Oksan hyllyltä

Dekkariviikon juttuni jatkuvat leppoisien dekkareiden merkeissä. Viveca Stenin Sandhamnin murhat -sarja on ollut minulle kepeää kesälukemistoa jo muutamana kesänä, ja toukokuun loppupuolella lukaisin Stenin uusimman suomennoksen Totuuden nimessä (WSOY, 2018). Juonen tai henkilögallerian osalta kirja ei tarjonnut mitään uutta ja ihmeellistä, mutta enpä sellaista kaivannutkaan: Sandhamnin murhien konsepti toimii sellaisenaan minulle tosi hyvin kirja vuodessa -tahtiin luettuna. Sopiva sekoitus tuttujen päähenkilöiden parisuhdekuvioita, jokin murhajuttu ja idyllisiä saarislaismaisemia - kyllä niiden parissa jokusen tunnin viettää ilokseen. Totuuden nimessä kuljettaa juonta lasten purjehdusleirin tapahtumissa ja toisaalla juristi Nora Linde koettaa selvitä talousrikostapauksesta oikeussalissa. Noran poliisiystävä Thomas joutuu tutkimaan purjehdusleirillä tapahtunutta lapsen katoamista, ja kas kummaa, kun juonilangat ennen pitkää somasti yhdistyvät. Parisuhderintamalla Thomas kipuile...

Eppu Nuotion Maksu (Otava, 2008) tutustutti minut Pii Marin -dekkarisarjaan, jonka kolmas osa Maksu on. En tiennyt laisinkaan, mitä sarjalta odottaa, joten aloittelin kirjaa samoin tuntein kuin aina hypätessäni kesken kaiken mukaan uuteen kirjasarjaan: pääseekö henkilöihin ja heidän taustoihinsa kiinni vai meneekö lukeminen taustoja miettiessä? Pii Marin -sarja näyttää olevan tässä suhteessa helppo sarja, sillä oleelliset henkilökuviot selvisivät kivuttomasti: Pii tekee toimittajanhommia Ylelle, ja hänellä on seurusteluntapainen kuvio menossa poliisikomisario Heinon kanssa. Heinon kautta juoneen tulevat mukaan rikokset, joita Maksu -kirjassa ovat varakkaan perheen pihalta siepatun vauvan tapaus, ja Piin veljeen Joeliin liittyvä pahoinpitelytapaus. Kyseessä ei ole eksoottisia juonikuvioita pursuava sarja, vaan Maksun perusteella Pii Marin -sarja on tiukasti kiinni suomalaisessa yhteiskunnassa. "Molemmat aamuteeveelähetykset olivat keskittyneet vauvan katoamiseen. Toises...