Oksan hyllyltä

Oulun kaupunginkirjaston Lukuopas suositteli minulle Kate Mortonin romaaneja, kun pyysin viime syksynä vinkkejä hyvistä lukuromaaneista. Olen ennen blogiaikaani lukenut Mortonilta romaanin Paluu Rivertoniin (mukava kirja, josta ei jäänyt järisyttäviä muistikuvia), ja nyt päätin kokeilla Hylätty puutarha -kirjaa (Bazar, 2014). Itse miellän lukuromaanin viihdyttäväksi, helppolukuiseksi kirjaksi joka ei silti ole pelkkää kevyttä hattaraa. Hylätty puutarha täytti nämä vaatimukset erinomaisesti, ja pituudestaan huolimatta (670 sivua!) kirja oli todella nopealukuinen. Kuljeskelin Hylätyssä puutarhassa elokuun alussa, jolloin oli vielä kesää ilmassa ja kirja sopiikin erinomaisesti kesälukemistoon. Hylätty puutarha liikkuu usealla vuosikymmenellä. Varhaisimmat tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alkuun, ja uusimmat vuoteen 2005. Kirjassa seurataan australialaisen Cassandran matkaa isoäitinsä Nellin menneisyyteen. Cassandra on saanut perinnöksi Englannissa sijaitsevan talon, jonka arvoi...

Viime syksynä blogissani alkoi elokuvallinen lukuhaaste, Seitsemännen taiteen tarinat . Muistuttelen lukuhaasteeseen osallistuvia: haasteaika päättyy ensi viikon keskiviikkona, 5.10.2016, joten on tullut koostaa lukemiset yhteen ja vinkata siitä minulle. Voit linkittää koosteen ylle linkattuun haastepostaukseen tai vaikkapa tähän juttuun. Luetuista kirjoista voi myös kertoa kommentin muodossa, eli erillisen haastekoonnin kirjoittelu ei ole millään tavoin pakollista. Ja vielä on aikaa lukea haasteeseen kirjoja tai katsoa elokuvia! Minulla odottelee jonossa yksi kirja + leffa -postaus, ja itse asiassa se leffakin pitäisi siis katsoa. :D Vähintään kaksi kirjaa lukeneiden kesken järjestän pienen arvonnan (johon ei tietenkään ole pakko osallistua). Palkintona on oman valinnan mukaan joko pari Finnkinon leffalippua tai lahjakortti kirjakauppaan (kaupasta voidaan sopia erikseen, esim. Suomalainen, Elisa-kirja, Akateeminen).  Hyviä lukuhetkiä viime metrien haastekirjojen parissa...

Tarukirja -blogin alulle laittama Naisten aakkoset -haaste etenee blogissani H-kirjaimeen . Minulla oli runsaudenpulaa H-naisia valitessani, mutta taktikoin ja työnsin joitakin sopivia nimiä odottamaan myöhemmin tulevia aakkosia. H-listalleni jäivät: Kuka on suosikkikirjailijasi? Lapsuuteni suosikkisarjoihin kuului H elen D. Boylstonin Helena -sarja , jota luin ties kuinka monta kertaa. Helenan sairaanhoitajavuodet ja avioliitto komean Bill-lääkärin kanssa olivat suunnattoman kiinnostavia, ja taisin itsekin haaveilla romanttisesta sairaalaympäristöstä ja sen jännittävistä työkuvioista. Jossain vaiheessa onneksi tajusin, ettei minusta ole sisar hento valkoiseksi ja ymmärsin suuntautua muualle. Minulla ei ole yhtään Helena -sarjan osaa itselläni, mutta sarja on hankintalistallani. Olen blogiaikana testannut muutaman osan verran, että Helenat kestävät mainiosti uusintaluvun myös aikuisiällä. Muutakin kulttuuria on olemassa kuin kirjallisuutta. Kuka nainen joltaki...

Luen harvakseltaan lasten kuvakirjoja, mutta Lena Frölander-Ulfin Minä, Muru ja metsä (S & S, 2016) viehätti minua niin paljon kansikuvallaan, että päätin kokeilla miten kirja uppoaa aikuislukijaan. Hienosti upposi, sillä päädyin antamaan kirjan metsätunnelmille viisi tähteä. Ihastuin kirjan kuvitukseen ja pienistä tekstipaloista rakentuvaan pieneen-suureen tarinaan. Kirjassa käsitellään pienen lapsen pelkotiloja ja niiden kohtaamista. Tarina vie lukijan mökkireissulle, metsän äärelle. Äiti tykkää olostaan, mutta lapsi kuvittelee metsän siimekseen vaaroja ja outoja otuksia. Onneksi mukana on Muru-koira, jonka voi ottaa mukaan ulos pissareissulle. Kirjan kuvissa ollaan metsäkävelyllä, ja siellähän tulee vastaan vaikka mitä. Kuten vuorenpeikko, jonka hengityksessä "haisee hiki ja mätä mato ". Kirjan lyhyet tekstit ovat todella osuvia, ja yhdessä kuvituksen kanssa niistä rakentuu salaperäinen kokonaisuus: Miten kaunis kirja! Pidin kuvien lisäksi tarinan luonn...

Perjantai-iltana on aikaa tuijotella Goodreadsiin feediä. Kirjoja, kirjoja... ihmiset lukevat taas vaikka mitä ja kohta voin itsekin päivittää Jhumpa Lahirin Kaima -kirjan luetuksi. Muutama mihinkään liittymätön ajatus syötevirran keskeltä: Kirja, jonka näin viikolla lähikirjaston pikalainahyllyssä. Vastustin kiusausta ja jätin kirjan hyllyyn. Myöhemmin, myöhemmin! Ensin luetaan edes muutama jo lainattu kirja! Toivottavasti Alan Bradleyn uusimman on joku lainannut, kun käyn seuraavan kerran kirjastossa. En luota siihen, että mielenlujuuteni kestää Flavian edessä loputtomiin: Kirja, josta mieheni kiinnostui hiljattain niin paljon, että halusi tämän omaan hyllyyn: Ihana kesäinen kirjamuisto blogini alkuajoilta: Kirjoja, jonka haluaisin sanoa lukeneeni mutta tuskin luen - no, ainakaan lähivuosina. Mahtavaa, että joku lukee: Adichie! Hänen kirjansa ovat tainneet majailla TBR-listallani koko kolmivuotisen blogiaikani. Pieni syyllisyyden pistos tuntuu aina,...

Doris Lessingin Muutoksen aika (Otava, 1986) päättää viisiosaisen Väkivallan lapset -sarjan. Lessingin sarja kertoo Martha Quest -nimisen naisen elämänvaiheista. Kirjojen tapahtumat sijoittuvat pääosin Rhodesian alueelle, mutta viimeisessä osassa Martha on palannut Lontooseen jatkaakseen elämäänsä siellä maailmansotien jälkeen. Sarjassa on koko ajan käsitelty Marthan avulla aikakauden poliittisia vireitä, ja Marthan sisäinen poliittinen näkemys on Muutoksen ajassa saavuttanut jonkinlaisen päätepisteen. Ulkoisesti Marthan elämässä taphtuu Lontooseen saapumisen jälkeen lähinnä sellaista, että hänen elämäänsä astuu jälleen uusi mies, tosin alkuun vain työnantajan muodossa. Sisäisesti onkin sitten melkoinen myllerrys käynnissä, varsinkin kirjan loppuosaa kohden. Martha puntaroi ympärillään olevien ihmisten välisiä suhteita, omaa suhdettaan heihin ja maailman tilaan ja ties mihin. Jo sarjan aiemmat osat ovat olleet minulle paikoin hidaslukuisia, mutta Muutoksen aika venytti hidasta t...

Joe Abercrombien Särkynyt meri -fantasiasarjan toinen osa Halki puolen maailman (Jalava, 2016) jatkaa ykkösosasta tuttua toiminnallista ja viihdyttävää linjaa. Henkilögalleriaa on uudistettu reippaasti sitten ykkösosan, ja päärooliin on nostettu uusi nimi, nuori, vihainen ja taistelunhaluinen nainen nimeltä Thorn Bathu. Hän joutuu kirjan alussa syytetyksi murhasta, mutta erinäisten vaiheiden kautta isä Yarvi ottaa hänet suojelukseensa. Se tietää kovia aikoja Thornille, mutta myös mahdollisuutta näyttää mistä hänet on tehty. No, kovasta luusta on Thorn veistetty, paljastettakoon se tässä. Kirjan tarinassa Särkyneen meren ympärillä aletaan valmistella sotatoimia ja etsiä liittolaisia tulevia koitoksia varten. Isä Yarvi, Thorn ja laivallinen muuta sakkia lähtevät matkalle tavoitteenaan solmia kumppanuuksia edessä häämöttävää sotaa vastaan (kirjan kolmas onkin nimeltään Puolikas sotaa ). Matkakumppanusten toveruuden kasvamista seurataan kirjassa aivan kuten ensimmäisessäkin osas...

Sain Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia -blogin Marjatalta Liebster Award -tunnustuksen. Kiitokset, Marjatta! Olen tähän haasteeseen vastannut jo kertaalleen tämän syksyn aikana, joten en laita sitä enää eteenpäin vaan vastaan ainoastaan saamiini kysymyksiin. 1. Mistä maasta löytyy lempikirjailijasi? Mainitse 1 - 5 kirjailijaa, mutta tietysti eri maista. Omavaltaisesti rajaan kysymyksen koskemaan dekkareita. Rikoskirjallisuuden suosikkikirjailijoitani löytyy sekä Iso-Britanniasta että Ranskasta. Iso-Britannian suosikkejani ovat murhamamma Agatha Christie, Robert Galbraith (alias J. K. Rowling) sekä skottilaiset herrat Ian Rankin ja Philip Kerr. Ranskalaisia suosikkejani taas ovat Fred Vargas ja Pierre Lemaitre. 2. Mainitse edellisen kysymyksen kirjailijan/kirjailijoiden kirja, josta olet postannut ja linkki olisi myös kiva.  Pierre Lemaitre: Camille   - trilogian päätösosa oli todella koukuttava! Fred Vargas: Hyisiä aikoja - ei aivan komisario Adamsberg -sa...

Syyskuun kierrätysarvonta on suoritettu. Kiitokset kaikille osallistujille! Kaikille arvottaville kirjoille löytyi uusi koti, ja tässä ovat voittajat: 1) Elina Pitkäkangas: Kuura:  Arvonnassa olivat mukana Katri, Sanna P, Katarooma, Mannilainen, SecretNinja, Kirsi, Milla ja Villis. Onnetar suosi Kataroomaa.   2) Tuulia Matilainen: Hullu koira: Arvonnassa olivat mukana Sanna P, Katarooma, Mannilainen, Hande, SecretNinja ja Villis. Onnetar suosi Handea. 3) Susan Fletcher: Irlantilainen tyttö: Arvonnassa olivat mukana Mai, Sanna P, Ulla, Mannilainen, SecretNinja ja Kirsi. Onnetar suosi Sannaa.   4) Toni Morrison: Luoja lasta auttakoon : Arvonnassa olivat mukana Zephyr, Katri, Mai, Sanna P, Mrs Karlsson, Mannilainen, Lotta, Hande, Villis ja Kirsi. Onnetar suosi Zephyriä.   Laitan voittajille sähköpostia ja kyselen yhteystietojanne. ♥ Onnittelut voittajille!  ♥ Kukkakuva Wikimedia Commons -palvelu: By Stan Shebs, CC B...

Fred Vargasin dekkari Hyisiä aikoja (Gummerus, 2016) on eräs niistä uutuuskirjoista, joita odotin keväällä erityisen innokkaasti. Ihastuin Vargasin omaleimaiseen dekkarimaailmaan jo ennen blogiaikaa, ja uuden Vargasin löytyminen kustantajan kuvastosta oli ilouutinen. Vargasin komisario Adamsberg-dekkareille on ollut tunnusomaista erikoiset rikosjuonet. Postailin elokuussa Painu tiehesi ja pysy poissa -kirjasta, ja siinä julistettiin ruttovaaraa. Myös Hyisiä aikoja kytkeytyy historiaan, sillä tapahtumien edistyessä Adamsberg löytää itsensä ja apulaisensa Danglardin Roberpierren ajan asuihin sonnustautuneena. Hyisiä aikoja lähtee silti liikkeellä nykyajasta ja varsin tavanomaisesta sattumuksesta: vanha nainen tuupertuu kadulle, pudottaa kirjeen ja ohikulkija työntää sen avuliaasti postiin. Kirjeen sujahtaminen postilaatikkoon sysää liikkeelle melkoisen tapahtumaketjun, joka ulottaa lonkeroitaan Islantiin asti ja johon liittyy kummallisia, H-kirjainta muistuttavia merkkejä. Dekka...

Niputin tähän postaukseen kolme keskikastin lukuelämystä. Haluan pienentää bloggausjonoani, ja ja näiden kirjojen kohdalla lyhytarvio riittää mielestäni mainiosti. Olisin voinut jopa jättää bloggaamisen kokonaan väliin tämän kolmikon kohdalla, mutta halusin kirjat mukaan lukuhaasteisiin. Lukuhaastenipotus, mikä ihana syy bloggaamiseen! Maarit Verrosen Kulkureita ja Unohtajia (Kirjayhtymä, 1996) on novellikokoelma, tai takakannen mukaan kertomuskokoelma. Tarinat saattavat liittyvät toisiinsa, mutta kirja ei ole selväpiirteinen alusta loppuun kertomus. Pikemminkin kaikkea muuta. Matkalla olon teema nousee novelleissa usein esille, ja tarinoiden päähenkilöt tuntuvat haparoivan todellisuudessa, koettavat ottaa siitä kiinni vaikka maailma lähes pakenee alta. Omalaatuinen kirja, josta tavallaan pidin mutta josta silti oli vaikeaa saada otetta. Verrosen rauhallinen kerronta on todella kaunista, ja välillä tuntui, että kirja oli lukemisen arvoinen pelkästään sen vuoksi. Mikael Niem...

Siivoilin ja järjestelin hiljattain kirjahyllyjäni, ja päätin laittaa joitakin kirjoja kiertoon uusille lukijoille. Eli seuraa kirja-arvonta! Kaikki arvottavat kirjat ovat luettuja, mutta siistikuntoisia. Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen viimeistään sunnuntaina 18.9.2016 klo 10. Ilmoita kommentissa, mistä kirjasta tai kirjoista olet kiinnostunut. Kerrothan myös sähköpostiosoitteesi, jollei se käy ilmi esim. blogistasi. Kyselen sähköpostilla voittajien yhteystietoja, kun arvonta on suoritettu. Arvon kirjat sunnuntaina 18.9.2016. Jollen saa voittajien yhteystietoja viimeistään tiistaina 20.9.2016, suoritan uuden arvonnan. Kaikilla osallistujilla on yksi arvonnassa yksi arpa. Arvottavat kirjat ovat: 1) Elina Pitkäkangas: Kuura. Myllylahti, 2016. Kovakantinen kirja. 2) Tuulia Matilainen: Hullu koira. Haamu Kustannus, 2015. Pehmytkantinen kirja. 3) Susan Fletcher: Irlantilainen tyttö. Like, 2010. Kovakantinen kirja. 4) Toni Morrison:...

Yöpöydän kirjat -blogin Roald Dahl -lukuhaaste on ollut minulle hyvin epätavallinen lukuhaaste. En nimittäin löytänyt haastekirjojen joukosta yhtään uutta suosikkia, ja parhainkin lukemani kirja nousi nipin napin keskinkertaiselle tasolle. En muista lukuhaastetta, johon olisin lukenut näin vaisuja kirjoja! Voin vain todeta, että joko valitsin huonot kirjat luettavakseni tai sitten Dahlin kirjallinen tuotanto ei ole minun juttuni. Ennen haastetta ainut kosketukseni Dahlin tuotantoon oli erinomainen Jali suklaatehtaassa -elokuva, jota suosittelen todella lämpimästi. Ehkäpä minun olisi pitänyt lukea tuo Jali-kirja, mutta halusin sinnikkäästi kokeilla jotain muuta. Matildaa suositeltiin minulle jossain vaiheessa haastetta, mutta se jää tällä kertaa kirjavinkkinä mielen nurkalle odottamaan. Lähdin haasteeseen mukaan uteliaisuudesta ja kokeilunhalusta, mutta niinhän tässä kävi, että haasteen päättyessä elokuvallinen Jali suklaatehtaassa säilyy edelleen parhaimpana Roald Dahl -mui...

Rattoisaa perjantai-iltaa blogini lukijoille! Tässäpä pitkästä aikaa yleinen kirjakuulumispostaus eli kirjallinen sillisalaatti: lukupinoni antimia, alkusyksyn kirjaostoksia, syksyn äänikirjasatoa ja lukuhaastesuunnitelmia. Uutuudet ensin: Tein kesäloman päätteeksi vinon pinon kirjastovarauksia syksyn uutuuskirjoista. Nyt niitä on alkanut tipahdella varaushyllyyn, ja lukupinossani on tällä hetkellä kolme uutuutta, joiden kohtaloa olen puntaroinut jo jokusen päivän. Ottaako lukuun seuraavaksi Clinen Tytöt , Sandströmin Laudatur vai Ostergrenin Twist ? Todennäköisesti päädyn viikonlopun aikana Clinen kirjaan, sillä se on näistä ainut johon on Oulun kirjastossa tällä hetkellä jonoa. Niskaan hönkivä lukijoiden joukko on hyvä lukumotivaattori. Uutuuksien hurmaa. Visaista uutuuspulmaa pähkiessäni päädyin siirtämään ongelmaa viikonloppuun ja aloitin eilen Philip Pullmanin fantasiakirjan Kultainen kompassi . Se on kiinnostanut minua jo pitkään, ja lisäksi voin merkitä kirjasta ai...

Minulle on viime aikoina maistunut kevyehkö, viihteellinen fantasia. Victoria Aveyardin Punainen kuningatar oli vetävä valinta loppukesän päiviin, ja Joe Abercrobmien Vain puoliksi kuningas (Jalava, 2016) menee minun silmissäni samaan ryhmään Aveyardin kirjan kanssa. Aveyardin tarina oli naisnäkökulmaa täynnä, ja Abercrombie puolestaan kertoo miehisen seikkailu/selviytymistarinan. Viihdearvo on ollut molempien kirjojen kohdalla erinomainen. Sain Abercrombien kirjan yllätyspakettina kustantajalta keväällä, ja vaikka kirja vaikutti kiinnostavalta sarja-aloitukselta, jostain syystä lykkäsin sen lukemista. Nyt oli mitä ilmeisimmin sopiva lukuhetki Särkynyt meri -sarjan aloitukselle, sillä kirja osoittautui melkoiseksi page turneriksi. Vain puoliksi kuningas on kikkailematonta fantasiaa. Ei aikahyppyjä, ei kerronnallisia hienouksia eikä yliluonnollisia ilmiöitä. Mutta voi sentään, miten koukkuun jäin seuratessani raajarikkoisen Yarvin ponnistelua kohti koston täyttymishetkeä. Kirja...

Hotkaisin viime viikonloppuna Kerstin Gierin Unien kirjat -fantasiasarjan aloitusosan. Lupaus (Gummerus, 2015) vie lukijan 15-vuotiaan Liv Silberin kouluarkeen ja uniin. Kirjan tyylilaji on samaa höpsähtävän kevyttä kerrontaa, joka on tuttua Gierin Rakkaus ei katso aikaa -trilogiasta. Gier näemmä tykkää kirjoittaa sarjoihinsa tarmokkaita, hyväntuulisia nuoria naisia, joiden arkikuviot ovat kaikkea muuta kuin arkisia. Lupaus ei silti minun mielestäni ollut aivan niin hupsu tapaus kuin Rubiininpuna , mutta romanttisviritteinen teinimeininki on kaukana järeämmistä fantasiakeitoksista. Aivot lepovaihteelle ja lukemaan -asenne toimi Lupauksen kanssa, joka oli mainio rentoutuskeino työviikon jälkeen. Lupauksessa on mukana uusperhekuvioita, uusi tyttö koulussa -kuvioita ja henkien manauskuvioita. Livin äiti on muuttanut Lontooseen, löytänyt uuden rakkauden ja hups, Liv, hänen sisarensa, koiransa ja lastenhoitajansa (jep!) muuttavat äidin uuden miehen kanssa samaan taloon. Miehell...

Manu Larcenetin Pieniä voittoja -sarjakuvasarja (siis onhan tämä sana?!) on koskettavinta sarjakuvaa, mitä olen vähään aikaan lukenut. Albumien sivuilla on pieniä hetkiä ja havaintoja arkielämästä, ja sarja tuntuu monella tapaa ajattomalta ja käsittelee laajasti elämänvaiheita syntymästä kuolemaan. Luin aiemmin keväällä sarjan kaksi ensimmäistä osaa , ja kun kesällä huomasin pari seuraavaa osaa kirjastossa, otin ne heti mukaani.  Päähenkilönä sarjassa jatkaa valokuvaaja-Marco ja hänen vaimokkeenaan eläinlääkärinä työskentelevä Émilie. Taisin sarjan alkuosissa kaivata Marcon elämän kuvaukseen enemmän naisnäkökulmaa, mutta tässä vaiheessa sarjaa (nämä nyt lukemani ovat ymmärtääkseni viimeiset osat) olin tyytyväinen siihen, että Marco säilyy ruutujen keskiössä. Pieniä voittoja on todella yhtenäinen kokonaisuus, ja jos sinulla vain on mahdollisuus lukea kaikki neljä osaa yhteen putkeen, suosittelen sitä. Marco hapuilee sarjassa yleisesti kohti parisuhteen arkea ja kolmosassa va...

Blogimuistelosarjani viimeisen osan teemana ovat sarjakuvat . Olen innostunut niistä blogiaikani myötä aina vain enemmän, ja sarjakuvaromaanien moninaiset aihepiirit ja syvälliset teemat tarjoavat hienoja lukuelämyksiä siinä missä romaanitkin. Sarjakuvista löytyy muutakin kuin Aku Ankkaa ja supersankareita! Sarjakuvat ovat ajankohtainen teema, sillä Helsingissä on parhaillaan menossa sarjakuvafestivaalit . En itse pääse festareille osallistumaan, mutta olen hengessä mukana ja vinkkaan teille muutamia erittäin hienoja sarjakuvaromaaneja: Cyril Pedrosa: Kolme varjoa (blogattu 5.4.2014) Blogijuttuni on nyt luettuna hupaisan suppea, mutta Pedrosan herkkä tarina ja kaunis piirrosjälki saivat minulta ansaitusti viisi tähteä. Sarjakuvaromaanin sadunomainen tunnelma ja koskettava juoni ovat jääneet elävästi mieleeni. Tiitu Takalo: Minä, Mikko ja Annikki   (blogattu 16.1.2015) Takalon albumi vie lukijan keskelle Tampereen paikallishistoriaa. Minulla ei ole siteitä Tampereell...