Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2019.

Jørn Lier Horst: Kultaisen kellon arvoitus (#äänikirja)

Kuva
Norjalaisen Jørn Lier Horstin nuortendekkari Kultaisen kellon arvoitus (Otava, 2019) valikoitui minulla kuunteluun oikeastaan vain siksi, että sen hieno kansi kiinnitti huomioni BookBeatissa. Halusin löytää jonkin hyvän, jännitystä tiihkuvan kannen bingoruudukkoon, mutta tehtävä oli visaisempi kuin osasin odottaa. Dekkareista oli yllättävän vaikeaa löytää jännityskansi + kiinnostava sisältö -yhdistelmää, mutta Antti Virmavirran oivallisesti lukema Kultaisen kellon arvoitus oli onneksi täysosuma ja upposi hienosti myös aikuiseen makuun.
Kultaisen kellon arvoitus on toinen osa CLUE-sarjaa, mutta sarjaan pääsi kivasti mukaan vaikkeivat aiemmat tapahtumat olleetkaan minulle tuttuja. CLUE tulee sarjan päähenkilöinä olevien nuorten nimistä: C = Cecilia, L = Leo, U = Une ja E = Egon, joka on Unen sekarotuinen koira. Jep, Viisikko-tyylillä ollaan liikenteessä, mutta en takertunut siihen vaan nautin nuorten seikkailusta varastetun korusaaliin jäljillä. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Cecilian i…

Emilia Kent - Runotytön tarina jatkuu

Kuva
Vilja-Tuulia Huotarisen ja Satu Koskimiehen fanifiktiokirja Emilia Kent - Runotytön tarina jatkuu (WSOY, 2018) on kirja, jonka julkaisu herätti minussa harvinaisen voimakkaita tunteita. Rehellisesti sanottuna olin pöyristynyt kuullessani, että tämmöinen kirja julkaistaan ja joku on rohjennut keksiä jatkoa minulle niin nostalgisen rakkaan Emilia Byrd Starin tarinalle. Kaikista lukemistani tyttökirjaklassikoista Runotyttö-sarja on aina ollut minulle se sarja, joka on vielä näin aikuisiälläkin tuntunut tärkeältä, läheiseltä ja hyvin aikaa kestäneeltä suosikilta. Joten että jatko-osa - huh huh?! Nyt Emilia Kent on kuitenkin luettu, sillä lopulta silkka uteliaisuus vei voiton ennakkoluuloista. Kirjanhan voi aina jättää kesken, jos se on aivan hirveä! Lisäksi kirjaa on luettu muissakin blogeissa ja se on saanut mututuntumani mukaan myönteisen vastaanoton, joten tämäkin alensi rimaa tarttua kirjaan.

Emilia Kent jatkaa Emilian tarinaa suurin piirtein siitä, mihin Montgomeryn Runotyttö etsii t…

Romantiikkaa à la Agnès Martin-Lugand

Kuva
Nyt tulee juttua kirjoista, joita en ainakaan itse olettanut löytäväni blogistani. Romanttinen viihdekirjallisuus nimittäin eksyy todella harvoin lukemistooni, mutta nyt olen kuunnellut äänikirjoina tätä lajia peräti kahden kirjan verran. Ranskalainen Agnès Martin-Lugandin Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia (Bazar, 2018) ja Huolet pois, elämä on helppoa (Bazar, 2019) muodostavat parin, joka minun mielestäni toimii parhaiten yhdessä. Kirjojen päähenkilönä on Pariisissa kirjakahvilaa pitävä Diane, joka on Onnelliset-kirjan alussa ollut vuoden verran leskenä. Hän menetti miehensä Colinin ja pienen tyttärensä autokolarissa, ja on siitä asti vaeltanut henkisesti syvissä vesissä. Felix-ystävä koettaa parhaansa mukaan tukea Dianea ja auttaa tätä kahvilan kanssa, mutta lopulta Diane päätyy hakemaan elämälleen uutta suuntaa Irlannista ja vuokraa mökin pienestä rannikkokylästä. Naapurimökissä asuu juron oloinen valokuvaaja Edward, ja hänen ja Dianen myrskyisää suhdetta puidaan kahden …

Yu Hua: Kiina kymmenellä sanalla

Kuva
Yu Huan Kiina kymmenellä sanalla (Aula & Co, 2019) on syväsukellus kiinalaiseen kulttuuriin ja lähihistoriaan. Huan kirja on esseekokoelma, ja hän tarkastelee siinä kotimaataan kymmenen ydinsanan kautta. Huan esseet ovat erittäin henkilökohtaisia, ja välillä tuntui kuin olisin lukenut kirjailijan muistelmia. Mutta tämä vain lisäsi kirjan kiinnostavuutta, Kiina kymmenellä sanalla ei todellakaan ole mikään puiseva tapaus. Historiantapahtumien aikajanoja kirjasta on turha etsiä, sen sijaan kerronta aaltoilee sujuvasti sinne tänne Huan valitsemien teemojen ympärillä. Osansa saavat mm. nykyaikaa kuvaavat termit höynäytys ja jäljitelmä sekä perinteisesti Kiinaan liitetyt sanat kansa ja johtaja.
Vuonna 1960 syntynyt Hua eli lapsuutensa kulttuurivallankumouksen aikana ja näki sitten sen, miten kaikki mullistui ja kotimaa siirtyi kiihkeän talouskasvun huumaan ja kollektiivisesti johdetun kommunisten puolueen vallan alle. Tapahtumien ja ajatusmaailmojen muutos on uskomaton, mutta Huan lähe…

Sophie Kinsella: Kadonnut: Audrey

Kuva
Sophie Kinsella on tullut minulle tutuksi aikuisten chick-lit kirjailijana, tosin vain muutaman luetun kirjan kautta, sillä viihteellinen genre ei kovin usein houkuttele lukupuuhiin. Kinsella on julkaissut muutakin, ja löysin lukupinooni jokunen vuosi sitten ilmestyneen nuortenkirjan Kadonnut: Audrey (Otava, 2015). Kirjan kansikuva sopii täydellisesti kirjankansibingon 'raitoja'-ruutuun, johon olen koettanut metsästää kirjaa jo jonkin aikaa, ja tuskinpa olisinkaan ilman bingohaastetta tarttunut tähän kirjaan. Kinsella kirjoittaa oikein mallikkaasti myös nuoremmalle kohderyhmälle omalla tutulla kepeällä tyylillään, johon hän onnistuneesti yhdistää vakavia teemoja. Kadonnnyt: Audrey -kirjassa käsitellään kiusaamista, ahdistuneisuushäiriötä ja nuoren peliriippuvaisuutta. Paljon on ongelmia kasaantunut yhteen perheeseen, mutta lopputulos oli silti vetävä ja luin kirjan tosi nopeasti, lähes yhdessä illassa.
"Moi", hän yrittää uudestaan. "Minä olen Linus. Sinähän ole…

Virpi Hämeen-Anttila: Kirkkopuiston rakastavaiset (#äänikirja)

Kuva
Virpi Hämeen-Anttilan Karl Axel Björkin tutkimusten sarjan kuudes osa Kirkkopuiston rakastavaiset (Otava, 2019) jätti minut melkoisen ristiriitaisiin tunnelmiin. Kuuntelin kirjan äänikirjana, ja siihen tämä sarja on omiaan. Aku Laitinen antaa miellyttävän ilmeikkään äänen Björkille, ja hänen lukemistaan kuuntelee ilokseen. Mutinoideni aiheet löytyvät siis kirjan sisällöstä, ja lähinnä siitä, että Kirkkopuiston rakastavaisten murhien selvittely oli paikoin liian hidastempoista ja juoni kierrätti aiemmasta osasta tuttuja aineksia minun makuuni runsaanpuoleisesti. Kun vielä kirjan loppuratkaisukin tuli eteen töksähtäen, jouduin todella taiteilemaan kirjalle antamani tähtimäärän kanssa. Kaksi vai kolme tähteä? Päädyin lopulta kolmeen, sillä Björk-sarjassa on myös paljon hyvää ja pidän kirjan ajankuvasta ja Björkin hivenen jäykästä, kohteliaan varautuneesta ja oikeudenmukaisesta henkilöhahmosta. Nämä sarjan parhaat puolet olivat edelleen hienosti mukana, onneksi. "Walkendorf. Björk e…

Elizabeth Bard: Lunch in Paris - A Love Story, with Recipes

Kuva
Jos nojatuolimatka Pariisiin kiinnostaa, kannattaa kokeilla amerikkalaissyntyisen Elizabeth Bardin omaelämäkerrallista romaania Lunch in Paris - A Love Story, with Recipes (Little, Brown and Company, 2010). Taidehistoriaa Lontoossa opiskellut Bard kuvaa opiskeluaikana syntynyttä rakkauttaan ranskalaiseen Gwendaliin, avioliittoaan ja arkeaan Pariisissa. Bard on innostunut ruuanlaitosta, joten hänen kirjansa sisältää myös lukuisia reseptejä. Itse en harrasta kokkaamista, joten jätin reseptien tutkimisen vähäiselle huomiolle mutta Bardin kokemukset elämästä Euroopassa ja ranskalaisen kulttuurin ytimessä sen sijaan veivät mukanaan. "Europe had that effect on me, ever since I stepped off the plane for the fist time in college. I felt more like myself here: as though my love of art and history was natural and my inability to name the latest rock band didn't matter. In Paris the past is always with you: you look at it, walk over it, sit on it. I had to stop myself from grabbing Gwe…

Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras

Kuva
Anniina Mikama fantasiatrilogian avausosa Taikuri ja taskuvaras (WSOY, 2018) sijoittuu Helsinkiin, vuoteen 1890. Vanhempansa menettänyt Mina asuu ränsistyneessä hökkelissä ja varastelee henkensä pitimiksi. Eräänä päivänä hänen kätensä sieppaavat jotain, josta sen omistaja ei ole niin vain valmis luopumaan.
"Mies joutui kumartumaan vielä lisää astuessaan ovesta sisään. Siinä tuo pilalle hemmoteltu tärkeilijä nyt seisoi tutkiskellen Minaa ja hänen asuntoaan, suorastaan valaisten hämärän ja likaisen loukon omalla puhtoisuudellaan. Kun Mina ei tehnyt elettäkään luovuttaakseen esineen takaisin, mies ojensi kätensä.
- Minä tarvitsen sitä, hän sanoi.
    Mina nakkasi koneen niin välinpitämättömin elkein kuin suinkin mahdollista, mutta mies otti helposti kopin. Hän loi Minaan nuhtelevan katseen. Hyvä että sydän, tai mikä sitten olikaan, ei ollut pudonnut maahan. Mina halusi vain vähän näpäyttää, ei sentään rikkoa toisen omaisuutta. Mies piteli esinettä kämmenellään ja teki toisella käd…

Ann Cleeves: Mykkä vesi

Kuva
Ann Cleevesin Shetlanti-sarja koukutti minut erittäin tehokkaasti ennen blogiaikaa, ja muistan harmitelleeni, kun vetävä dekkarisarja päättyi neljänteen osaansa. Sarjan keskeinen henkilö oli tuolloin poliisissa komisariona työskentelevä Jimmy Perez, joka oli kotoisin saarilta ja tunsi pienen yhteisön mielialat ja sisäänpäinlämpiävän kulttuurin. Pereziä kohtasi sarjan neljännessä osassa suuri henkilökohtainen menetys, ja sarjan uusin, meillä viime vuonna julkaistu osa Mykkä vesi (Karisto, 2018) jatkaa Perezin tarinaa siitä, mihin Sininen sarastus (Karisto, 2010) sen jätti: Perez koettaa toipua menetyksestään tai ainakin sinnittelee eteenpäin, mutta saarelta kotoisin olevan toimittajan Jerry Markhamin murhan tutkimus ravistelee häntä hereille apatiasta. Jotain on kuitenkin toisin kuin sarjan aiemmissa osissa, sillä uutena henkilönä kuvioihin tulee komisario Willow Reeves ja Perez on mukana hommissa jonkinlaisessa avustavassa roolissa: "Willow Reeves johti nyt ensimmäistä murhatutk…

Syksyn 2019 odotettuja uutuuskirjoja

Kuva
Kelien viileneminen ja ensi viikolla alkavat työt ovat viritelleet mieltäni siinä määrin syksyä kohti, että jaksoin viimein innostua tutkimaan syksyn kirjakatalogeja. Valikoin uutuuksien joukosta listalle niitä kirjoja, jotka haluaisin ehtiä lukemaan syksyn mittaan. Listani koostuu tällä kertaa lähinnä tutuista suosikkinimistä, sillä kokeilunhaluani uutuuksien suhteen rajoittaa se seikka, että syksyllä siirryn taas opintovapaalle ja luvassa on gradun kirjoittelua ja muita opiskeluhommia. Vaikken aiokaan viettää gradun parissa aikaa 24/7-tyyliin, blogin puolella voipi olla hiljaisempia aikoja luvassa enkä halua ottaa näiden uutuuksienkaan lukemisestä mitään paineita. Jokin muistilista kiinnostavimmista kirjoista on silti hyvä olla olemassa, joten tässä omat tärppini syksylle 2019:

Gummerus:

Kim Thúy: Vi (Gummerus, lokakuu 2019). "Ilmaisuvoimainen omaelämäkerrallinen romaani tulvillaan kauneutta ja aistillisuutta, Vietnamin värejä ja makuja." Keväällä lukemani Ru oli niin vaik…

#klassikkohaaste: F. Scott Fitzgerald - Kultahattu (kirja + leffa)

Kuva
Tänään on jälleen kirjabloggaajien puolivuosittaisen klassikkohaasteen postauspäivä. Haastetta emännöi tällä kertaa Tuntematon lukija -blogin Hande, ja ko. jutusta kannattaa käydä kurkkaamassa kaikki haasteessa mukana olevat blogit. Aika monta meitä taas on bloggaamassa klassikoista 😊.
Minulle kirjaklassikon valinta tuotti päänvaivaa, sillä lukuhaluja nostattavaa klassikkoa ei meinannut löytyä ei sitten millään ja pakolla en halunnut alkaa tahkoamaan edes lyhyttä kirjaa. Onneksi kesän visainen klassikkopulma ratkesi POPSUGAR 2019 Reading Challenge -haasteen kautta, sillä tutkiessani Goodreadsin listaa yli miljoonan arvioinnin kirjoista (ks. täällä!) löysin F. Scott Fitzgeraldin Kultahatun (Otava, 2013/1925). 3,319,894 arviointia keskiarvolla 3,91, sivuja vain 220, aiheena 1920-luvun New Yorkin jazz-sukupolvi ja sen ulkokultainen elämä - Fitzgeraldin useasti filmattu teos kuulosti aivan minun kirjaltani. Filmatisointeja on itse asiassa viisi, ja tuorein niistä on vuodelta 2013. Lukem…

2 x lyhytarvio: Tunnelmia Napolin kortteleista ja Yhdysvaltain maaseudulta

Kuva
Blogattavien jonoa on taas päässyt kertymään (=ihanaa, että kesällä on ollut aikaa lukea!!), ja päätin niputtaa pari kirjaa samaan juttuun. Vuorossa on siis lyhytarvioita, olkaapa hyvät:


Elena Ferrante: Kadonneen lapsen tarina (WSOY, 2018)
Napoli-sarjan päätösosa Kadonneen lapsen tarina ei ollut minulle niin järisyttävän hieno kokemus kuin sarjan edellinen osa, jolle annoin täydet viisi tähteä Goodreadsissa. Kirja jatkoi sarjaa tutuilla urilla, ja Lilan ja Elenan ystävyyden vaiheita seurataan aina loppuun asti - sinne, mistä sarja aikoinaan alkoi. Lilan pienen Tina-tyttären merkillinen katoaminen tuo synkkiä sävyjä naisten elämään, ja ylipäänsä kirjan loppuosa on kaikkea muuta kuin auringonpaistetta. Surumielisyydestä huolimatta ikääntymisen teemaa käsitellään kirjassa silti taitavasti, joten kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen, jos sarjan edelliset osatkin ovat jo luettuna. 
Minulta Kadonneen lapsen tarina saa Goodreadsiin neljä tähteä. Kokonaisuutena Napoli-sarja on upea, eräs …

Harry Potter -lukumaraton 2019! - päivittyvä postaus (#pottermaraton)

Kuva
Lukujonossa-blogin Sanna emännöi jo kolmatta kertaa heinäkuista Harry Potter -lukumaratonia. En ole se suurin Harry Potter -fani, mutta sarja on kyllä minunkin mielestäni mukavaa luettavaa ja velhomaailman syövereihin on kiva sukeltaa aina silloin tällöin. Oulussa on juuri nyt hitusen liian kuuma minun makuuni, joten varjoisalla takapihalla lukeminen käy mainiosti seuraavan 24 tunnin ajanvietteeksi (no, pitää toki vähän myös nukkua ja syödä...). Lisäksi kesän muut lukumaratonit ovat jääneet minulta reissujen yms. puuhien vuoksi väliin, joten hip hei, lukuintoa ja maratonfiilistä löytyy!

Tarkistin blogistani, että olen ollut edellisen kerran maratoonaamassa Pottereita vuonna 2016, jolloin viihdyin Liekehtivän pikarin ja Feeniksin killan parissa. Sen jälkeen en ole Pottereita lukenut, joten hitaasti etenevä uusintalukukierrokseni jatkuu tänään sarjan kuudennesta osasta Harry Potter ja puoliverinen prinssi. Jos intoa ja aikaa riittää, jatkan sarjan päätösosaan. Olen lisäksi varannut h…

#naistenviikko: Kirsi Alaniva - Villa Vietin linnut

Kuva
Kirjabloggaajien naistenviikkohaaste päättyy tänään. Sain kuin sainkin omalle viikolleni yhden nimipäiväsankarin mukaan, sillä tänään Kirsin päivänä bloggaan Kirsi Alanivan romaanista Villa Vietin linnut (Savukeidas, 2016). Minun makuuni kirja oli hieman liian tummasävyinen ja raskasmielinen kesällä luettavaksi, mutta kirjassa kuvattu yli vuosikymmenten kantava naissukupolvien tarina sopi niin hienosti naistenviikon teemaan, että synkistä sävyistä huolimatta valitsin tämän lyhyehkön, arvoituksellisen romaanin lukupinooni.
"Sinä keväänä maailma muuttui mykäksi. Puiden oksat alkoivat vihertää jo varhain ja pienet silmut puskivat uhkarohkeasti esiin, vaikka hallaöiden vaara värjyi vielä ilmassa. Linnunpoikaset huusivat pohjatonta nälkäänsä puiden oksilla, mutta minä en kuullut mitään. Istuin koko kevään ikkunan takana ja katsoin ulkopuolista maailmaa kuin mykkäelokuvaa. Kun jäät lähtivät maaliskuun lopulla liikkeelle,, näin niiden vain nytkähtävän äänettömästi kohti merenselkää ja k…

#naistenviikko: Laura Suomela - Silmänkääntötemppu

Kuva
Naistenviikkoni kulkeutuu seuraavaksi nuorten naisten elämään, joka ei tänä päivänä todellakaan ole helppoa - ainakaan jos joutuu sellaisen ongelman eteen kuin 16-vuotias Alma Laura Suomelan kirjassa Silmänkääntötemppu (Karisto, 2018). Lukiota käyvän Alman paras ystävä on Sofia, eikä tytöillä ole salaisuuksia toisiltaan - kunnes Alma sattumalta näkee Sofian Mari-äidin lemmekkäissä tunnelmissa kaupungilla. Alman luja usko ystävän ydinperheen pysyvyyteen järkkyy, ja hän saa huiman tuuman pelastaa Sofia uhkaavalta avioerokriisin vaikutuksilta. Avukseen Alma värvää mukavan lupsakkaan lukiokaverinsa Sampon.
"En kertoisi Sofialle hänen äitinsä suhteesta, ja salaaminen tuntui valtavalta taakalta. Itseni tuntien tulisin tuupertumaan sen alle. Olisi sittenkin olemassa kolmas vaihtoehto. Se olisi hullu ja uhkarohkea. Mitä Katniss Everdeen tekisi tilanteessani? Taistelisi eikä pelkäisi." (s. 47)Silmänkääntötempun juonikuvio oli tavallaan tosi hassu, mutta silti siinä oli sen verran kii…