Oksan hyllyltä

Lewis Trondheimin ja Stéphane Oiryn Lontooseen sijoittuva Maggy Garrisson -sarja on ollut tämmöiselle ei-niin-raakojen rikosjuonien ystävälle mieluisaa luettavaa ja katseltavaa. Sarjassa on nyt ilmestynyt kolmas osa En olisi halunnut tämän päättyvän näin (Sininen Jänis, 2019), ja sen nimi kuvaa koko sarjan alavireistä tunnelmaa osuvasti. En tiedä, päättyykö Maggyn taival tähän osaan vai ei, mutta ainakaan Goodreadsissa ei ollut tietoja uusista alkukielellä ilmestyneistä osista. Niin tai näin, jo tämä kolmen albumin kokonaisuus on tyylikäs paketti, ja jos nykynaisen elämä suurkaupungin laitakaduilla kiinnostaa, Maggy on varteenotettava tuttavuus. Elämän murjoma, mutta sisukkaasti eteenpäin sinnittelevä Maggy koettaa tässä uusimmassa albumissa järjestellä asioitaan niin, ettei se herätä väärissä tahoissa liikaa huomiota. (Jep, tosi arvoituksellista, mutta en halua spoilata sarjan ideaa uusille lukijoille liikaa - kannattaa lukea sarja alusta asti, nämä eivät ole pitkiä album...

Sarjakuvahaaste päättyi marraskuussa, ja se ilmeisesti aiheutti pientä ähkyä sarjisten suhteen, sillä palasin sarjakuvien pariin vasta viime viikonloppuna. Lukuun pääsivät Lewis Tronheimin ja Stéphane Oiryn kaksi suomeksi julkaistua Maggy Garrisson -albumia, Hymyile vähän, Maggy (Sininen Jänis, 2017) ja Mies, joka löytyi vuoteestani (Sininen Jänis, 2018). Sarjan nimihenkilö Maggy Garrisson asuu Lontoossa eikä elämä oikein ole näyttänyt hänelle valoisaa puoltaan. Mutta sarjan alussa lykästää sen verran, että Maggyn naapuri järjestää hänelle sihteerintöitä yksityisetsivänä toimivan sisarenpoikansa toimistosta. Mitäs siitä, että tämä käyttää liikaa alkoholia ja joutuu pahoinpitelyn uhriksi heti Maggyn uuden uran alkumetreillä... Maggy ei pienestä hetkahda. Varsinaisen alkusysäyksen tapahtumille antavat pari merkillistä kuponkia, jotka Magy löytää työnantajansa lompakosta. Niiden perässä on yksi jos toinenkin - mutta miksi? Viihdyin Maggyn ja albumien muun, melko sekalaisen h...