JP Ahosta. Täytyisi enemmänkin kokeilla erilaisia sarjiksia, vaikkapa juuri Tinttiä. Blogia selatessani huomasin, että olet lueskellut monia Tintti-sarjiksi. Osaatko vinkata, mistä aloittelijan kannattaisi aloittaa?
VastaaPoistaKivaa, että olet löytänyt sarjakuvat! Tintti on tietysti ihan klassikko, jos tykkää tämmöisistä seikkailuista ja tilannehuumorista. Uudemmista vinkkaan Lewis Trondheimin ja Stéphane Oiryn Maggy Garrisson -sarjaa, jossa on dekkarityylinen juoni - saattaisi siis osua sinun makuusi. Kotimaisista Kati Närhen Agnes-trilogia on mahtava, siinä on vinoa ja vänkää huumoria, arvoituksia ja mysteerejä. Saniaislehdon salaisuudet aloittaa Agnes-sarjan. Kotimaista kirjastohuumoria kissojen kera löytyy Antti Hopian ja Nina Laakon Kirjaston kissat -strippisarjakuvista, jotka ovat aivan huippuja. Jos maalaiselämän kuvaus kaupunkilaisnäkökulmasta kiinnostaa, Manu Larcenetin Maallemuuttajat on ihana, sympaattinen sarja.
PoistaTintit ovat aikakautensa tuotteita ja omia suosikkejani jo vuosien takaa. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että joissakin kohdissa ikä näkyy (niin kuin nyt vaikka noissa viskinhuuruisissa jaksoissa)
VastaaPoistaTinteissä näkyy ikä aika monessakin osassa, varsinkin sarjan alkupään albumit nostattavat kulmia ihan jo rasistisuutensa vuoksi. Mutta jos nuo nurjat puolet jättää huomiotta, Tintit ovat tavallaan ihan hupaisaa luettavaa juuri oman aikansa tuotteina.
Poista