Oksan hyllyltä

Tähän juttuun valikoitui erittäin sekalainen kirjapino, mutta haluan saada bloggausjonoani hieman lyhyemmäksi ja erityisesti viime vuoden puolella luettuja kirjoja blogiin. Viimevuotisia jää vieläkin roikkumaan blogattavien pinoon, mutta hei, nyt jo kaksi vähemmän... tämän talvisunnuntain lukuvinkkeinä siis laadukas lukuromaani, sarjakuvaa aikuistuvien nuorten elämästä ja syväsukellus young adult -fantasiaan. Photo by Galina N on Unsplash Zadie Smithin Swing Time (WSOY, 2017) on niitä kirjoja, jotka kävin innosta puhkuen ostamassa heti, kun kirja kauppaan ilmestyi. Ja sitten - öhöm, kirja jäi odottelemaan lukuvuoroaan hyllynnurkalle. Zadie Smith -innostukseni taustalla on hänen romaaninsa Kauneudesta , jota ahmin erään taannoisen viikonloppureissun junamatkojen aikana. Viime syksynä otin viimein  Swing Timen lukuun, mutta kirja ei ollut aivan samanlainen page turner kuin Kauneudesta . Swing Timessa seurataan nuoren, nimettömäksi jäävän naiskertojan elämää. Hän ...

Sarjakuvahaasteessa alkaa olla loppukirin paikka, sillä haaste päättyy tämän kuun lopulla. Sarjakuvajuttuja odottelee bloggausjonossani sen verran, että Asterix-taso siintelee jo silmissäni 😎. Marraskuussa on siis luvassa jonon purkua eli sarjisjuttuja piisaa! Ensimmäisenä tuon blogiini J. P. Ahosen Belzebubs -sarjakuvan (Kumiorava, 2018). Belzebubs on ilmestynyt nettisarjakuvana, mutta minä löysin sen vasta tänä syksynä, kun bongasin upeakantisen kirjan jostain blogijutusta tai kenties Goodreadsin feedistä. J. P. Ahosen taidokas kynänjälki on varsinainen huomiomagneetti, joten totta kai omalaatuisen okkultistiperheen arkea kuvaava Belzebubs piti laittaa kirjastovaraukseen. Belzebubs on strippisarjakuva, ja niiden kanssa olen oppinut varovaiseksi - huumori kun ei aina kolahda, ja hieno piirrosjälki ei silloin paljon lohduta. Nyt huumorin suhteen ei ollut mitään ongelmaa, sillä Belzbubsien arki tarjosi hauskan yhdistelmän tavallisia parisuhde- ja perhejuttuja teiniangsteine...

Perjantai-illan kirjaksi sopii erikoinen tapaus, jonka löysin  50 kategorian haasteeseen kohtaan A book with bad reviews . Tämä tuntui aluksi vaikealta kohdalta, mutta onneksi törmäsin sattumalta Goodreadissa kirjaan Like Plastic - muovautuva mieli (Arktinen Banaani, 2014), jonka on kirjoittanut K. Kirjan keskimääräinen tähtimäärä on 2,17 ja lukijat ovat kommentoineet kirjaa mm. näin:  " Juoni niin ohut, että läpi näkyy, henkilöt huvittavan onnettomia mutta ei tämä kirja kyllä naurattanut missään vaiheessa." " Kevyt ja köykäinen tarina" " Kohtuullisen tyhjänpäiväisen sairas ja hauskakin lauantaityöpäivän piristys" " Nojaa, olihan siinä hetkensä. Harmi vain, että tekstiosuus oli niin köykäinen." Kevyt ja köykäinen ei lupaillut suuria, joten päätin kokeilla ovatko Goodreadsin arvioijat oikeassa vai väärässä. Valitettavan oikeassa olivat. Like Plastic oli sellainen viritys, etten voi parhaalla tahdollakaan antaa sille enempää kuin...

Ihastuin alkuvuodesta JP Ahosen Perkeros -albumiin, ja kun huomasin syksyn kirjakatalogeissa JP Ahosen Valomerkki -albumin (WSOY, 2015), laitoin sen oitis kirjastovaraukseen. Valomerkki jatkaa Ahosen Villimpi Pohjola -sarjaa, johon en ole aiemmin innostunut tutustumaan. Sarja on " nuorten aikuisten elämää dokumentoiva strippisarja ", kertoo tekijä sarjan omalla sivulla .  Sen tuorein albumi ei ollut minulle aivan täysosuma, mutta sen verran siitä pidin, että taidan etsiytyä myös sarjan aiempien osien pariin talven mittaan. Valomerkin nuoret aikuiset ovat opiskelijaelämänsä loppuvaiheessa, perhe-elämää opettelemassa ja töitä hakemassa. Kirjan huumori ja tarinankaari ei iskenyt minuun samalla tavoin kuin bändielämän ihmeellisyyksiä kuvannut Perkeros , mutta albumin piirrosjälki oli taitavaa. Pidän Ahosen selkeästä kynänjäljestä todella paljon, ja sivujen rauhallinen värimaailma hivelee silmää. Albumissa ei juoksennella koko aikaa alasti, vaikka niin voisi näistä...

Nauran harvoin ääneen kirjojen parissa, ja vielä harvemmin sarjakuvan parissa, mutta JP Ahosen ja KP Alaren Perkeros -albumi (WSOY, 2013) kirvoitti minulta useammankin naurunpurskahduksen eräänä tammikuun alun iltana sarjakuvaa lukiessani. Melkoinen huippuvalinta Sarjakuvapassin lukulistalle. Ilman passia en varmastikaan olisi tarttunut bänditouhuista kertovaan sarjakuvaan, niin kaukana albumin aihemaailma on tavanomaisista kiinnostuksen kohteistani.   Perkeros kertoo tamperelaisen Perkeros-bändin kivisestä taipaleesta musiikin maailmassa. Perkeros-bändin jäsenenä on mm. erikoinen karhuhahmo, joten aivan keskinkertainen ryhmä ei ole kyseessä. Albumin sivuilla seurataan bändin uurastusta keikkapaikoilla ja harjoituksissa, ja kitaristin tyttöystäväkuvio tuo mukaan ihmissuhteiden arkea. En kokenut albumin aihetta itselleni läheiseksi, sillä bändikeikoilla ei tule usein heiluttua saati että seuraisin asuinpaikkakuntani bänditoimintaa. Silti Perkeroksen huumori kolahti minuu...