Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2019.

Vilja-Tuulia Huotarinen: Heistä tuli taiteilijoita

Kuva
Tänä vuonna vietetään Minna Canthin juhlavuotta, sillä hänen syntymästään tulee tänään tiistaina 19.3.2019 kuluneeksi 175 vuotta. Kirjablogeissa Canthin juhlapäivä on näkynyt isosti ja minäkin ehdin vielä humuun (ja ennen kaikkea Yöpöydän kirjat -blogin Minna Canth -lukuhaasteeseen) mukaan illan viimeisinä tunteina.

Nolo totuus on, ettei Canthin tuotanto ole herättänyt minussa koskaan suurta kiinnostusta tai lukuinnostusta sen vähän perusteella mitä olen pakosta jossain vaiheessa opintojani siihen joutunut tutustumaan. Liiallinen annos realismia panee tämän lukijan nikottelemaan. Canthilla on silti oma tärkeä paikkansa maamme kirjallisuuden historiassa ja on mukavaa, että hänen työtään nostetaan tänä vuonna näyttävästi esille. Päätin itse huomioida Canthin syntymäpäivän blogissani siten, että postaan tänään lastenkirjasta, joka on julkaistu juhlavuoden kunniaksi. Vilja-Tuulia Huotarisen Heistä tuli taiteilijoita (WSOY, 2019) esittelee fiktion keinoin 12 hienoa suomalaista naistaiteil…

Arvonta: Laura Lindstedtin uutuusromaani Ystäväni Natalia [arvonta suoritettu]

Kuva
Finlandia-voittaja Laura Lindstedtilta on juuri ilmestynyt romaani Ystäväni Natalia (Teos, 2019). Kirja on minulla parhaillaan kesken, ja jo alun perusteella se vaikuttaa sen verran kiinnostavalta, että päätin julkaista tämän arvontapostauksen ja tarjota sen myötä lukuiloa muillekin. Sain itse kirjasta arvostelukappaleen, ja kustantaja tarjosi myös mahdollisuutta arpoa yksi kirja blogini seuraajille. Arvottava kirja postitetaan voittajalle suoraan kustantajalta.
Kustantajan esittelyteksti kertoo kirjasta näin:
Laura Lindstedtin kolmas romaani Ystäväni Natalia kertoo naisesta, joka aloittaa intensiivisen terapian ratkaistakseen seksuaalielämänsä ongelmat. ”Nataliaksi” nimeämänsä potilaan tarinaa kertoo terapeutti. Hän teetättää Natalialla vapaaseen assosiaatioon pohjautuvia harjoitteita kehittämänsä metodin avulla: ”Kaivamme esiin erilaisia kerrostumia ja kerrostamme lisää. Kerrostamme niin kauan ja niin hartaasti, että se mikä sinua jäytää ja satuttaa kadottaa voimansa.”
Kuvataid…

Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli

Kuva
Marisha Rasi-Koskisen uusin romaani Auringon pimeä puoli (WSOY, 2019) on kovin aikuismainen tunnelmaltaan vaikka se luokitellaan kansilehdessä nuortenkirjaksi. En ole lukenut Rasi-Koskisen aiempaa tuotantoa mutta kiinnostuin tästä uutukaisesta, joka lupaili olevansa yllätystentäyteinen mysteeriromaani. Yllätyksiä onkin luvassa, kun kirjan päähenkilö ja kertoja Emilia alkaa verkkaan kertoa tarinaansa. Sitä, kuinka hän löysi kauan suljettuna olleesta vajasta piirroskuvan itsestään, sen ikäisenä kuin hän oli juuri silloin oli. Salaperäisestä Voiton Kaivoksesta, joka hallitsee lähiseudun asukkaiden elämää. Valinnoista ja päätöksistä, joiden eteen elämä on Emilian heittänyt.
"Sanottiin että ne jotka kerran lähtivät Kaivoksesta, eivät koskaan palanneet. Kaivoksesta lähtijöille oli vain yksi suunta ja se oli pois. Jossain mielessä minulle kävi samoin. Minä palasin lopulta kotiin, mutta siihen meni paljon enemmän aikaa kuin kuvittelin eikä se tapahtunut sillä tavalla kuin olisin toivonu…

Alan Bradley: On hieno paikka haudan povi

Kuva
Alan Bradleyn On hieno paikka haudan povi (Bazar, 2018) on Flavia de Luce -sarjan 9. osa, ja sanonpas vaan, että Flavia-neiti on palannut takaisin näppärämpänä ja terhakkaampana kuin koskaan. De Lucen perhepiiri on sarjan edellisissä osissa vaeltanut syvällä murheen alhossa, ja alakulo on vaivannut myös lukijaa. En suuremmin innostunut parin edellisen osan tapahtumista, mutta uusinta kirjaa lukiessani minulla alkoi viimein olla olo, että elämänilo saattaa sittenkin palata Flavian ja lukijan elämään. On hieno paikka haudan povi -kirjassa Flavian seikkailuissa on jälleen napakkaa tummanpuhuvaa huumoria ja särmikästä pikkupaikkakunnan menoa aivan kuten sarjan alkupuolen kirjoissa. Henkilökohtaisten menetysten jäljet pilkahtelevat juonenkuluissa edelleen, mutta sarja ottaa myös askeleita eteenpäin, uusille poluille jotka toivottavasti jatkuvat seuraavassa osassa.
"Olin työntänyt sormeni ruumiin avonaiseen suuhun ja pidin etuhampaiden takaa tiukasti kiinni." Tämmöinen saalis ta…

Joka päivä on naistenpäivä -haasteen kooste

Kuva
Mitä luimme kerran -blogin Joka päivä on naistenpäivä -klassikkohaaste päättyy tänään, naistenpäivänä. Haasteen idea, naiskirjailijoiden kirjoittamien klassikoiden lukeminen, sopi minulle erinomaisesti, sillä olen laittanut merkille, että jos pitää alkaa miettimään "minkähän klassikon ottaisi seuraavaksi lukuun" niin alan aivan huomaamatta selata päässäni mieskirjailijoiden klassikoita. Victor Hugon Kurjat on lukematta, samoin Tolstoin Sota ja rauha... ai kotimaisia, no Täällä Pohjantähden alla, Tuntematon sotilas, vaikka ei ne kyllä oikeastaan kiinnosta, mitäs muita niitä on... pieni ravistelu ja herättely naiskirjailijoiden teoksia kohtaan oli siis aivan paikallaan.
Luin haasteeseen kuusi kirjaa, joista tosin L. M. Montgomeryn Runotyttö-kirjat olivat uusintalukuja monen vuoden tauon jälkeen:
Tove Jansson: Kesäkirja
Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina
Jane Austen: Järki ja tunteet
Shirley Jackson: Linna on aina ollut kotimme
L. M. Montgomery: Runotyttö maineen polulla
L. M. …

Sini Helminen: Veden vallassa (Väkiveriset #3)

Kuva
Sini Helmisen Väkiveriset-nuortensarjan kolmas osa Veden vallassa (Myllylahti, 2018) vie kotimaisesta mytologiasta ammentavaa sarjaa hienosti eteenpäin. Kuten kirjan nimestä voi päätellä, nyt sukelletaan merenneitojen valtakuntaan, jossa vedenemo-Vellamo ja Ahti pitelevät valtaa ja voimaa hallussaan. Kirjan pääosassa on yläasteen kahdeksatta luokkaa käyvä Mari, joka saavuttaa erään tärkeän merkkipaalun nuoren naisen elämässä: kuukautiset alkavat. Samalla Marin elämää järisyttää huomio, että joutuessaan kosketuksiin veden kanssa hänen jalkojensa tilalle alkaa muotoutua suomuinen pyrstö. Siinäpä on tavalliselle koulutytölle pohdiskeltavaa läksyjen teon ohella.
Väkiveriset-sarjan juju on, että mytologiasta tuttuja hahmoja ja tarinoita tuodaan keskelle nykypäivän nuorten elämää. Tämä idea toimii erityisen hyvin Marin ja merenneitojen tarinassa. Marin elämän arkiset jutut - läksyt, välirikko lapsuusajan parhaan ystävän kanssa, kiusaamiskokemukset ja ihastumiset - sulautuvat vaivatta yhte…

Katja Kallio: Valkokangastuksia

Kuva
Bongasin Katja Kallion elokuvallisen kirjoituskokoelman Valkokangastuksia (Otava, 2019) aivan sattumalta Goodreadsin feedistäni. En yleensä lue tämäntyylisiä kokoelmakirjoja, sillä olen aika ennakkoluuloinen sen suhteen, miten lehtikolumnit toimivat, jos niitä lukee kirjankansien välistä monta putkeen. Nyt minua kuitenkin houkutteli aihe, elokuvat, vaikken todellakaan voi tituleerata itseäni elokuvaharrastajaksi. Olen korkeintaan kovin satunnainen leffassa kävijä, jolla on on hyvin valtavirtainen elokuvamaku. Elokuvien maailma on silti kiehtova, ja kun Kallion Säkenöivät päivät oli vallan erinomaisen hieno kirja pari kesää sitten, olin kiinnostunut kokeilemaan, miten hän lähestyisi valkokangasta.
"Ihosta jossa elän tuli minulle pakkomielle, kuten vain sellaisesta voi tulla mikä on kaunista ja julmaa ja hillitöntä ja selittämätöntä." Valkokangastuksia-kirjan teksteistä osa on julkaistu Imagessa, mutta luen sitä nykyään niin harvakseltaan, että saatoin huoletta lainata kirjan…

J. S. Meresmaa: Lintuhäkin muotoinen soittorasia

Kuva
J. S. Meresmaan Lintuhäkin muotoinen soittorasia (Osuuskumma, 2019) oli kuluneen viikon yllättävä ja mieluisa kirjallinen tuttavuus. Pieni e-kirja saapui sähköpostiini kustantajan saatesanoilla varustettuna: "Unenomaiset pikkutarinat lumoavat lukijan [...] sisältää 24 pientä tarinaa, joita voi nautiskella rauhassa silloin tällöin tai ahmia kaikki kerralla". Unenomaisuus herätti mielenkiintoni, mutta toisaalta innostun harvoin novelleista, joten olin hieman epäileväinen sen suhteen, miten kirja mahtaisi osua lukumakuuni. Onneksi kuitenkin kokeilin kirjaa, sillä sehän oli huikean hyvää luettavaa. Olin valmistautumassa tenttiin ja kaipasin "jotain muuta", joka irrottaisi ajatukseni tenttikirjoista muttei silti vaatisi tolkuttoman pitkää keskittymistä. Niinpä lyhyet, sivun mittaiset tarinanalut, -loput tai -keskikohdat - tulkinta lienee lukijan käsissä - toimivat erinomaisina minihyppyinä muihin maailmoihin. "Minunlaisiani ei ole monta. Meitä, jotka näkevät. Jotk…

Jatkumo-lukuhaasteen koonti

Kuva
Yöpöydän kirjat -blogissa alkoi vuosi sitten sarjakirjojen lukuhaaste Jatkumo. Arvasin jo haasteen alkaessa, ettei tämä lukuhaaste todennäköisesti ole minulle kovin suuri haaste. Pidän paljon dekkareista, fantasiasta ja sarjakuvista, ja sarjoihin kuuluvia kirjoja tulee siis luettua aivan itsestään. Lähdin silti haasteeseen mukaan, sillä ajattelin, että olisi hauskaa seurata vuoden verran, mitä sarjoja sitä tulee luettua ja paljonko sarjakirjoja lukupinoon mahtuu.
Kävi sitten niin, että jo kesän alussa totesin lukeneeni 17 eri sarjoihin kuuluvaa kirjaa ja haasteen ylin, sarjastaja-taso oli saavutettu. Olin hieman kauhistunut (ääk, miten ylin taso tuli vastaan noin nopeasti, luenko vain sarjoihin kuuluvia kirjoja?!) ja toisaalta into seurata luettuja sarjakirjoja lopahti täysin. Syksyn mittaan olen silti huomannut, että sarjakirjoja löytyy lukupinostani usein ja voinkin todeta, että Jatkumo-haaste on ollut erittäin silmiä avaava haaste. En nimittäin ole aiemmin tullut ajatelleeksi, mite…

L. M. Montgomery: Runotyttö maineen polulla & Runotyttö etsii tähteään

Kuva
Matkalla Mikä-Mikä-Maahan -blogissa alkoi vuodenvaihteessa Lucy Maud Montgomeryn tuotantoon keskittyvä lukuhaaste, ja olen tästä haasteesta todella innoissani. L. M. Montgomeryn tyttökirjat näet kuuluivat L. M. Alcottin tuotannon ohella nuoruuteni lukuharrastuksen peruspilareihin, mikä siis tarkoittaa, että luin molempien kirjailijoiden sarjoja ja yksittäisiä kirjoja ties miten moneen kertaan uudelleen. Montgomeryn Anna-sarja oli hyvä, totta kai, mutta silti Uuden Kuun Emiliassa oli aivan erityistä hohtoa. En ollut päiväkirjojen tai runojen rustaaja, mutta Emilian kirjoitusharrastus ja Uuden Kuun maalaismiljöö tuntuivat jopa hivenen eksoottisilta jutuilta tuikitavallisesta lähiötytöstä. Runotyttö-sarja olikin suurin suosikkini kaikista eteeni tulleista tyttökirjoista, ja olen itse asiassa jo blogini aikana ennättänyt testaamaan sen nostalgista vetovoimaa lukemalla uudelleen sarjan avausosan Pieni runotyttö.


Sarjan täydellisyydestä huolimatta en ole tässä neljän vuoden aikana saanut se…

Blogistanian 2018 äänestyksen pisteeni

Kuva
On jälleen se aika vuodesta, jolloin kirjabloggajat äänestävät siitä, mitkä olivat meidän mielestämme vuoden 2018 parhaat uutuuskirjat. Minulta pisteitä saavat seuraavat kirjat:
Blogistanian Finlandia:

3 pistettä: Riikka Pulkkinen: Lasten planeetta (Otava 2018) 2 pistettä: Kati Rapia ja Juha Hurme: Pyrstötähti ja maailmanlopun meininki - Suomenniemen ensimmäisen tähtitieteilijän elämä ja seikkailut (Teos 2018) 1 piste: J. P. Ahonen: Belzebubs (Kumiorava 2018)
Finlandian äänestystä emännöi Tuntematon lukija -blogi.

Blogistanian Globalia:
3 pistettä: Shirley Jackson: Linna on aina ollut kotimme (Fabriikki Kustannus 2018, suomennos Laura Vesanto) 2 pistettä: Elena Ferrante: Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät (WSOY 2018, suomennos Helinä Kangas) 1 piste: Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton (Tammi 2018, suomennos Kristiina Rikman)
Globalian äänestystä isännöi Kirjamies-blogi.

 Blogistanian Kuopus:
3 pistettä: Erika Vik: Nefrin tytär  (Gummerus 2018) 2 pistettä: Magdalena Hai: Kolmas sisar�…

Riikka Pulkkinen: Lasten planeetta

Kuva
"Minä kyllä rakastin häntä.
    Kyllä, kyllä, kyllä.
    Minä rakastin sinua, ymmärrätkö, en vain koskaan tajunnut miksi minun oli niin vaikeaa sanoa se sinulle muulloin kuin niinä hetkinä kun olit riisuutunut kaikista suojakerroksistasi ja seisoit edessäni alastomana. Nyt minun on helppo sanoa se nyt, mutta samalla minä tiedän että tämä liian myöhään tuleva rakkaudentunnustus paljastaa vain sen millainen minä itse olen, kynnysnäkymien nainen, jäähyväisten nainen, myöhästyneiden merkitysten nainen; se ei enää ylety sinuun. Olet jo minusta vapaa." (s. 292) Riikka Pulkkisen uusin romaani Lasten planeetta (Otava, 2018) kertoo erään naisen, Fredrikan, tarinan niiltä ajoilta, kun hän on päättänyt miehensä kanssa, että heidän avioliittonsa on ohi. Fredrika jatkaa elämäänsä yhteisen lapsen kanssa uuteen kotiin ja yhteishuoltajuuden värittämään arkeen. Eron keskellä Fredrikan muistossa elää Julia-sisaren vuosien takainen sairausjakso, ja kriisit lomittuvat Lasten planeetassa yhteen…

Nigel Goodall: Benedict Cumberbatch - Henkilökuva

Kuva
Nigel Goodallin kirja Benedict Cumberbatch - Henkilökuva (Minerva, 2016) ehti majailla hyllyssäni aika pitkään, ennen kuin viimein otin sen jokunen viikko sitten luettavakseni. Kaipasin jotain kevyttä ja viihdyttävää luettavaa, ja Goodallin kirjan takakansi  vaikutti lupailevan juuri tätä. Cumberbatch kuuluu lisäksi suosikkinäyttelijöihini (Uusi Sherlock on aivan loistava sarja!), joten ennakkoasetelmat näyttivät hyviltä. Olikin pienoinen pettymys huomata, että Goodallin kirja läpijuoksee pikavauhtia Benedictin varhaisvuodet ja näyttelijäuran saavutukset, eikä näyttelijä itse ilmeisesti ole ollut mukana kirjan teossa. Mitään syvähaastatteluja ei todellakaan ollut tarjolla, vaan Goodall vaikuttaa hyödyntäneen Cumberbatchin eri medioille antamia tietoja ja haastatteluja ja niistä on punottu sinänsä aivan sujuvasti etenevä kirja. No, en entuudestaan tiennyt Cumberbatchista juuri muuta kuin hänen hienon roolisuorituksensa Sherlock-sarjassa ja muutamat leffaroolit, joten kyllähän kirja si…

Ystävänpäivän lukumaraton - päivittyvä postaus (la klo 21.30)

Kuva
Kirjaimia-blogi emännöi tämän vuoden Ystävänpäivän lukumaratonia, ja onneksi maratoniin ehtii mukaan, vaikka varsinainen ystävänpäivä mennä hurahti ohi jo eilen. Tarkoitukseni oli alunperin olla maratonilla mukana oikein kunnolla, mutta nyt olen jotenkin onnistunut järjestämään itselleni puuhaa viikonlopuksi sen verran, että maraton tullee menemään puolivaloilla. Olen silti mukana, sillä eihän tämä niin vakavaa ole ja olen todellakin kaivannut rentoa ja mukavaa lukutapahtumaa arkeeni. Hip hei, lukumaraton alkaa siis NYT! Eli perjantaina 15.2.2019 klo 21.30. Lukemisten saldo katsotaan 24 tuntia myöhemmin. Maratonin säännöistä kiinnostuneiden kannattaa kurkata tuonne maratonin aloitusjuttuun.

Minulla on tällä hetkellä vain yksi kirja kesken, Elina Pitkäkankaan Kuura-trilogian päätösosa Ruska. Saatan jatkaa sen parissa myöhemmin illlalla, mutta maratonin alkuun taidan valikoida jotain suloisempaa luettavaa kuvan pinosta, jonka lainasin viikon kirjastoreissullani. Olin selvästi nostalgiss…

Tillie Walden: Spinning

Kuva
Tillie Waldenin muhkea sarjakuvamuistelmakirja Spinning (First Second, 2017) ponnisti tietoisuuteeni blogijutuista, ja olen tyytyväinen, että bongasin kirjan lukulistalleni viime vuoden sarjakuvahaasteen aikana. Luistelumaailmaan sijoittuva lähes 400-sivuinen kirja oli oivaa luettavaa tammikuun talvisilla keleillä, sillä kesähelteillä kirjan luistelujutut eivät kenties olisi oikein napanneet. Spinning on aika vähäeleinen ja rauhallinen kirja, ja jos sitä koettaa lukea kovin kiireellä tai "väärällä" hetkellä, en hämmästele vaikka Tillie-tytön elämän piruettien seuraaminen ei jaksaisi kiinnostaa alkua pidemmälle.
Kirjan alussa aikuisuuden kynnyksellä oleva päähenkilö-Tillie palaa fiilistelemään (omalla tavallaan...) luistelujäälle. 12 vuoden ajan hänen elämäänsä kuulunut luisteluharrastus on jäämässä taakse, ja Spinning tekee matkaa Tillien tyttövuosiin, luisteluun, kilpailuun ja harjoituksiin ja elämään niiden ulkopuolella. 
Vaikka Tillie on kirjassa tosi nuori koululainen, …

10 tärkeää kirjaa omasta hyllystä - hyvää lukurauhan päivää!

Kuva
Instagramissa kiersi viime vuoden loppupuolella #10tärkeääkirjaa-tagi, jossa listailtiin oman hyllyn tärkeitä kirjoja. Tagi tavoitti minutkin, mutten saanut aikaiseksi vastausta, sillä insta-aktiivisuuteni on hiipunut huimasti alkuinnostuksen jälkeen. Tällä viikolla sekä lukeminen että bloggaaminen on kuitenkin ollut erittäin alavireistä eli en ole saanut yhtään juttua kirjoitettua ja uudet aloitetut kirjat ovat lähinnä jääneet kesken muutaman luetun sivun jälkeen. Kivalle, helpolle postausaiheelle oli siis tilausta ja päätin herätellä itseäni bloggaamisen pariin mukavan kirjalistan muodossa. Näiden ihanuuksien kera toivottelen kaikille leppoisaa lukurauhan päivää! Reunahuomautus: paljon tärkeitä kirjoja jäi listan ulkopuolellekin, mutta nämä tuntuivat erityisen tärkeiltä juuri tänään 😌. Listan kirjat ovat satunnaisessa järjestyksessä:


Tove Jansson: Muumit - Sarjakuvaklassikot I
Olen löytänyt Muumit vasta aikuisiällä, mutta se onkin sitten ollut menoa. Lempeä muumifilosofia ja -huumo…

Erika Vik: Seleesian näkijä ja Nefrin tytär (Kaksoisauringot #2, #3)

Kuva
Erika Vikin Hän sanoi nimekseen Aleia (Gummerus, 2017) oli minulle varsinainen fantasiatapaus pari vuotta sitten. Hurmaannuin Kaksoisauringot-trilogian avausosaan niin, että ahmin sen pikavauhtia. Sarjan kaksi muuta osaa Seleesian näkijä (Gummerus, 2017) ja Nefrin tytär (Gummerus, 2018) ovat ilmestyneet jo hyvä tovi sitten, mutta luin sarjan loppuun vasta muutama viikko sitten. Myönnän, että minua hieman hirvitti tarttua jatko-osiin - sen verran hyvä Aleia-kirja oli. Voiko sarjan taso pysyä yhtä hyvänä? Nefrin tyttären jälkeen voin helpottuneena todeta, että juu, kyllä voi 😍. Kaksoisauringot-sarja osoittautui lopulta sarjaksi, jonka kussakin osassa oli aika lailla omanlaisensa tunnelma, mutta kokonaisuus toimii hienosti yhteen ja sarjan päätösosa Nefrin tytär tarjosi tyylikkään ja tunnekylläisen lopetuksen Aleian tarinalle. Toivon todella, että tämä upea sarja löytäisi tiensä myös vientimarkkinoille!

Seleesian näkijä jatkuu siitä, mihin sarjan avausosa päättyi. Aleia ja Corildon ovat…