Oksan hyllyltä

Koostin tähän juttuun lyhyet miniarviot muutamista alkuvuoden luetuista kirjastolainoista. En ole oikein kunnolla pystynyt keskittymään kirjoihin, ja sen huomaa lukupinosta: sinne valikoitui tavallista enemmän kevyttä luettavaa. Valinnat eivät olleet mitään täysosumia, mutta nämä sentään luin loppuun, vaikka kaikki tämän jutun kirjat saivat vain kaksi tähteä Goodreadsiin.   Iida Aho: Perhosten päiviä (Tammi, 2025) Perhosten päiviä on itsenäinen jatko-osa 70-luvun maaseutumaisemiin sijoittuvalle Kesän tangolle . Tykästyin todella paljon  Kesän tangoon  ja sen aikalaiskuvaukseen Ruotsiin työn perässä muuttaneista nuorista, ja suosittelen tätä kirjaa edelleen kesäfiilisten ystäville. Tämä nyt lukemani jatko-osa sen sijaan jäi hieman vaisuksi. Juonenkäänteet olivat liian ilmeisiä, eikä kirjassa ollut samanlaista yhteiskunnallista näkökulmaa kuin sarja-avauksessa. Parisuhdeongelmia maatalon töihin paenneen Ursulan tutustuminen navettatilan arkisiin puuhiin ja sen isäntään kii...

Vuosi sitten julkaisin täällä blogissani  hyllynlämmittäjäpinon , joka ei alun alkaenkaan ollut helppo pala. Vain todella paksuja kirjoja, jotka ovat majailleet hyllyssäni vuosia:   Kuinkas kävikään? Vuoden 2025 aikana sain kaksi kirjaa luettua, ja kaksi jätin suosiolla kesken - aikoinaan herätäostoina hankitut kirjat (jollaisia kaikki pinoni kirjat ovat olleet 😄) eivät innostaneet lukemaan, joten päätin kierrättää ne seuraaavalle lukijalle: Aloitetaanpa kesken jääneeneistä hyllynlämmittäjistä... * Mihail Šiškin: Neidonhius ( suom. Vappu Orlov, WSOY 2015) - tätä jaksoin pakertaa eteenpäin noin kuutisenkymmentä sivua. Pidin kirjan ideasta: Sveitsiin pyrkiviä pakolaisia tulkkaava mies kuuntelee kertomuksia elämästä ja kuolemasta, lukee tauoilla ja iltaisin kirjallisuutta, kirjoittaa kirjeitä - ja tästä kaikesta mitä ilmeisimmin rakentuu maailmoja ja todellisuuksia syleilevä kokonaisuus. Oli vain niin, että minulle Neidonhiuksen tyyli oli liikaa. Kirjassa ei tarvitse olla juon...

Luen todella harvoin Lappiin sijoittuvia kirjoja, mutta Seinäjoen kirjaston lukuhaaste innosti etsimään jonkin Lappi-kirjan. Päädyin dekkariin, ja lukuun valikoitui Elina Backmanin Saana Havas -sarjan kolmas osa Ennen kuin tulee pimeää (Otava, 2022).  Saana Havas on rikospodcastia harrastuksenaan tekevä toimittaja. Podin tiimoilta Saana päätyy tonkimaan vanhoja rikosjuttuja, ja tässä kirjassa häneen ottaa yhteyttä juristina työskentelevä Heta, jonka pikkusisaren murha on jäänyt ratkaisemattomaksi tapaukseksi. Lapin poliisia ei Inarissa vuonna 1998 sattunut henkirikos tunnu enää kiinnostavan, ja Heta pyytää Saanaa perehtymään juttuun. Ehkä aihetta käsittelevä podcast ja suloisen Ingan tarina herättäisi yleisön ja poliisin mielenkiinnon, ja auttaisi saamaan murhaajan viimein kiinni? Helsingissä asuva Saana saa vapaata töistä ja matkustaa Inariin perehtymään Ingan kuolemaan. Lapissa odottaa myös aiemmin etäiseksi jäänyt isä, joten rikospodin valmistelun ohella Saanan perhesuhteet...

Kirjakimaran perinteinen kesähaaste Kirjoja ulapalta jatkuu syyskuun loppuun, joten tähän haasteeseen ehtii vielä mainiosti mukaan, jos merelliset kirjat kiinnostava. Aloitan oman haasteeni Petra Rautiaisen Norjan Ruijaan sijoittuvalla romaanilla Meren muisti (Otava, 2022).  Kirjan päähenkilönä on uratietoinen, suurelle öljy-yhtiölle työskentelevä Aapa. Hän palaa pieneen kotikyläänsä Ruijaan auttamaan yhtiötä dokumenttielokuvan tekemisessä. Samalla Aapa näkee pitkästä aikaa isoäitinsä eli ämmin, joka on joutunut sairaalaan. Kaksi vuosikymmentä ulkomailla oleskellut Aapa kohtaa merestä elantonsa saavan kylän, sen asukkaat ja kipeät muistonsa äidin kuolemasta. "Esiäitiemme kielessä luonto tarkoittaa sekä ihmisen luontoa että kaikkea luomakuntaa ympärillämme: metsää, vuoria, merta, järviä. Vanhat uskovat, että meissä jokaisessa on luonto, haltija. Se tekee meistä meidät. Meri oli meidän sukumme luonto." Minä ihastuin Meren muistiin heti sen ensi sivuilla. Samalla kun Aapan t...

Helmet-haasteessa on kohta, jossa pyydetään lukemaan jotain Tove Janssoniin liittyvää. Kirjaston tietokannasta esiin tupsahti Paul Gravettin kirja Tove Jansson - Kuvittaja (Otava, 2023), joka lupaa esitellä Janssonin "kuvallista tuotantoa". Päätin kokeilla kirjaa, sillä tämä näkökulma kiinnostaa minua kovasti. Muumitarinat ovat toki ihania ilman kuviakin, mutta mielestäni tarinat heräävät henkiin Janssonin vinkeiden piirrosten ansiosta.  Gravett käy kirjassaan läpi koko Janssonin uran kuvittamisen näkökulmasta, lapsuusajan piirroksista siihen asti, kun käsien vapina ei enää sallinut hänen jatkaa työskentelyä kuvittamisen parissa. Kirjan sivumäärä on aika lyhyt, vain 112 sivua, ja niistä iso osa menee näyttäviin kuvanäyttäisiin. Kovin syvällisiä analyysejä ei siten ole luvassa, mutta toisaalta kirjasta saa nopean ja kattavan läpileikkauksen Janssonin kuvittajan työstä. Ja kuten mainitsin, runsaat kuvanäytteet ja paksut sivut tekevät kirjasta visuaalisesti antoisan. Tässä muut...

Helsingin Sanomissa julkaistiin viime vuoden lopulla sadan kirjan lista 2000-luvun parhaista kotimaisista kirjoista . Lista herätti kirjapiireissä jonkin verran huomioita (tosin nyt tuntuu, että hädin tuskin muistan koko listaa 😏), ja inspiroiduin siitä alkuvuodesta sen verran, että tein muutaman kirjastovarauksen. Kotimaisen kirjallisuuden lukeminen on minulle ainainen haaste, ja mikä tahansa lisätsemppi on tervetullut. HS:n listalta poimin lukuun pari kirjaa, jotka menevät laariin "kaikki paitsi minä ovat lukeneet". Kiitokset siis listalle, tulipa selätettyä pari paljon huomiota saanutta kirjaa. Nälkävuoden luin alkuvuonna, Kissani Jugoslavia jäi ensi alkuun kesken mutta sain sen pari päivää sitten luettua loppuun. Näiden kirjojen myötä sanon heipat HS:n listalle - hauskahan tämmöisiä listoja on lukea ja tutkia, mutta en tämän enempää aio tähän käyttää aikaa. Olen joka tapauksessa tyytyväinen, että tulin lukeneeksi nämä kaksi kovaa kotimaista esikoiskirjaa (!):  * Aki Ol...

Alkukesän dekkarihaasteen aikana tutustuin ahkerasti uutuusdekkarien tarjontaan. Jostain syystä Cara Hunterin nimi kiinnitti huomioni ja luin tuolloin alkuvuodesta ilmestyneen Vimman (Otava, 2023), joka on komisario Adam Fawley -sarjan neljäs osa. Kirja koukutti minut niin tehokkaasti, että luin sarjan aiemmatkin osat lähes yhtä kyytiä. Huh sentään, miten huippu sarja! Melkein kaikki osat saavat minulta viisi tähteä Goodreadsiin 😍 eli hurahdin Hunterin kiemuraisiin juonikuvioihin täysillä 😁 - jopa siinä määrin, etten saanut dekkariviikolle postausta aikaiseksi mutta nyt koostin tähän juttuun lyhyet arviot kaikista jo ilmestyneistä sarjan osista. Ja hei hei, syyskuussa ilmestyy uusi osa Koko totuus !  Cara Hunter: Jäljettömiin (suomennos Sirpa Parviainen, Otava 2021) Sarjan avausosassa rikosjuttuna on kahdeksanvuotiaan Daisyn katoaminen kodin puutarhajuhlista, jonne komisario Adam Fawley hälytetään tutkimaan tapausta aamukahdelta: "Virkapukuinen poliisi, joka seisoo etuovella, k...

Hei hei heinäkuu - sehän tarkoittaa, että tänään 31.7. on kirjabloggaajien klassikkohaasteen postauspäivä! Tällä kertaa olen itse haasteen emäntänä 😊. Kaikki haasteeseen luetut kirjat löydät tästä koontipostauksesta: Kirjabloggaajien klassikkohaaste 31.7.2023 - Koonti! . Kannattaa kierrellä blogeja ja poimia klassikkovinkit talteen. Minun kirjavalintani osui omassa hyllyssäni jokusen vuoden majailleeseen pokkaripainokseen Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuvasta (Otava, 2011/1891). Kirjasta on Wikipedian mukaan ilmestynyt neljä suomennosta (1906, 1947, 1963, 2009), ja tämä nyt lukemani on niistä uusin, Jaana Kapari-Jatan käsialaa. Dorian Grayn muotokuva on mutu-fiilikseni mukaan todella tunnettu klassikko, mutta itse tiesin siitä ennakolta aika vähän. Mies rakastuu omaan muotokuvaansa, siinäpä se. Takakannessa mainitaan sielun myyminen paholaiselle, ja koska kirja on alkujaan ilmestynyt vuonna 1891, minua kiinnosti suuresti miten paholainen on tuohon aikaan saatu ujutettua mukaan kir...

Marianne Cedervallin Varjo yössä (Otava, 2023) aloittaa uuden, Gotlantiin sijoittuvan dekkarisarjan. Ruotsalaiset dekkarisarjat eivät yleensä herätä minussa suurta innostusta, mutta Cedervallin nimi dekkarin kannessa herätti huomioni. Hänen vuonna 2012 ilmestynyt Ajattelen sinua kuolemaasi asti -dekkarinsa (joka myös sijoittuu Gotlantiin) oli nimittäin blogini alkuvaiheen arvioita, ja Cedervallin nimi nosti mukavia lukumuistoja mieleen. Varjo yössä päätyi siis lukupinoon, mutta nostalgia ei siivittänyt leppoisaa cozy crime -tarinaa lentoon.  Kirjan päähenkilönä on Tukholmasta Gotlantiin muuttanut Anki, joka on hiljattain jäänyt leskeksi. Hän on ostanut itselleen viehättävän talon, jonka talliin on tulossa pari islanninhevosta - Anki kun on päättänyt elvyttää rakkaan hevosharrastuksensa. Idylli kuitenkin särkyy varsin nopeasti, kun lähistöllä myrkytetään arvokas hevonen ja ihmisruumiita ilmaantuu useampia. Cozy crime -dekkareissa murhia tapaavat ratkoa ties ketkä, ja tässä kirjas...

Ihanaa huhtikuuta kaikille! Luin viime viikolla loppuun pari kirjaa (Bo Carpelanin Kesän varjot ja Tove Ditlevsenin Aikuisuuden ), ja naputtelin niistä miniarviot tähän juttuun. Saan näillä kirjoilla alulle muutamat lukuhaasteet, joissa onneksi on vielä runsaasti lukuaikaa jäljellä: Jokken kirjanurkan Finlandia-haasteen ja Kirjaimia-blogin Sadan vuoden lukuhaasteen . Molemmat haasteet kurkottelevat hieman vanhempaan kirjallisuuteen, ja tämä tuntuu sopivan minulle oikein mainiosti juuri nyt. Kevään uutuuskatalogit ovat minulla edelleen selaamatta (tosin pääsiäisenä ajattelin tsempata näiden suhteen!) ja huh, syksyn katalogeja tipahtelee jo myös julki... hengästyttää tuo uutuuksien tahti! Taidan himmailla vielä hetken ja lukea vanhempia kirjoa ja omia 😊. * Bo Carpelan: Kesän varjot (Otava 2005, suomennos Oili Suominen) Jokken kirjanurkassa käynnistyi loppuvuodesta Finlandia-voittajien lukuhaaste , ja Bo Carpelanin Kesän varjot löytyi lukupinooni tämän haasteen myötä. Koetan tsempat...

Tammikuun viimeisenä päivänä postaillaan perinteiseen tapaan klassikkokirjoista. 😊 Klassikkohaasteen 16. kierrosta emännöi Kirjaluotsi-blogi , ja koostipostauksesta näet kaikki haasteeseen osallistuvat blogit. Paljon on hienoja kirjavinkkejä taas tarjolla! * Klassikkohaasteen aiemmilla kierroksilla olen lukenut näitä kirjoja: 1)  Alexandre Dumas: Monte-Criston kreivi 2) Bram Stoker: Dracula   3) Leo Tolstoi: Anna Karenina 4)  Daphne du Maurier: Rebekka 5) Alexandre Dumas: Kolme muskettisoturia    6) - 7) Raymond Chandler: Pitkät jäähyväiset 8) Shirley Jackson: Linna on aina ollut kotimme 9) F. Scott Fitzgerald: Kultahattu 10) Ray Bradbury: Fahrenheit 451 11) Jules Verne: Maailman ympäri 80 päivässä 12) John le Carré: Mies kylmästä   13) Edith Wharton: Viattomuuden aika   14) - 15) E. M. Forster: Hotelli Firenzessä  16) Albert Camus: Sivullinen  * Tämänkertainen kirjavalintani osui Albert Camus'n Sivulliseen (Otava 2020/194...

Emma Clinen Tytöt oli hypnoottisen vangitseva kesäkuvaus, johon uppouduin täysillä vuonna 2016. Clinen uusi kirja Daddy (Otava, 2021) on novellikokoelma. En niistä usein juurikaan perusta, mutta Daddy tuli hankittua aivan tuoreeltaan, se verran väkevä elämys Tytöt oli. Lukemisen aloittaminen kesti sitten kuitenkin vuoden verran, mutta valitettavasti Daddy -lukukokemus ei yltänyt laisinkaan samalle tasolle Tyttöjen kanssa. Periaatteessa Cline kirjoittaa hyvin, mutta siitä huolimatta Daddyn novellit jäivät minulle vaisuhkoiksi. Bongailin kyllä, miten 'daddy' eli isä-hahmo kulloinkin vilahtaa mukana, mutta mitään syvällisempiä (tunne)elämyksiä minulle ei tämän kokoelma novelleista syntynyt.   Daddyn novelleissa tarkastallaan nykyajan ihmisten toiveita ja pyrkimyksiä arjen kautta, aika viiltävällä ja raadollisellakin otteella. Novelleista piirtyvät ihmiskuvat eivät ole erityisen imartelevia mutta siksi varmaan ne olivat kovin todenoloisia. Silti Daddy oli minulle tietynlai...

Outi Pakkasen juhannusviikonloppuun sijoittuva  Kissa kuussa (Otava, 1990) päätyi lukupinooni alkukesän kyläilypaikan kirjahyllystä. En ole aiemmin lukenut Pakkasen kirjoja, mutta blogijutuista minulle on syntynyt mielikuva, että hänen dekkarinsa ovat kovasti ihmissuhdevetoisia, ja varsinainen dekkarijuoni saattaa jäädä sivuosaan. Tämä luennehdinta sopii hienosti myös Kissa kuussa -tapaukseen. Jos kaipaat kivaa kesäluettavaa, lue ihmeessä Kissa kuussa , mutta varsinaisia rikostarinoita etsivien kannattaa suunnata muualle. "Mikä piru tuohon mieheen on mennyt? Seija manaili itsekseen yrittäen kaikin voimin säilyttää tyynen ulkokuorensa. Heikki oli lihonut ja ruvennut kittaamaan kaljaa ja flirttailee epämääräisten pikkunaikkosten kanssa, enkä minä ole aikaisemmin huomannut mitään. Hän ajatteli etäisesti, että ehkä huomaamatta oli jäänyt tärkeämpiäkin asioita, mutta lykkäsi ajatuksen saman tien mielestään. Heikki eli omaa elämäänsä, ja hän omaansa, niinhän he olivat sopineet - ainaki...