Fred Vargas: Hyisiä aikoja
Fred Vargasin dekkari Hyisiä aikoja (Gummerus, 2016) on eräs niistä uutuuskirjoista, joita odotin keväällä erityisen innokkaasti. Ihastuin Vargasin omaleimaiseen dekkarimaailmaan jo ennen blogiaikaa, ja uuden Vargasin löytyminen kustantajan kuvastosta oli ilouutinen. Vargasin komisario Adamsberg-dekkareille on ollut tunnusomaista erikoiset rikosjuonet. Postailin elokuussa Painu tiehesi ja pysy poissa -kirjasta, ja siinä julistettiin ruttovaaraa. Myös Hyisiä aikoja kytkeytyy historiaan, sillä tapahtumien edistyessä Adamsberg löytää itsensä ja apulaisensa Danglardin Roberpierren ajan asuihin sonnustautuneena.
Hyisiä aikoja lähtee silti liikkeellä nykyajasta ja varsin tavanomaisesta sattumuksesta: vanha nainen tuupertuu kadulle, pudottaa kirjeen ja ohikulkija työntää sen avuliaasti postiin. Kirjeen sujahtaminen postilaatikkoon sysää liikkeelle melkoisen tapahtumaketjun, joka ulottaa lonkeroitaan Islantiin asti ja johon liittyy kummallisia, H-kirjainta muistuttavia merkkejä. Dekkarikeitos Vargasin tyyliin alkaa muotoutua!
Korkeista odotuksistani huolimatta Hyisiä aikoja ei ollut minulle aivan sitä parhainta Vargasia. Kirjan loppupuoli oli mielestäni todella hyvä, mutta alkupuolen juonenkehittelyt eivät temmanneet minua mukaansa sillä tavoin kuin Adamsberg-dekkarit parhaimmillaan tekevät. Juoni tuntui aavistuksen liian jahkailevalta ja sinne tänne pompahtelevalta jopa Adamsberg-kirjaksi, ja harmittelin myös sitä, ettei kirjaan oltu paljoakaan otettu mukaan Adamsbergin henkilökohtaista elämää. Eihän sitä milloinkaan ole tapana ruotia sivutolkulla, mutta esimerkiksi pikku kohtaukset Camillen kanssa ovat olleet mukava sivumauste rikosten lomassa. Hyisten aikojen pienen pienet kohtaukset Zerkin kanssa eivät paikanneet Camille-kuvioiden puutetta. Jaa kuka Zerk? Sen tiedon lukija joutuu etsimään aiemmista Adamsberg-kirjoista.
Harkitsin pitkään viiden tähden antamista Hyisille ajoille, ihan vain siksi, että oli niin mukavaa lukea pitkästä aikaa jotain uutta Fred Vargasilta. Työnsin silti nostalgian syrjään ja päädyin neljään tähteen.
Harkitsin pitkään viiden tähden antamista Hyisille ajoille, ihan vain siksi, että oli niin mukavaa lukea pitkästä aikaa jotain uutta Fred Vargasilta. Työnsin silti nostalgian syrjään ja päädyin neljään tähteen.
Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma ostos
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirja vieköön!, TuijaTa, Mummo matkalla ja Annelin lukuvinkit
Kirjan tietoja:
Fred Vargas: Temps glaciaires (2015)
Suomennos Marja Luoma
Gummerus, 2016
481 sivua
Olin jo ottamassa tätä tänään kirjastosta mukaani mutta päätin vielä odottaa, on niin monta kirjaa lukujonossa. Taidan muistaa kuka Zerk on :)
VastaaPoistaMinäkin muistin Zerkin, hänellä oli sen verran iso sivurooli jossain aiemmassa kirjassa. :) Myös minä olen koettanut rajoittaa uusia lainoja, ja lukea entisistä ensin jotain pois. Tosin ensi viikolla on pakko hakea pari uutta varausta. Pääsen lukemaan lisää ranskalaisia dekkareita, sillä Lemaitren Irene odottelee minua. :)
PoistaMinä en Vargasia ole lukenut mutta olen kuullut tästä niin paljon hyvää että kiinnostaa :)
VastaaPoistaKannattaa kokeilla! Vargas on oikein persoonallinen tapaus dekkarimaailmassa, ja kirjat ovat erikoisia, eivät niinkään raakoja.
PoistaHyisiä aikoja on minulla bloggauspinossa. Omistan kaiketi kaksi tai kolme kirjaa eli olen noviisi, mutta pidän kovasti.
VastaaPoistaMukavaa, että olet tykännyt Vargasista. :) Olen ihan fani, ja on ollut kiva huomata, että monista Adamsberg-dekkareista on nyt ollut tarjolla uusia pokkariversioita. Jospa Vargas on saa meillä lisää lukijoita. Niitä hän totisesti ansaitsee.
PoistaTiedätkin että olen Vargas- ja Adamsberg-fani! Mutta Hyisiä aikoja oli venytetty turhan monisivuiseksi. Pidin silti, mutta aikaisempien Adamsbergien elämykseen ei yltänyt.
VastaaPoistaAivan, olen samaa mieltä että kirjasta olisi voinut karsia sivuja ja tiivistää juonta. Rönsyilyä oli vähän liikaa, mutta tämäkin oli silti parempi kuin ei mitään. :) Kovin harvakseltaan tulee näitä uusia Vargas-dekkareita.
Poista