Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2019.

POPSUGAR 2020 Reading Challenge -haaste on julkaistu!

Kuva
Olen tänä vuonna osallistunut POPSUGAR 2019 Reading Challenge -lukuhaasteeseen, sillä kaipasin hieman vaihtelua Helmet-haasteeseen. Kokeilu on ollut tosi onnistunut, ja vaikken saakaan haastelistaa täyteen, POPSUGAR-haaste sai minusta uuden ystävän. Tämän vuoden haaste on vielä kesken (haastetilanteeni voi käydä kurkkaamassa täältä), mutta sehän ei estä fiilistelemästä ensi vuoden haastetta. POPSUGAR 2020 Reading Challange on nimittäin julkaistu ja tulostettava versio haastekohdista löytyy täältä.
Listasin POPSUGAR 2020 -haasteen kohdat tähän juttuun, ja lista löytyy kommenttien kera kuvan alta. Kunhan vuosi vaihtuu, listaan kohdat omalle välilehdelle tänne blogiin. Aiotko osallistua haasteeseen, miltä haasteen kohdat sinusta vaikuttavat?


2020 POPSUGAR Reading Challenge
A book that's published in 2020 - kiva, että listalla on helppoja haastekohtia mukana. Kuluvan vuoden uutuuskirja on tuttu jo Helmet-haasteesta, ja tähän kohtaan saan yleensä rastin tosi nopeasti.
A book by a trans o…

Elina Rouhiainen: Muistojenlukija

Kuva
Kiinnostavia kotimaisia spefikirjoja ja -sarjoja ilmestyy nykyään niin paljon, että perässä pysyminen on vaativa homma. Elina Rouhiaisen Väki-trilogian avausosa ilmestyi parisen vuotta sitten, mutta tulin tutustuneeksi tähän nykyhetkessä tiukasti kiinni olevaan, urbaaniin fantasiasarjaan vasta nyt. Muistojenlukija (Tammi, 2017) oli ehdottomasti tutustumisen arvoinen ja viihdyin sen parissa erinomaisesti. Lue: hotkaisin kirjan melkoisella vauhdilla, ja jatko-osankin aion lukea pikapuoliin.
Muistojenlukijan tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin, mikä ainakin minulle tuntui ensialkuun oudolta paikalta fantasiajuonelle. Mutta Muistojenlukija osoittaa, että aina ei suinkaan tarvita mielikuvitusmaailmaa vaan fantasia sopii hyvin myös nykymenon keskelle. Muistojenlukijan päähenkilönä on 16-vuotias Kiuru, jolla on merkillinen kyky nähdä muistot lintuina (tässä siis selitys kirjan kauniille kansikuvalle). Kiurun lapsuudenystävällä Samuelilla on hänelläkin oma kykynsä, mutta varsinaisesti tapahtuma…

Helena Waris: Vedenkehrääjä

Kuva
Helena Wariksen nuorten scifikirja Vedenkehrääjä (Otava, 2018) on Kone-trilogian toinen osa. Mitäpä sitä kiertelemään: Vedenkehrääjä oli minulle iso pettymys. Mainion Linnunsitojan jälkeen odotukseni olivat korkealla mutta Vedenkehrääjä oli melkoinen lässähdys niin juonen kuin henkilöhahmojen osalta. Oli kirjassa toki hyvääkin, mutta kokonaisvaikutelma jäi auttamatta tosi vaisuksi. Mikä sitten meni pieleen?
Juonen osalta voin vain todeta, että kirjan tapahtumista puuttui vetävyys lähes tyystin. Päähenkilönä on edellisestä osasta tutulta majakkasaarelta lähtenyt Saz (juu, kirjan keskiössä on uusia tyyppejä verrattuna sarja-avaukseen), joka etsii ystäväänsä Maximiliania ja joutuu siinä hommassa vaeltamaan hiekka-aavikon yli ja reissaamaan junassa. Matkalla olon (painostavaa) tunnelmaa riittää koko kirjan ajaksi, mutta en saanut itseäni kiinnostumaan Sazin vaeltelusta merkillisessä vedenkehrääjän puvussa. Puku sai kyllä aikaan reaktioita vesipulasta kärsivässä väestössä, mutta noin muut…

Kirjabloggaajien joulukalenteri 2019: 1. luukku

Kuva
Tervetuloa seuraamaan kirjabloggaajien joulukalenteria!
Perinteinen joulukalenteri starttaa tällä kertaa minun blogistani,  ja huomenna luukun tarjoilee Kirjasähkökäyrä -blogin Mai 😊. Kaikki joulukalenterissa mukana olevat kirjablogit löydät tämän jutun lopusta.


1. luukussa matkataan kohti joulua kirjallisuuden siivin:

Marraskuussa alkaa olla jo talven tuntua ilmassa:

"Seuraavana iltana satoi hämärän tullen lunta. Ensimmäiset hiutaleet takertuivat toisiinsa taivaalta kieppuessaan ja maahan leijaillessaan. Ensin niitä oli vain jokunen siellä täällä, sitten ilma oli sakeanaan putoavaa lunta, jonka ikkunan valo vangitsi unenomaisina pyörteinä. Mabelin mieleen muistui, millaista oli pikkutyttönä käydä polvilleen sohvalle ikkunan ääreen katselemaan, miten talven ensimmäiset lumihiutaleet siivilöityivät taivaalta katulamppujen valossa."  * Eowyn Ivey: Lumilapsi (Bazar, 2013). Suom. Marja Helanen *
"Tänä talvena olen nähnyt jään muodostuvan. Talvikylmät alkoivat marraskuussa. Minä…

Marraskuun lukupäiväkirja, 5. osa

Kuva
Tänään on marraskuun viimeinen päivä, ja sehän tarkoittaa sitä, että "lue vähintään 30 sivua päivässä" -haaste päättyy ja on viimeisen lukupäiväkirjan aika. Kuvan alla on ensin lyhyet merkinnät viikon lukemisista, ja sen jälkeen pieni yhteenveto marraskuun lukuhaasteesta.


Maanantai 25.11.2019

Luin Helena Wariksen Vedenkehrääjää haasteen vaatimat 30 sivua. Lukeminen ei oikein maistunut kiireisen päivän jälkeen. Aika tyypillinen tunnelma maanantaisin.
Tiistai 26.11.2019

Luin Vedenkehrääjän loppuun, ja sivuja kertyi hieman yli 100. Olipa todella vaisu kirja! Mutta tästä lisää blogijutussa, kenties jo ensi viikolla.
Keskiviikko 27.11.2019

Aloitin uuden fantasiajärkeleen, Katinka Saranojan Korpinlaulun. Luin sitä 44 sivua. Pienen tauon jälkeen kaivoin esille myös Brett Andersenin Hiilenmustat aamut ja huomasin, että kirjahan on muuttunut astetta mielenkiintoisemmaksi Kirja eteni n. 50 sivua.
Torstai 28.11.2019

Luin Hiilenmustat aamut loppuun (n. 100 sivua). Jäin yks kaks ihan kouk…

Ellen T. - Hanna-Reetta Schreck, Iida Turpeinen & Annukka Mäkijärvi

Kuva
Hanna-Reetta Schreckin ja Iida Turpeisen käsikirjoittama ja Annukka Mäkijärven kuvittama sarjakuvaromaani Ellen T. (Teos, 2019) on visuaalisesti huikaisevan hieno matka Ellen Thesleffin (1869-1954) elämään ja taiteeseen. Kirjassa liikutaan Thesleffille tärkeissä paikoissa: Pariisissa, Firenzessä ja Ruoveden Murolessa, ja lukijalle esitellään tuon ajan taidemaailman eri suuntausten kirjo ja koko se kiihkeä maailmantila, josta Thesleff ammensi voimaa ja ideoita taiteeseensa.

En tunne Thesleffin taidetta kovinkaan hyvin, mutta kävin kuitenkin kesällä katsomassa Minä maalaan kuin jumala -näyttelin HAMissa ja vaikutuin suuresti hänen taidoistaan. Erityisesti Kaiku-teos jäi lähtemättömästi mieleeni. Mitkä värit, mikä tunnelataus yhdessä maalauksessa voikaan olla! Tunnetta ja värejä on täynnä myös Ellen T., ja sarjakuvamuoto herättää Thesleffin tarinan upeasti eloon. Eikä Ellen T.:ssä totisesti olla ruudun vankina, vaan kirja on tyylikäs ja aistillinen kuvien ilotulitus, jota lukiessa e…

L. M. Montgomery -lukuhaasteen kooste

Kuva
Matkalla Mikä-Mikä-Maahan -blogissa alkoi viime vuonna L. M. Montgomeryyn ja hänen tuotantoonsa keskittyvä lukuhaaste, joka päättyy nyt marraskuun lopussa. Luin haasteeseen lopulta vain kolme kirjaa, vaikka alunperin tarkoitukseni oli osallistua hieman isommalla kirjapinolla. Lukufiilikset jokaisesta luetusta kirjasta olivat silti tosi hyvät, joten tästä haasteesta jäi hyvät muistot. 😊

Luin haasteeseseen seuraavat kirjat:

Runotyttö maineen polulla
Runotyttö etsii tähteään
Satu Koskimies, Vilja-Tuulia Huotarinen: Emilia Kent - Runotytön tarina jatkuu

Runotytöt ovat minulle äärimmäisen nostalgisia nuortenkirjoja, ja oli ihanaa lukea ne pitkän tauon jälkeen uudelleen. Satu Koskimiehen ja Vilja-Tuulia Huotarisen jatko-osa Emilian tarinaan epäilytti minua pitkään juuri sen vuoksi, että ne alkuperäiset Runotytöt ovat minulle oikeastaan kaikkein raikkaimpia nuoruusaikojeni kirjoja. Siihen rinnalle on vaikeaa ujuttaa onnistunutta jatko-osaa, arvelin ennakkoluuloisesti. Emilia Kent osoittautui ku…

Marraskuun lukupäiväkirja, osa 4

Kuva
Marraskuu alkaa kääntyä loppusuoralle eikä "lue 30 sivua päivässä" -lukuhaasteestakaan ole enää kuin viikko jäljellä. Tässäpä haasteen toiseksi viimeinen viikkokooste. Keveissä merkeissä mentiin!
Maanantai 18.11.2019

Amos Ozin Fima kävi kääntymässä lukupinossani. Olin suunnitellut, että saisin kirjasta heprea-pisteen Kuukauden kieli -haasteeseen, mutta luettuani kirjaa pari-kolmekymmentä sivua totesin, että heprea jääköön ilman merkintää, jos se on tästä kirjasta kiinni. Viisikymppisen eronneen miehen elämän ja ajatusten yksityiskohtainen kuvailu ei ole sitä, mikä innostaa minua lukupuuhiin. Toki mukaan oli ilmeisesti mahdutettu myös Israelin olojen ja politiikan pohdintaa, mutta se ei valitettavasti kannustanut minua tahkoamaan 400-sivuista pokkaria. 
Revolverisydän-dekkari sen sijaan eteni kivasti, 85 sivua. Loppuratkaisu alkaa jo häämöttää, enkä oikein malttanut laskea kirjaa kädestäni. Huomenna tämä varmaan tulee luettua loppuun.
Matkalla yliopistolle kuuntelin jälleen En…

Kaija Pannula & Netta Lehtola: Kettujuttuja

Kuva
Kaija Pannulan ja Netta Lehtolan lastenkirja Kettujuttuja (WSOY, 2019) päätyi lukupinooni kirjan Finlandia-ehdokkuuden ansiosta. Kustantajan sivuilla kirjalle annetaan ikäryhmäsuositus 3+ eli Kettujuttuja sopii ääneenluettavaksi perheen pienimmille. Meillä ei asu lapsilukijoita, joten en yleensä lainaa kirjastosta tämän kohderyhmän kirjoja. F-ehdokkuus herätti kuitenkin uteliaisuuteni. Millainen lastenkirja täytti raadin kriteerit tänä vuonna?

Kettujuttuja yllätti minut todella iloisesti. Pienten lasten kirjat ovat minulle ilmeisen vieras ja outo laji, sillä odotin saavani luettavakseni paljon yksinkertaisempaa ja yksiulotteisempaa tekstiä kuin miksi Kettujuttuja osoittautui. Kirja sisältää kolme tarinaa, joissa pääosissa on nimettömäksi jäävä kettu. Kettumaisten juttujen tekstiosuudet ovat tosi lyhyitä, mutta niiden ja kauniin kuvituksen avulla kerrotaan aika syvällisiäkin juttuja. En osaa arvioida, miten ne lapsilukijoille aukenevat, mutta näin aikuisnäkövinkkelistä tykkäsin kovasti…

2 x pienoisromaani: Vi & Vasenkätinen nainen

Kuva
Niputin pari lukemaani pienoisromaania samaan postaukseen. Olkaapa hyvät, tässä tulee miniarviot Kim Thúyn Vi-romaanista ja tuoreen Nobel-voittajan Peter Handken Vasenkätisestä naisesta:
Kim Thúy: Vi (Gummerus, 2019)
Thúyn Ruoli minulle hurja wow-elämys alkuvuodesta. Pidin kirjan sirpalemaisesta rakenteesta, sen tarjoamasta kulttuurielämyksestä ja erilaisuuden ja sopeutumisen teemoista, jotka kulkivat vahvana lankana läpi kirjan. Tätä kaikkea odotin tietenkin lisää Vi-romaanilta, jonka takakansi kertoo olevan Run itsenäinen sisarteos. En tiedä, oliko syynä lukuhetki, lukijan mielentila vai mikä, mutta minulle Vi oli kaikin puolin laimeampi elämys kuin Ru.
Vin päähenkilönä on Vietnamista perheensä kanssa paennut nainen nimeltä Vi, ja hän kertoo kirjassa omaa ja perheensä tarinaa. Eli kirjan sisältö on hyvin samankaltainen kuin Russa. Minulle tuli siis hieman "tämä on jo tuttu tarina" -fiilis kirjaa lukiessa, ja se jos mikä latistaa lukutunnelmia, jollei tarinassa ole jotain a…

Marraskuun lukupäiväkirja, osa 3

Kuva
Marraskuun 30 sivua päivässä -lukuhaasteen tiimoilta taas moi! Lukupäiväkirjaan tuli kuluneella viikolla paikoin suht lyhyitä merkintöjä, mutta eipä tämä viikko ollut lukemisenkaan suhteen suurta juhlaa.
Maanantai 11.11.2019

Max Brallierin Maailman viimeiset tyypit viihdyttivät minua tänään autoillessa, ja kuuntelin kirjan loppuun. Aivan mainiota ja hulvatonta menoa, en ihmettele kirjan suosiota isossa maailmassa. 
Päivä oli taas sen verran tiivis, että "oikeat" lukemiset meinasivat jäädä kokonaan väliin. Mietin klo 23.05, luenko jotain vai olisiko jo nukkumaan menon aika. Minullahan on tällä hetkellä kesken vain Mona Cholletin Noitia vai naisia, mutta sen anti ei tuohon aikaan napannut.  Päädyin hetken tuumailtuani aloittamaan uuden dekkarin, Simone Buchholzin Revolverisydämen. Kirja on Chastity Riley -sarjan avausosa, ja vaikuttaa vähintään yhtä laadukkaalta kuin aiemmin syksyllä lukemani Krokotiiliyö. Olen taas kerran lukemassa sarjaa väärässä järjestyksessä, mutta mitäp…

Ann Patchett: Commonwealth

Kuva
Ann Patchettin romaani Commonwealth (Bloomsbury, 2016) päätyi lukupinooni sen vuoksi, että kirja löytyy Michelle Obaman 8 Must-Read -kirjan listalta. Minähän en tämmöisistä listoista paljon perusta enkä niitä yleensä edes lue, mutta tämän vuoden POPSUGAR Reading Challenge -haasteen kohta "A book recommended by a celebrity you admire" innosti minut googlailemaan julkimoiden kirjasuosituksia. Michelle Obama on ehdottomasti henkilö, jota ihailen, ja hänen suosituslistaltaan olisin voinut ottaa melkeinpä minkä tahansa kirjan luettavakseni. Päädyin lopulta Patchettin kirjaan, sillä laadukas amerikkalainen perhetarina kiinnosti minua eniten sillä hetkellä, kun listaa tutkailin, ja kirja oli myös heti saatavilla Oulun kirjastosta. Valitettavasti tätä kirjaa ei ole suomennettu, mutta se kyllä olisi käännöksen arvoinen. Paljon keskinkertaisempiakin perhedraamoja on meikäläisille kirjamarkkinoille tullut.
Commonwealth kertoo yhden perheen jäsenistä, eroista, avioliitoista, uusperheen …

Lena Frölander-Ulf: Nelson Tiikeritassu

Kuva
Lena Frölander-Ulfin lastenromaani Nelson Tiikeritassu (Teos & Förlaget, 2019) on lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana, ja kirjan luettuani voin vain todeta, että minä olisin valmis antamaan Finlandian sympaattiselle Nelsonille ja koko Perlinporille kaupungille vaikka heti. Nelsonin ja tämän Zamba-kaverin seikkailut raitiovaunulinjojen, unohdetun puiston ja poliisiaseman putkan välimaastossa ja muutamassa muussa paikassa irrottavat arjesta ja marraskuun pimeydestä äärimmäisen tehokkaasti. Eli mistä siis onkaan kysymys... "Joka kaupungissa on niitä, joita tervehditään ja niitä, joita ei tervehditä. Tässä tarinassa kerrotaan niistä, joita ei tervehditä. Tässä kerrotaan myös eräästä joka asuu puistonpenkin takana, vaarista joka on tehty tähtipölystä, äidistä joka rakentaa taloa jonnekin ja eksyneestä lapsesta. Kaikkein eniten tässä kerrotaan eksyneestä lapsesta, siitä miten Nelson Maarengista tulee... Nelson Tiikeritassu!" (s. 7)
Kirjan alussa kuusivuotias…