Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2014.

Haastekoonti: Kirjabingo

Kuva
Kirjabingo starttasi Le Masque Rouge -blogissa kesän alussa, ja päättyy heinäkuun lopussa eli huomenna. Bingosaldokseni tuli neljä riviä eli kaksi pystyriviä, yksi vaakarivi ja yksi vinorivi: 'alle 200 sivua' -  P. L. Travers: Maija Poppanen 'lainattu kirja' -  Robert Wilson: Mitätön murha Lissabonissa 'fantasia' - Sergei Lukjanenko: Hämärän partio 'sarjakuva' -  Tove Jansson: Muumit - Sarjakuvaklassikot IV 'tänä vuonna julkaistu' -  Peter O'Donnel: Modesty Blaise - Vapauden tyttäret 'kuuluu kirjasarjaan' -  Kazuo Ishiguro: Yösoittoja 'kannessa eläinkuva' - Jonathan Carroll: Naurujen maa 'dekkari' -  Antonio Hill: Kuolleiden lelujen kesä 'palkittu kirja' - Colm Tóibín: Brooklyn 'pokkari' -  Boel Westin: Tove Jansson: sanat, kuvat, elämä 'yli 500 sivua' - Donna Tartt: Pieni ystävä (BINGO!) 'kannen perusteella valittu' -  Jani Kiiskilä: Ikioma Itämeri 'romantiikk

Romain Sardou: Kolmastoista kylä

Kuva
Romain Sardoun Kolmastoista kylä (Bazar, 2010) tarttui mukaani kirja-alesta jokunen vuosi sitten, mutta intoudun lukemaan kirjaa vasta nyt. Etukannen mainoslause lupailee historiallista jännäriä, joka imaisee mukaansa. Olipa kerrankin mainos, joka piti paikkansa. Kolmastoista kylä -kirjan tapahtumat sijoittuvat Ranskaan 1280-luvulle, ja kirkollisiin ympyröihin sijoittuva seikkailu jopa koukutti minut heti ensimmäiseltä sivulta asti. Ei tämä mikään Ruusun nimi II ole, kuten takakannen mainoslause antaa ymmärtää (eivät kai kaikki kansiliepeen mainokset voi osua kohdilleen), mutta Kolmastoista kylä oli minulle oikein toimivaa historiallista kesäviihdettä. "Kyläläiset eivät tiedä, että heidät on löydetty. Piispa odotti teitä kumppanikseen. Hän toivoi teistä paljon. Hän sanoi, ettei kylä tarvinnut kirkkoherraa vaan maalaisapostolin. Sellaisen miehen joka pystyisi viemää Kristuksen takaisin ihmisille, joiden uskoa ja tapoja ei tunneta. Nämä 'kirkon hylkäämät' ovat varmas

Sally Green: Puoliksi paha

Kuva
Sally Greenin Puoliksi paha (Gummerus, 2014) aloittaa Half Bad -trilogian, joka kertoo Nathan Byrnin tarinan, ja sarjan aloitusosa kattaa Nathanin elämän 17-vuotiaaksi asti. Nathan on valkoisen ja mustan noidan lapsi, eli sekaverinen. Hald Bad -maailmassa valkoiset noidat vainoavat mustia noitia, ja pahin kaikista mustista noidista on Nathanin isä Marcus. Marcus on kylmäverinen murhaaja, ja hänen poikansa elämää aletaan pikku hiljaa rajoittaa valkoisten noitien neuvoston toimesta, mikä johtaa lopulta siihen, että Nathanille määrätään uusi holhooja liian lempeän mummin tilalle. Tämä onkin kirjan alkutilanne: Nathan viettää häkkielämää holhouksen alaisena, ja hänen tavoitteenaan on paeta. "Et kuitenkaan ole niinkään huolissasi hänestä vaan kädessäsi olevasta rannekkeesta. Se rikkoutuu, jos menet liian pitkälle. Tiedä häntä, perustuuko se taikuuteen, tieteeseen vai kumpaankin, mutta silloin ranneke alkaa joka tapauksessa vuotaa. Hän kertoi siitä heti ensimmäisenä päivänä ja selit

Philip Kerr: Liekit Berliinissä

Kuva
Philip Kerrin Liekit Berliinissä (Atena, 2012) aloittaa (jälleen) yhden Noir-dekkarisarjan eli Berlin Noirin. Tässä sarja-aloituksessa oli sitä synkkää kaupunkitunnelmaa, jota kovasti kaipailin alkukesällä lukemaani Vilmos Kondorin Budapestin varjot -kirjaan (joka puolestaan aloitti Budapest Noir -sarjan). Molemmat kirjat sijoittuvat ajallisesti samaan aikaan, aivan toisen maailmansodan alle. Kerrin kirjalla on toki etuna se, että kirjassa ollaan aivan ns. pääkallopaikalla Berliinissä, joten ehkä natsismin kasvava valta ja siitä hohkava uhkaava tunnelma on ollut helpompi ottaa mukaan kirjaan. Mutta eiköhän Budapestillakin ole oma synkkä historiansa, se ei vain noussut Kondorin kirjassa samalla tavoin pinnalle kuin Liekit Berliinissä -kirjassa. "'Landwehristä on naarattu miehen ruumis.' 'Sehän on yhtä harvinaista kuin pulun paska', minä sanoin. 'Se kanava on Gestapon vessa, kuten tiedät. Jos joku katoaa tässä kaupungissa, häntä kannattaa etsiä pikemminki

Orhan Pamuk: Istanbul - muistot ja kaupunki

Kuva
Orhan Pamukin Istanbul - muistot ja kaupunki (Tammi, 2010) vie lukijansa retkelle kirjailijan lapsuusmuistoihin ja Istanbulin kaupungin historiaan. Huomasin lukiessani oman ennakkoasenteeni kirjaa kohtaan: odotin, että nyt pääsen hekumoimaan tarunhohtoisen Istanbulin jännittävällä menneisyydellä Nobel-kirjailijan kyydissä. Näinpä ei käynytkään, vaan Pamukin Istanbul-muistoilla on jalat tiukasti kiinni nykyisyydessä, ja menneitä loiston päiviä tarkastellaan lähinnä surumielisesti nykyhetkestä käsin. Romantisoidun Istanbul-hehkutuksen puuttuminen tosin taitaa olla vain plussaa tälle kirjalle. "Istanbulissa historiallisia muistomerkkejä ei suojella samalla tavalla kuin museoissa, niillä ei ylpeillä  eikä niitä panna näytteille siten kuin länsimaisissa suurkaupungeissa, jotka ovat säilyneet suurten tuhoutuneiden imperiumien jäljiltä. Niiden keskellä vain eletään. Se on viehättänyt suurestikin länsimaisia matkakirjailijoita ja turisteja. Mutta kaupungin tuntosarvet muistuttavat

Yann Martel: Beatrice ja Vergilius

Kuva
Kirja, jonka sisältö menee kirjallisen kikkailun puolelle. Siinäpä lyhyesti mietteeni Yann Martelin Beatrice ja Vergilius (Minerva, 2014) -kirjasta. Ensimmäisellä sivulla käy selväksi, että kirjan päähenkilö on kirjailija nimeltä Henry. Saahan sitä toki valita päähenkilönsä ammatiksi mitä haluaa, mutta jos kirjan alkutilanteena on, että kirjailija kokee luomisen tuskaa ja tulee romaaninsa kanssa teilatuksi kustantajan tarjoamalla lounaalla, tulee minulla ensimmäisenä mieleen, että aika vähän on ollut mielikuvitusta pelissä. Kirjallisissa piireissä liikutaan tämänkin jälkeen, sillä kirjailija-Henryyn ottaa yhteyttä eläintentäyttäjä-Henry, jolla on luomisentuskaa näytelmänsä kanssa. Näytelmän päähenkilöinä ovat kirjan kannessakin olevat eläinhahmot Beatrice ja Vergilius. "VERGILIUS: Ajattelin uskoa. BEATRICE: Ajattelitko? VERGILIUS: Minun mielestäni usko on kuin oleskelisi auringossa. Kun olet auringossa, voitko olla huomaamatta varjoa? Voitko ravistaa pois pimeän, joka aina

2 x historiallinen dekkari: J. Heino: Kello & G. Leoni: Mosaiikkimurha

Kuva
Niputan pari lukemaani historiallista dekkaria yhteen postaukseen eli lyhytarviota pukkaa kirjoista: Jyrki Heinon Kello (Schildts & Söderströms, 2014) ja Giulio Leonin Mosaiikkimurha (Otava, 2007). Kello jatkaa luutnantti Carl Wennehielmin seikkailuista kertovaa sarjaa , jonka aloitti Kellari . Sarja sijoittuu 1700-luvun lopun Turkuun (tosin Kellossa mentiin jo vähän muuannekin). Pidin Kellarista kovasti, ja aloittelin Kelloa korkein odotuksin. Niille ei tullut katetta, sillä en tavoittanut uutuudesta samanlaista viehättävää Turku-tunnelmaa kuin esikoisesta. Sen sijaan kirjassa lähdettiin pienelle maaseutumatkalle, joka eteni hidastempoisesti aivan kuten kirjan tarinakin. Tarinassa luutnantti saa tehtäväkseen selvittää sota-aikana kadonneen majurin kohtaloa. Tämä ei ollut erityisen mieltä kutkuttava mysteeri, ja kun siihen liittyi luentomaisia selostuksia historiasta, niin lopputulos ei ollut laisinkaan niin vetävä kuin Kellarissa . Kirja parani loppua kohden, mutta Goo

Doris Lessing: Parempien ihmisten lapsi (Martha Quest #1)

Kuva
Doris Lessingin Parempien ihmisten lapsi (Otava, 1995) on yksi tämän kesän hienoista kirjalöydöistäni. Kirja aloittaa viisiosaisen Väkivallan lapset -sarjan, joka kertoo brittiläisen siirtomaaperheen tyttären Martha Questin tarinan. Otin kirjan kokeeksi lainaan, ja Martha Quest valloitti minut kertaheitolla. Kirjan tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan alle, ja tapahtumapaikkana on Afrikan Etelä-Rhodesia (nyk. Zimbabwe). Martha Quest on tarinan alussa 15-vuotias, ja lukija pääsee seuraamaan hänen varttumistaan nuoreksi naiseksi. "Kaikesta tästä huolimatta hän lihoi, sillä joskaan hän ei syönyt, hän joi kuten kaikki muutkin. Nielaistuaan kiireesti ensimmäisen ryypyn piristyäkseen työpäivän jälkeen hän joi tasaisesti koko illan ja palasi kotiin pikkutunneilla ellei aivan humalassa niin ainakin pienessä hiprakassa. Hän teki vain sitä mitä kaikki muutkin tekivät, ja jos joku olisi sanonut hänelle: - Elät voileivillä, kutsujen välipaloilla ja alkoholilla, nukut kolme tun

Syksyn 2014 kirjauutuuksia OSA 2

Kuva
Syksyn kirjallisia uutuuksia - mikä herätti kiinnostukseni? OSA 2, olkaa hyvät. OSA 1 löytyy täältä . Like Pérez-Reverte, Arturo: Kärsivällinen tarkka-ampuja. Like, lokakuu 2014. Suosikkikirjailijaltani tulee uusi suomennos, jonka tapahtumat sijoittuvat graffitien maailmaan. Tämä on pakko lukea. Toivon kirjan olevan parempi kuin edellinen suomennos Kohtalon tango . Cronenberg, David: Consumed. Like, lokakuu 2014. Mielikuvituksellinen mysteeritarina. Cronenberg tekee niin outoja leffoja, etten hämmästy, vaikken ymmärtäisi kirjasta mitään. Vaughan, Brian K. : Saga. Like, syyskuu 2014. Tästä sarjakuvasta olen lukenut positiivisia blogiarvioita. Eeppinen tieteisseikkailu. Glen Duncan: Ihmissuden morsian. Like, syyskuu 2014. Trilogian ensimmäinen osa odottaa lukemattomana kotihyllyssäni. En varsinaisesti diggaile kauhua, mutta jokin tuossa ensimmäisessä osassa kiehtoi. Eli ainakin sen voisin lukea syksyn mittaan. Otava Robert Galbraith: Silkkiäistoukka. Otava, elokuu 2

2 x bingokirja: romantiikka ja kaunis kansi

Kuva
Kirjabingo on tähän asti edennyt osaltani omalla painollaan. Luetuista kirjoista olen saanut melko mukavasti rukseja bingoruudukkoon, vaikka en ole valinnut lukupinon kirjoja erityisesti bingoa silmällä pitäen. Ensimmäisen bingorivini sain edellisen postauksen yli 500 sivun kirjalla. Tutkailin viikolla bloggauspinon kirjoja ja bingoruudukon hajarukseja, ja totesin, että parilla täsmäiskulla pystyn varmistamaan pari uutta bingoa. Tokihan jo yhdellä rivillä pääsee mukaan haasteen loppuarvontaan, mutta minkäs teet, kun haaste on mukava ja bingoahneus iski. Täsmäiskun kohteena ovat ruudut 'romantiikka' ja 'kannen perusteella valittu'. Tämmöiset kirjat löytyivät ruutuihin kirjastokäynniltä - ja molemmissahan on oikein kiva kansi, mutta vain toinen edustaa love-osastoa: Romantiikka: Rajaa Alsanea: Riadin tytöt (Atena, 2008) Riadin tytöttöjen kannessa mainostetaan kirjaa lauseella 'Sinkkuelämää-bestseller Saudi-Arabiasta'. Näyttävän kannen ohella tämä vetäv

(BINGO!) Donna Tartt: Pieni ystävä

Kuva
Paljon piti sivuja käännellä Donna Tarttin loisteliaan Jumalat juhlivat öisin -esikoisen (WSOY, 1993) jälkeen, ennen kuin uskaltauduin lukemaan Pienen ystävän (WSOY, 2003/2014). Pieni ystävä ilmestyi kymmenen vuotta esikoisen jälkeen, ja kun korviini kuului ei-niin-ihastuneita kommentteja, unohdin koko kirjan ja jätin sen kylmästi lukematta. Tänä keväänä ilmestyi Tarttin uusimman romaanin Tiklin (WSOY, 2014) suomennos, ja sen vanavedessä kauppoihin ilmaantui näyttäväkantinen pokkaripainos Pienestä ystävästä . Kun pokkaripainoksen sai edulliseen hintaan nettikaupan tarjouskampanjasta, päätin, että kokeillaanpa. Jumalat -kirja on painunut hienona lukuelämyksenä muistojen hämärään, joten lomareissulla pystyin aloittamaan Pientä ystävää avoimin mielin ilman jatkuvaa vertailua esikoiseen. Taisin lukea kirjan juuri oikeaan aikaan, sillä hämmästyksekseni pidin siitä erittäin paljon. Mietiskelin tähtiä, ja päädyin siihen, että aivan kuten Jumalat juhlivat öisin , myös Pieni ystävä on

Marian Keyes: Mercy Closen mysteeri

Kuva
Marian Keyesin Mercy Closen mysteeri (Tammi, 2013) yllätti minut mieluisasti. Keyesiä en ole lukenut aiemmin, mutta ajattelin kokeilla lomareissulla jotain itselleni uutta, ennakolta vähän kevyempää kirjailijaa. Ja minähän viihdyin oikein mainiosti Mercy Closen mysteerin ja Helen Walshin seurassa. Kirjan päähenkilö ja kantava tekijä on Helen Walshin persoona, joka valloitti minut täysin. Helen on moninaisten ammattikokeilujen jälkeen yksityisetsiväksi päätynyt sinnikäs nainen, joka saa kokea Irlannin laman seuraukset karvaasti. "Tilanne sen kuin huononi. Kaapelitelkkarini suljettiin, ja sain tyytyä surkeaan maanpäälliseen tarjontaan. Minulla ei enää ollut varaa jätehuoltomaksuihin, joten oli pakko kokea se hirvittävä nöyryytys, että jouduin kuljettamaan roskani äidin ja isän luokse. Oikeuskäsittelyni päivämäärä tuli ja meni, mutten nähnyt mitään syytä mennä paikalle.     Kymmenen päivää sitten tapahtui taas uusi katastrofi, kun postiluukusta tipahti viimeinen maksuva

Syksyn 2014 kirjauutuuksia OSA 1

Kuva
Helle on tainnut sekoittaa kirjabloggaajan pään, sillä sain idean tutkailla syksyn kirjakatalogeja. Mikä siellä minua kiinnostaa, kiinnostaako mikään? Kirjakatalogit eivät ole minua aiemmin suuremmin houkutelleet, kun mieluummin bongailen luettavaa rennosti kirjaston hyllyistä, blogeista ja ties mistä. Mutta lomalla on aikaa puuhata kaikkea uutta ja jännää, joten sukelsinpa kirjakatalogeihin (!). Sitä en uskalla luvata, että esille pompahtaneet teokset ilmaantuvat blogiini postausten muodossa. Huomasin heti kättelyssä, että katalogeja on niin paljon, että osa jää toiseen postaukseen. Tässä OSA 1: Jalava: Jean-Claude Mézières – Pierre Christian: Muistoja tulevaisuuksista. Avaruusagentti Valerianin seikkailuja. Jalava, elokuu 2014. Luulen, että olen joskus lukenut tätä sarjakuvaa. Tässä albumissa palataan hahmojen menneisyyteen. Hahmot ovat minulle hämärän peitossa, mutta tätä tai sarjan jotain aiempaa osaa voisin kokeilla. Ville Hänninen - Jussi Karjalainen: Sarjatulta! Sota-aj

Boel Westin: Tove Jansson: sanat, kuvat, elämä

Kuva
Tove Jansson on Muumien äiti. Siinäpä olemattomat ennakkotietoni, joiden pohjalta lähdin lukemaan Boel Westinin Tove Jansson: sanat, kuvat, elämä (Schildts & Söderströms, 2013) -elämäkertaa. Kirja olikin oikea sivistysannos sen ohella, että se oli nautinnollinen lukuelämys. Ennen tarkempaa lukufiilistelyä suosittelen kirjaa kaikille, joita Tove Janssonin taide ja elämä vähänkään kiinnostavat. Ja totean myös, että voi kunpa olisin lukenut tämän ennen kuin kävin katsomassa Ateneumin Tove Jansson -näyttelyn , sillä olisin varmasti saanut näyttelystä enemmän irti kirjan lukemisen jälkeen. "Sotavuosien aikaan Tove työskentelee ahkerasti, hellittämättä ja tuotteliaasti kuten aina. Syksyllä 1941 hän asettaa näytteille kuusi maalausta Taidehallin syysnäyttelyyn, ostaa sinikettupuuhkan ja piirtää sodan kauhuja Garmin joulunumeroon joulukuussa 1941. "Piirustustyötä on vaikka kuinka paljon", hän uskoutuu Evalle, ja erityisen kiireistä on syksyisin, kun on tehtävä kirjankans

Ellery Queen: Salaperäiset varoitukset

Kuva
Ellery Queenin nimi palautui kesän alussa mieleeni Jokken kirjanurkan bloggauksesta , joka käsitteli Kymmenes rikos -kirjaa. Muistini mukaan pidin Queenin salapoliisimaisista kirjoista nuoruudessani, ja lomareissulla (kohteena lämmin Samos) minulle tarjoutui tilaisuus verestää muistoja. Ennen reissuun lähtöä piipahdimme vanhempieni luona, ja heidän hyllystään nappasin lomalukemiseksi Salaperäiset varoitukset (Uusi kirjakerho, 1982). Olen lukenut Salaperäiset varoitukset joskus aiemminkin, mutta loppuratkaisusta tai tapahtumista minulla ei ollut pienintäkään muistikuvaa. Kiinnostuspisteeni olivat erittäin korkealla aloittaessani kirjaa aurinkovarjon alla. Onko tämä hyvä vai tosi huono, tekikö muisti tepposet? "- Nora on vaarassa, nyyhkytti Pat. - Ellery, mitä minun pitää tehdä. - Aika ehkä paljastaa joitakin totuuksia, Patty. - Mutta minä en voi kestää tätä yksinäni! Nora - te näitte, miten Nora suhtautui asiaan. Ellery, hän oli pelosta vihreä. Ja sitten... aivan kuin mi

Colm Tóibín: Brooklyn

Kuva
Colm Tóibínin Brooklyn (Tammi, 2011) löytyi lomahotellin kirjanvaihtohyllystä. Omaa lukemista oli mukana riittävästi ja vähän enemmänkin, mutta nappasin kirjan mukaan paluumatkalle. Valmiiksi nuhruinen pokkari kun ei aiheuta sydämentykytyksiä, jos tulee lentokuoppa + pokkari nenän edessä + juomalasi kädessä -tilanne. Brooklyn olikin sopivaa lentokonelukemista, mutta se ei tässä tapauksessa ole kehu kirjalle: Brooklyn oli mielestäni liiankin kevyttä luettavaa, sivut kääntyivät nopeasti ja juonesta ei taatusti päässyt tippumaan, vaikka lapset kitisivät, puhelias perämies kuulutti ennätyspitkään ja vieressä pohdittiin, otetaanko juomakärrystä valkkari vai siideri. "Hän oli odottanut että pääsisi kirjoittamaan äidille ja Roselle ensimmäisestä käynnistään Manhattanilla, mutta tajusi että kuvaus saisi liittyä samaan joukkoon kokemuksia kuin värillisten asiakkaiden tulo Bartoccille ja asuintovereiden kanssa aiheesta noussut riita: ei siitä voisi kertoa kirjeessä kotiin, sillä h

Antonio Hill: Kuolleiden lelujen kesä

Kuva
Antonio Hillin Kuolleiden lelujen kesä (Otava, 2012) on toinen Barcelonaan sijoittuva dekkari, jonka olen tänä kesänä lukenut. Petra Delicado -sarjan avaus oli pettymys, mutta Hillin komisario Héctor Salgado -sarjan aloittava kirja sen sijaan oli miellyttävä yllätys, joka heitti jatko-osan Kauniit kuolemat oitis lukulistalleni. "Hän itse meni uima-altaaseen, käänsi tytön ja näki tämän sinertävät kasvot. Juuri hän yritti turhaan puhaltaa hieman happea sisään tytön kohmeisten, jo iäksi sulkeutuneiden huulien välitse. Kun hän kääntyi ympäri kasvot venähtäneinä ja tyttö käsivarsillaan, hän törmäsi veljenpoikansa kauhistuneeseen katseeseen. Hän toivoi, että joku veisi pojan pois sieltä, pelastaisi lapsen siltä kammottavalta näyltä, mutta Marc tuntui nauliintuneen paikoilleen. Ja vasta silloin hän huomasi, että jokin osui hänen vartaloonsa ja näki, kykenemättä tuskin uskomaan silmiään, sinisessä vedessä kelluvat nuket." (s. 65) Kuolleiden lelujen kesässä on dekkar