Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2019.

Dekkariviikko: Cognac-sarja #1, #2, #3 - Chapuzet - Corbeyran - Brahy

Kuva
Dekkariviikkoni päättyy sarjakuvaan ja ranskalaisiin maalaismaisemiin. Alkuvuodesta ilmestyi kolmiosaisen Cognac-sarjan (Zoom Teufel) viimeinen osa, ja sain onneksi kaikki kolme osaa (Demonien osuus, Vainaja areenalla, Korjuukoneiden kalmisto) luettavakseni kirjastosta samalla kertaa. On aina mukavaa lukea hurauttaa koko sarja kerralla, varsinkin kun kukin albumi on vain 48 sivun mittainen. Tämä sarja on kiinnostanut minua jo pitkään, lähinnä erittäin näyttävien kansiensa vuoksi. Vaikka en konjakin päälle ymmärräkään, silti tunnetun juoman ja rikosjuonien liitto vaikutti inspiroivalta. Odotukseni olivat siis kaiken kaikkiaan korkealle Cognacin suhteen.

Sarjan päähenkilönä on sotareportterina ansioitunut Anna-Fanély Simon, joka ottaa vastaan lapsuusmaisemiinsa sijoittuvan juttukeikan. Anna on kotoisin Charenten alueelta, joka on kuuluisa konjakintuottajistaan. Konjakista Annan on tarkoitus kirjoittaa National Geographicille, mutta juttukeikka saa uuden käänteen, kun Anna kuulee vanhan …

Dekkariviikko: 3 x komisario Maigretin tutkimuksia

Kuva
Innostuin alkukeväällä lukemaan muutaman Georges Simenonin komisario Maigret -dekkarin, ja dekkariviikolla on hyvä niputtaa lukutunnelmat miniarvioihin. Ennen niitä totean kuitenkin, että oma Maigret-intoni on virinnyt aivan vastikään. Luin kyllä jokusen Maigretin nuorempana, mutta silloin jäyhän komisarion tutkimukset tuntuivat auttamatta liian verkkaisilta ja usein suorastaan tylsiltä. Sittemmin lukumakuni on jalostunut ja osaan jo arvostaa Maigretien erityispiirteitä ja tarkkaa psykologista otetta ihmisluonteeseen. Kaikilla lukemillani Maigret-dekkareilla oli mittaa vain voin parisataa sivua, joten ne olivat senkin ansiosta virkistäviä poikkeuksia verrattuna usein kovin muhkeisiin nykydekkareihin. Yhteiskunnallisia analyysejä tai pitkiä pohdintoja kirjoista ei löydy, mutta toisaalta ajakuvaa tarjotaan erilaisiin ihmisiin ja heidän luonteisiinsa keskittyvien tutkimusten kautta. Muun hyvän lisäksi Maigretit vievät lukijan aikamatkalle niihin vuosiin, jolloin poliisintyö ei ollut nii…

Dekkariviikko: Abbott - Saladin Ahmed, Sami Kivelä, Jason Wordie

Kuva
Kirjabloggaajien dekkariviikko jatkuu blogissani sarjakuvan merkeissä. Saladin Ahmedin kirjoittama ja Sami Kivelän kuvittama Abbott (Boom! Studios, 2019) sijoittaa tapahtumansa Detroitiin, vuoteen 1972. Päähenkilönä on ammattiinsa intomielisesti suhtautuva reportteri Elena Abbott, joka saa tuntea nahoissaan sen, ettei mustan väestön edustajan ole helppoa tehdä selkoa yhteiskunnan epäkohdista. Mustan ja valkoisen väestön rinnakkaiselo on räjähdysherkkää aluetta, ja poliittiset voimat koettavat suitsia lehdistön edustajia haluamaansa suuntaan. Tässä tilanteessa Abbot törmää brutaaleihin murhiin, joita poliisi ei jostain syystä suuremmin innostu tutkimaan. Onko syynä se, että uhrit ovat mustia (no, löytyy joukosta kyllä yksi hevonenkin...) vai jokin muu? Abbott haistaa tilanteessa jutun, ja siitäpä sarjakuvan tapahtumat alkavat vyöryä eteenpäin. One thing is certain, though: there is anger in the streets of the Motor City. Indeed. 

Minulle jäi Abbottista hieman kahtalaiset lukutunnelmat.…

Dekkari- ja jännärivinkkejä! (#dekkariviikko)

Kuva
Kaiva V vinkkaili eilen Kirja hyllyssä -blogissaan jännärisuosikkejaan, ja innostuin itsekin koostamaan pienen vinkkilistan viime vuosien blogijutuistani. Tässäpä siis vinkit dekkareista, jotka juttuarkistoa eilen illalla selaillessani herättivät erityisen hyviä lukumuistoja:
Kovaa menoa - trillereitä ja jännäreitä:


Gin Phillipsin Niin kuin me olisimme kauniita (S & S, 2018) oli minulle viime kesänä erittäin koukuttava trilleri. Luen trillereitä harvoin, mutta tunnistan kyllä vetävän juonen kun sellainen tulee kohdalle. Niin kuin me olisimme kauniita tuli luettua lähes henki kurkussa, ja äidin ja lapsen piina eläintarhan suljettujen porttien takana ei jättänyt tätä lukijaa kylmäksi. [Blogattu 11.6.2018]
Sarjakuvien ja kovaksikeitettyjen dekkareiden ystäville vinkkaan Jacques Tardin taiteilemaa West Coast Blues -tarinaa, joka on itse asiassa versiointi Jean-Patrick Manchetten rikosromaanista. En ole ko. kirjaa lukenut, mutta Tardin versiossa riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita…

Dekkariviikko: Kuiva kausi - Jane Harper

Kuva
Tänään alkaa kirjablogeissa dekkariviikko, ja teemaviikkoa emännöi Lukeva peikko -blogin Saana. Osallistun viikolle useammalla bloggauksella, ja viikkoni alkaa kuivuuden riivaamasta Australiasta, jossa Kiewarran pikkukaupungista paljastuu kaikkien tunteman perheen raaka murha. Vain pikkuinen Charlotte-vauva on jäänyt henkiin. Murtuiko perheen Luke-isä todella maatilansa talousvaikeuksien alle ja surmasi Karen-vaimonsa ja Billy-poikansa? Vai juontavatko surmatöiden juuret kauas menneisyyteen, Luken ja tämän lapsuusaikaisten ystävien väliseen synkkään arvoitukseen? Näiden kysymysten äärellä pyöritään lähes 400 sivun verran, ja Luken perheen murhan ratkaisun keskiössä on Melbournessa poliisina työskentelevä Aaron Falk, joka kirjan alussa saapuu ystävänsä hautajaisiin - tarkoituksenaan poistua paikkakunnalta niin pian kuin mahdollista.

Kuivan kauden ainekset ovat tutun oloisia, varsinkin kun Luken, Aaronin ja heidän ystäviensä nuoruuden tapahtumiin palataan takaumien muodossa koko ajan k…

#sarjakuva: Edmond Baudoin - Piero

Kuva
Blogiaikana olen innostunut sarjakuvaromaaneista ja erityisesti muistelma- ja elämäkertatyyliset sarjakuvaromaanit ovat usein osoittautuneet antoisiksi. Uusin löytöni tällä saralla on ranskalaisen (sarjakuva)taiteilijan Edmond Baudoinin lapsuusaikoihin keskittyvä muistelmateos Piero (New York Review Comics, 2018), joka vie lukijan kahden taiteellisesti lahjakkaan veljeksen kasvuvuosiin ja niiden arjen pieniin-suuriin juttuihin. Baudoinin lapsuutta sävyttää vilkas mielikuvitus ja voimakas yhteenkuuluvuus Piero-veljen kanssa. Baudoin on syntynyt Nizzassa vuonna 1942, joten erityisesti kirjan kouluvuosia kuvaavat tapahtumat tarjoavat ajankuvaa hieman erilaiselta aikakaudelta.

Piero ei ole mikään tylsä kronologinen esitys, vaan sivut tarjoavat väläyksenomaisia tunnelmapaloja veljesten elämästä. Aikuisia esiintyy Pieron sivuilla vain harvakseltaan, ja tämä korosti hienosti veljesten keskinäistä suhdetta. Piirustus on molemmilla verissä, ja Pieron sivut ovat parhaimmillaan huikea ikkuna pik…

Rachel Cusk: Siirtymä

Kuva
Rachel Cuskista on ainakin kirjablogeissa kohistu viime vuonna ja nyt keväällä jonkin verran, ja minäkin kiinnostuin hänen kirjoistaan lopulta niin paljon, että varasin Siirtymän (S & S, 2019). Muita varaajia on jonoksi asti, joten kirja tuli luettua viikonloppuna pikavauhtia. Siirtymä on itse asiassa jonkinlaista jatkoa viime vuonna ilmestyneelle Ääriviivat-romaanille. En ole kyseistä kirjaa lukenut mutta enpä kokenut tämän haittaavan Siirtymän lukemista, sillä kirjan takakansi kertoi tiiviisti romaanin lähtökohdat: kirjan kertoja Faye muuttaa avioeronsa jälkeen Lontooseen ja koettaa sopeutua uuteen arkeen, johon kuuluu mm. remonttihommia, jaettua lapsiarkea ex-miehen kanssa ja kirjailijaelämää. Tästä tilannekatsauksesta oli hyvä aloittaa lukeminen.
"Minä kun luulin, että sinulla on sujunut kaikki kuin tanssi", Gerard sanoi hitaasti. "Luulin, että elät täydellistä elämää. Kun jätit minut", hän sanoi, "olin kaikkein surullisin siitä, että annoit rakkautta…

Kirjankansibingo kesälle 2019 - tule mukaan bingokesään!

Kuva
Hip hei, kesäinen Kirjankansibingo-lukuhaaste on jälleen täällä! Emännöin bingohaastetta viime kesänä, ja päätin käynnistää haasteen tänäkin kesänä, sillä itse olen edelleenkin tästä haasteesta tosi innoissani ja yksi kyselykin haasteesta tuli. Eli hoplaa, kesällä 2019 bingoillaan kirjankansilla seuraavasti:

Lukuhaasteen säännöt ovat yksinkertaiset:

Kirjankansibingon ideana on, että voit laittaa ruudukkoon raksin, kun luetun kirjan kansi mielestäsi sopii ruudun sanaan tai aiheeseen. Bingo muodostuu viidestä peräkkäisestä pysty-, vaaka- tai vinoruudusta. Kaikenlaiset kirjat ovat mukana haasteessa eli voit lukea fiktiota tai faktaa mieltymystesi mukaan.
Haaste alkaa nyt heti ja päättyy 25.8.2019. Bingoiluaikaa on siis reilusti ja mukaan ehtii rauhallisemmallakin lukutahdilla. Julkaisen haasteen päättyessä koontipostauksen, johon voi linkittää oman koonnin tai muuten vain kertoa, mitä haasteeseen luit ja miten bingokesä meni. Voit siis osallistua haasteeseen, vaikkei sinulla olisikaan …

Alkukevään kirjaostoja (#kirjaostos-haaste)

Kuva
Kulttuuripohdintoja-blogin Tuija haastoi kirjabloggaajia kertomaan kevään kirjaostoksistaan. Haaste liittyy kirjaostojen tilastointiin, jotka ainakin joillakin rintamilla näyttävät laskevia lukuja (tästä lisää linkkaamassani haastejutussa). Minulla ei ole ollut tapana raportoida blogissani kirjaostoksista, mutta haasteeseen on totta kai mukavaa osallistua, joten tässä tulee (pitähkö) katsaus viime aikaisiin kirjaostoksiini ja ylipäänsä "kirjaostosfilosofiaani":
Mistä ostan?
Oulussa on varsin rajalliset mahdollisuudet (= yksi Suomalaisen myymälä sekä Turun Sarjakuvakaupan superihana pikkumyymälä Valveen talossa) tehdä kirjaostoksia kivijalkakaupoissa, joten yleensä hankin painetut kirjani netin kirjakaupoista. Kotimaisten kirjojen ostopaikkoina ovat kustantajien omat nettikaupat ja Adlibris, enkunkielisiä kirjoja tilaan Book Depositorystä ja sarjakuvia toisinaan myös Turun Sarjakuvakaupan nettimyymälästä.
Mikä houkuttelee ostamaan?
Minulla on kotona kirjoja, koska tykkään sii…

Ministi lyhyistä ranskalaisista

Kuva
Vietin huhtikuun lopulla lukuviikkoa ranskalaisissa tunnelmissa, ja palaan tässä jutussa tuon viikon kirjalliseen antiin, tosin vain miniarvioiden muodossa. Valitsin teemaviikkoni lukupinoon lyhyitä, noin päivässä luettavia kirjoja. Kaikki jutun kirjailijat olivat minulle aivan uusia tuttavuuksia:

Annie Ernaux: Puhdas intohimo (WSOY, 1996)

Kirjassa naiskertoja uppoutuu intohimoisen rakkautensa kuvailuun. Siinäpä kirjan sisältö lyhyesti kerrottuna. Intohimon kohde on varattu, ja yhteisen ajan puute lataa tunnetta harvoihin kohtaamisiin, ja teksti pyrkii parhaansa mukaan välittämään tätä tunneryöppyä. En aivan täysillä lämmennyt kirjalle, mutta kirja oli kuitenkin nopeasti luettu ja lukuhetkellä kerronta tuntui kohtalaisen aidolta ja intensiiviseltä. Kovin suuriä muistijälkiä Puhdas intohimo ei kuitenkaan jättänyt. Plussaa kirja saa siitä, että mukana olevissa suomentajan jälkisanoissa avataan kirjan teemoja ja Ernauxin kirjoittamistyyliä. Tämmöisiä jälkianalyysejä on kiva lukea, mutta …

Adam Kay: Kohta voi vähän kirpaista

Kuva
"Oli musta keskiviikko, ja olin aloittanut St Agathassa. On tilastollinen tosiasia, että mustana keskiviikkona kuolleisuus nousee. Asian tiedostaminen vähentää tehokkaasti paineita, joten en yrittänyt niin kovasti." (s. 72) Adam Kayn muistelmaromaani Kohta voi vähän kirpaista - Nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat (Art House, 2019) koostuu hänen lääkärinuransa aikaisista päiväkirjamerkinnöistään (kuten teoksen alaotsikosta toki voikin päätellä...) ja kirjan kirjoittamisen aikaan tehdyistä kommenttiosuuksista. Sittemmin Kay on siirtynyt täysin toiselle alalle - syistä jotka selviävät hänen kirjastaan - mutta päiväkirjamuistiinpanot tarjoavat varsin eläväisen kuvan Kayn lääkäriuran vaiheista. Olin kirjasta ennakolta tosi kiinnostunut, sillä olen aina ollut heikkona mm. tv:n sairaalasarjoihin ja kaikki sairaalaympäristöön liittyvä tosipohjainen tarina kiehtoo minua kovasti. Lääkäriksi tai sairaanhoitajaksi en kuitenkaan aikuisiällä ole halunnut ryhtyä, eikä minusta niihin amme…

Lue itsellesi mielenterveyttä -haasteen koonti

Kuva
Sivutiellä-blogissa käynnistyi viime syksynä Lue itsellesi mielenterveyttä -lukuhaaste, jossa haastettiin lukemaan mielenterveyttä käsitteleviä ja sitä parantavia kirjoja. Haaste päättyy huomenna, joten on loppukoosteen aika. Sain omaan bingoruudukkooni kahdeksan rastia, ja yksi bingokin kertyi, toiselle vaakariville. Ruudukon alla on lista lukemistani kirjoista, lyhyiden kommenttien kera:


* a book about emotionsNina LaCour: Välimatkoja

YA-kirja käsittelee itsenäistymistä, ystävyyttä ja oman elämän rakentamiseen liittyviä haasteita. Todella hieno ja koskettava kirja, jossa mielen hauraus nousee isoksi teemaksi ilman turhaa alleviivausta.
* a YA book - John Green: Kilpikonnan kuorella

Luin haasteeseen hieman yllättäen useampia YA-kirjoja, ja tulin tutustuneeksi näin myös John Greenin tuotantoon. High school -nuorten elämää käsittelevä kirja nostaa esille pakko-oireiden vaikutuksen arkeen, mutta koskettelee myös aina yhtä ajankohtaisia aiheita eli ensirakkautta ja ystävyyttä. Kirja e…

Kirjoja kesään

Kuva
Hurrr, alkukesän sää on kaikkea muuta kuin kesäinen, sillä täällä Oulussa on +5 astetta ja vettä ropisee. Kolkko tunnelma tuolla ulkosalla! Päätin kuitenkin aloittaa omat kesäfiilistelyni ja julkaista kirjalistan kesälle 2019. Mikä kiinnostaa juuri nyt? Kesä-, heinä- ja elokuun aikana lukusuunnitelmiini kuuluvat ainakin...

... omasta hyllystä:

David Mitchellin "väliin jäänyt" tuotanto kiinnostelee isosti. Kehuttu ja ylistetty Pilvikartasto on keikkunut jo aika monella lukulistallani, mutta kirja on edelleen lukematta. Uudempi suomennos Luukellot on pitänyt Pilvikartastolle seuraa hyllyssäni hyvän tovin. Molempien suhteen odotukseni ovat erittäin korkealle.
Siri Hustvedtin Lumous ja Säihkyvä maailma. Olen lukenut Hustvedtilta vain muutaman kirjan eikä mikään niistä ole ollut järisyttävä elämys, mutta silti nämä kaksi tuntuvat erityisen lupaavilta. Hustvedtin kerronta on muistaakseni vaatinut minulta aina hieman keskittymistä, ja kesällä voisi olla oivallinen tilaisuus antaa k…

Hilary Mantel: Margaret Thatcherin salamurha

Kuva
En miellä itseäni novellien lukijaksi, mutta silti niitäkin näköjään kulkeutuu silloin tällöin heräteostoksina kotiin. Hilary Mantelin novellikokoelma Margaret Thatcherin salamurha (Teos, 2017) taisi herättää kiinnostukseni blogijuttujen ansiosta ja innostuin hankkimaan kirjan, vaikka entuudestaan ainut kosketukseni Mantelin tuotantoon oli massiivinen Susipalatsi, joka edessä jouduin luovuttamaan kirjan puolivälissä. Susipalatsi pitää siis halussaan titteliä: "kirja, josta olen lukenut eniten sivuja ennen kesken jättämistä". Kyseinen sivumäärä on 400, ja pelkkä ajatuskin vielä jäljellä olevasta samansuuruisesta luku-urakasta sai aikoinaan aikaan sellaisen epätoivon parahduksen, että ihmettelen oikeastaan itsekin sitä, kun nyt taas löysin itseni Mantelin parista. Mutta osaava kirjoittaja voi vaihtaa tyyliään, ja Margaret Thatcherin salamurha on (onneksi!) aivan jotain muuta kuin omasta mielestäni suunnattoman puuduttava ja pitkäveteinen Susipalatsi.
Kirjan novellit sijoittuv…

John le Carré: Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja (Kirja + leffa)

Kuva
John le Carrén vakoiluromaani Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja (Tammi, 2012/1974) on kuulunut suosikkeihini heti ensilukemisesta asti. Tämä tapahtui ennen blogiaikaa, enkä itse asiassa edes muista, milloin tarkalleen ottaen tutustuin Pappi lukkariin. Kirjan syheröinen, runsailla takaumilla varustettu juoni ja vakoojamaailman kylmänkalsea tunnelma joka tapauksessa iskivät minuun täysillä. Mutta juonikuvio on  todellakin sen verran kiemurainen ja isohkolla henkilögallerialla varustettu, että taisin ensimmäisellä lukukerralla tipahtaa muutaman kerran kärryiltä. Uusintalukukerroilla juonen hienoudet ovat sittemmin auenneet paremmin, ja keväällä kaivoin taas nuhruisen pokkarini esille.
"Joka aamu noustessaan vuoteesta, joka ilta palatessaan siihen yleensä yksin, hän oli muistuttanut itselleen ettei hän ollut milloinkaan ollut eikä ollut nytkään korvaamaton. Hän oli kouluttanut itsensä myöntämään että Valvojan uran viimeisinä surkeina kuukausina, jolloin onnettomuus seurasi toistaa…

Sini Helminen: Maan povessa (Väkiveriset #4)

Kuva
Maan povessa (Myllylahti, 2019) päättää Sini Helmisen Väkiveriset-fantasiasarjan. Luin sarjan edellisen osan Veden vallassa tänä keväänä, joten siitä oli helppo jatkaa Väen seikkailujen loppukahinoihin. Sarjan alkuosan lukemisesta oli kuitenkin sen verran aikaa, etten oikein meinannut muistaa kaikkia henkilöitä, jotka tulla tupsahtivat eteen pitkän tauon jälkeen. Maan povessa -kirjassa nimittäin sinipiika Tuulia joutuu pulaan, ja kaikki sarjan aiempien osien tutut päähenkilöt rientävät häntä auttamaan. "Pakotin itseni keskittymään. "Mistä te ootte saanut sen? Missä Tuulia on?"     "Tunika löytyi kellumasta Vesijärven aalloilta", Ahti sanoo ja sävy on melkein Kymin. "Se huuhtoutui -"     "Mutta Tuulia ei pysty menemään veteen", pistin väliin. "Mä olen itse nähnyt. Ilman henget eivät voi olla vedessä."     "Joka tapauksessa vaateriepu huuhtoutui rantaa ja ne näkivät sen." (s. 43) Metsän herra Tapio syyttää vedenväkeä tyttä…

Kim Thúy: Ru

Kuva
Kim Thúyn omaelämäkerrallinen romaani Ru (Gummerus, 2019) on lukukevääni positiivinen yllätys. Olin kuullut kirjan kerronnasta mainittavan, että se on erikoinen. Olen sen verran ennakkoluuloinen ja kokeellista kirjallisuutta vierastava, ettei erikoinen aina kuulosta kovin hyvältä. Päätin kuitenkin kokeilla kirjaa, sillä se perustuu Saigonissa syntyneen Thúyn omiin kokemuksiin venepakolaisuudesta ja luen niin vähän Aasiaan liittyvää kirjallisuutta, että mahdollisuus tutustua vieraaseen kulttuuriin kiinnosti minua kovasti. "Usein unohdetaan kaikki nuo naiset, jotka kannattelivat selässään Vietnamia samaan aikaan kun heidän miehensä ja poikansa kantoivat aseita. Naisten olemassaolo unohtuu, koska olkihattunsa alta he eivät katselleet taivasta. He vain odottivat näkevänsä auringon laskevan taivaanrantaan, että he voisivat simahtaa pikemminkin kuin nukahtaa. Jos naiset olisivat antaneet unen tulla kaikessa rauhassa, heillä olisi ollut aikaa kuvitella poikansa tuhansiksi riekaleiksi s…