Joel Haahtela: Adèlen kysymys

Minulla on kaksijakoinen suhde Joel Haahtelan tuotantoon - siis niihin kirjoihin, joita olen edes koettanut lukea. Kaksi kertaa kadonnut ja Naiset katsovat vastavaloon olivat minun kirjojani ja näitä suosittelen lämpimästi parisuhdetarinoiden ystäville, mutta esimerkiksi Perhoskerääjä ja Traumbach jäivät kesken sen suurempia muistijälkiä jättämättä. Haahtelan edellinen kirja Mistä maailmat alkavat oli kuitenkin ihan ok, kolmen Goodreads-tähden kirja, joten innostuin kokeilemaan myös tänä vuonna ilmestynyttä Adèlen kysymys -kirjaa (Otava, 2019). No, se oli sitten taas sitä 'jättääkö kesken vai sinnitelläkö loppuun' -osaston tavaraa. Oikeastaan luin kirjan loppuun lähinnä siksi, että minua houkutteli POPSUGAR 2019 Reading Challenge -haasteen Advanced-osion haastekohta, johon sopii esimerkiksi luostariin sijoittuva kirja. Adèlen kysymyksessä nimittäin ollaan Pyreneiden vuoriston syrjäisessä luostarissa, jonne kertojana oleva mies on matkustanut tutkimaan Pyhästä Adèlen legendan todenperäisyyttä ja pohtimaan omaa elämäntilannettaan. Valitettavasti keski-ikäinen kertojamies vain oli niin väritön, hajuton ja mauton tyyppi, ettei hän saanut minua kiinnostumaan omista jutuistaan ja avioliitto-ongelmistaan.

Hyvää kirjassa oli kuitenkin miljöö. Kaukainen luostari, sen rauhallinen elämänmeno ja sinnittely nykymaailman kiivaassa sykkeessä olivat Adèlen kysymyksen parasta antia. Spekulointi Pyhästä Adèlen tarinan todenperäisyydella ja sillä, mitä oikeastaan tapahtui, oli myös kiinnostavaa luettavaa. Harmi vaan, etteivät nämä hyvät ainekset riittäneet saamaan kirjaa kummoiseenkaan lentoon.
"Kaikkein arvokkaimmat koodeksit ja dokumentit on sijoitettu tänne, veli Paul kertoo. Pyhälle Adèlelle on varattu oma hyllykkö. Se on korvaamaton, luostarin peruskivi, Kristuksen armon muuraama. Sieltä löytyvät hagiografiat, ihmeluottelot ja muut luostariin liittyvät privilegioasiakirjat, jotka aikoinaan ovat suojelleet veljestöä ahnaalta ulkomaailmalta. Tämä on heidän asevarastonsa, hengellinen puolustuksensa, sillä miekkaan he eivät ole koskaan voineet eivätkä halunneet tarttua, mutta jotenkin luostarin on täytynyt puolustaa itseään ja huolehtia eduistaan. Hengenmies ilman kirjoja on kuin aseeton sotilas."
Annan kirjalle Goodreadsiin kaksi tähteä. Kirjasta löytyy myös parempia arvioita, ja se on saanut suurempia tähtimääriä muilta lukijoilta Goodreadsissa, joten Adèlen kysymyksellä on omat ystävänsä.


***
POPSUGAR 2019 Reading Challenge -haasteessa kirja sopii kohtaan 'a book set in an abbey, cloister, monestery, vicarage, or convent'.

Goodreads: 2 tähteä
Mistä kirja minulle? BookBeatista. Luin kirjan Hesarin tilaukseen kuuluvalla lahjajaksolla.
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjan pauloissa, Nannan kirjakimara, Lumiomena, Kulttuuri kukoistaa
Kirjan tietoja:
Joel Haahtela: Adèlen kysymys
Otava, 2019
188 sivua

Kommentit

  1. Oi Marika, sinulla on paljon helpompaa kuin minulla: Pidän vain Lumipäiväkirjasta!!! Ja olen lukenut sen useasti. Tällainen on jo draamaa. En taida jaksaa enää yrittää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla Lumipäiväkirja on vielä lukematta, mutta voisinpa kokeilla sitä kunhan talvisemmat kelit taas koittavat. Olisi kyllä kiva löytää jokin uusi suosikkikirja.

      Poista
  2. Aina ei kirjat kolahda. Minä pidin kyllä tästä, kovasti, Haahtelan kielestä ja kirjan monitasoisuudesta, joka jätti omille tulkinnoille tilaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minulle tämän hienous ei nyt avautunut mutta onneksi tosiaan oli helppo löytää linkattavaksi positiivisempiakin arvioita.

      Poista
  3. Minä en ole edes kovin paljon lukenut Haahtelaa, mutta yksi kirja jäi kesken, en edes oikein muista miksi. Enkö vain ollut sillä tuulella? Sen nimi oli muistaakseni Tähtikirkas, lumivalkea. Tästä Adèlen kysymyksestä yksi ystäväni sanoi samaa kuin sinä, ettei se kolahtanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on aika moni Haahtelan kirja vielä lukematta, mm. tuota Tähtikirkastakaan en ole kokeillut. Aina ei vaan ole oikea hetki kirjalle, niinhän se on. Ja en ainakaan itse enää viitsi ns. väkisin lukea kirjaa loppuun, jollei yhtään nappaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.