David Suchet: Hercule Poirot ja minä
Heti kun kuulin David Suchetin Poirot-muistelmista, kirja nousi pakko lukea -listalleni. Suchetin Poirot on ollut minulle aina se oikea tv-Poirot, ja pikku miekkosen tv-sarja on kelpo katsottavaa, olipa kyseessä kuinka mones uusintakerta hyvänsä. Olin todella kiinnostunut Suchetin Poirot-taipaleen vaiheista, ja Hercule Poirot ja minä (Minerva, 2015) vastasi tiedonhaluuni erinomaisesti. Jos jostain pitää mutista, niin mutisen siitä, että mukana oli vain yksi värivalokuvaliite. Kuvia ei voi olla liikaa! Minulta irtoaa kirjalle 4 Goodreads-tähteä, mutta on rehellisyyden nimissä todettava, että kirja on kirjoitettu Poirot'n hahmosta ja sarjasta kiinnostuneille, ja muille kirja ei liene niin inspiroivaa luettavaa. "Ironisinta koko jutussa onkin se, että Kokki kadoksissa -jakson lopullisessa versiossa, joka lähetettiin lopulta ympäri maailmaa, näkyy vain Poirot sateenvarjo kädessään seisomassa puiston penkillä istuvan Hastingsin vieressä. Poirot ei missään vaiheessa istahda...