Sally Green: Puoliksi paha

Sally Greenin Puoliksi paha (Gummerus, 2014) aloittaa Half Bad -trilogian, joka kertoo Nathan Byrnin tarinan, ja sarjan aloitusosa kattaa Nathanin elämän 17-vuotiaaksi asti. Nathan on valkoisen ja mustan noidan lapsi, eli sekaverinen. Hald Bad -maailmassa valkoiset noidat vainoavat mustia noitia, ja pahin kaikista mustista noidista on Nathanin isä Marcus. Marcus on kylmäverinen murhaaja, ja hänen poikansa elämää aletaan pikku hiljaa rajoittaa valkoisten noitien neuvoston toimesta, mikä johtaa lopulta siihen, että Nathanille määrätään uusi holhooja liian lempeän mummin tilalle. Tämä onkin kirjan alkutilanne: Nathan viettää häkkielämää holhouksen alaisena, ja hänen tavoitteenaan on paeta.

"Et kuitenkaan ole niinkään huolissasi hänestä vaan kädessäsi olevasta rannekkeesta. Se rikkoutuu, jos menet liian pitkälle. Tiedä häntä, perustuuko se taikuuteen, tieteeseen vai kumpaankin, mutta silloin ranneke alkaa joka tapauksessa vuotaa. Hän kertoi siitä heti ensimmäisenä päivänä ja selitti, että rannekkeen sisällä on nestemäistä happoa. Jos menet liian kauas, happo syövyttää ranteesi.
    'Kätesi katkeaa', hän sanoi tarkalleen.
    Kiiruhdat alamäkeen. Kuuluu napsahdus... ja rannetta alkaa polttaa." (s. 22)

Kirjan maailma on yllättävän väkivaltainen. Väkivallalla ei varsinaisesti mässäillä, mutta se on kirjassa läsnä lähes koko ajan kuin itsestään selvänä asiana. Noidilla on kirjassa aina jokin erityislahja, ja jotain kertonee se, että Nathanin erityislahja on parantumiskyky ja sille riittää käyttöä kirjan aikana. Hups, kylkiluu katkesi - vaan eipä hätää, Nathan kokee pientä sisäistä hyrinää ja on kohta taas kuin mitään ei olisi sattunutkaan. En ole mielestäni erityisen herkkä tai moralisoiva lukija, mutta enpä voi sanoa nauttineeni, "kun herra Wallend kumartuu ylleni, kiskaisen hänet kumoon, vedän häntä turpaan, kiepsahdan tolpilleni ja polkaisen häntä munille" (s. 218), tai kun "isken lähempää metsästäjää tiilellä pään sivuun ja käytän sitten häntä suojakilpenä käydessäni toisen vastustajan kimppuun" (s. 268). Välillä tuntui, kuin olisin lukenut jotain räiskintäleffaa kirjallisessa muodossa - ja elokuvahan tästä kirjasta on tulossakin, kertoo takakansi.

Onneksi kirjassa oli muutakin kuin tuota mäiskintäpuolta. Noitamaailmaa tai sen lainalaisuuksia ei liiemmin selitelty, vaan lukija sai päästä kärryille aivan omaa tahtiaan. Tästä pidin, vaikka loppua kohden tuntuikin hieman oudolta, että kirjassa oltiin aika lailla noitapiireissä, aivan kuin mitään muuta maailmaa ei olisi olemassakaan. Kirjan alkupuoli oli mielestäni parempi kuin loppuosa, joka meni liikaa takaa-ajotyyliseksi minun makuuni. Alkupuolella sen sijaan Nathanin elämänvaiheita kerrottiin vähitellen, ja kuvaa hänen persoonastaan rakennetaan taiten. Tunsin oikein sympatiaa Nathania kohtaan, kun hän takeltelee lukemisen kanssa ja kokee ensirakkauden. Kirjassa ei olekaan selkeitä hyviä tai pahoja hahmoja, sillä myös valkoiset noidat ovat julmaa sakkia.

En aivan hirmuisesti koukuttunut sarjan seuraavaan osaan, mutta Puoliksi paha oli omalla tavallaan viihdyttävä kirja. Se oli nopealukuinen ison fontin ansiosta, ja pidin siitä, ettei kirja ollut pelkää rymistelyä alusta loppuun, vaan juonta kuljetettiin välillä rauhallisempaakin tahtia. Kirjan tummanpuhuva maailmakin kelpasi minulle hyvin (liiallista väkivaltaa lukuun ottamatta), ja minusta oli positiivista, että se ns. pakollinen rakkaustarinakin oli synkkäsävyinen, lähes huomaamaton itse asiassa. Ja erityismaininta menee kirjan hienolle kannelle. Puna-musta-valkoinen kansi on tyylikäs sisäpintoja myöten.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Le Masque Rouge, Lukunurkka ja Kirjakartano. Kirjan kotisivut.

Kirjan tietoja:
Sally Green:  Half Bad (2014)
Suomennos Sari Kumpulainen
Gummerus, 2014
382 sivua