Hyllynlämmittäjät 2025 - miten kävi?

Vuosi sitten julkaisin täällä blogissani hyllynlämmittäjäpinon, joka ei alun alkaenkaan ollut helppo pala. Vain todella paksuja kirjoja, jotka ovat majailleet hyllyssäni vuosia:

 

Kuinkas kävikään? Vuoden 2025 aikana sain kaksi kirjaa luettua, ja kaksi jätin suosiolla kesken - aikoinaan herätäostoina hankitut kirjat (jollaisia kaikki pinoni kirjat ovat olleet 😄) eivät innostaneet lukemaan, joten päätin kierrättää ne seuraaavalle lukijalle:

Aloitetaanpa kesken jääneeneistä hyllynlämmittäjistä...

* Mihail Šiškin: Neidonhius (suom. Vappu Orlov, WSOY 2015) - tätä jaksoin pakertaa eteenpäin noin kuutisenkymmentä sivua. Pidin kirjan ideasta: Sveitsiin pyrkiviä pakolaisia tulkkaava mies kuuntelee kertomuksia elämästä ja kuolemasta, lukee tauoilla ja iltaisin kirjallisuutta, kirjoittaa kirjeitä - ja tästä kaikesta mitä ilmeisimmin rakentuu maailmoja ja todellisuuksia syleilevä kokonaisuus. Oli vain niin, että minulle Neidonhiuksen tyyli oli liikaa. Kirjassa ei tarvitse olla juonta, mutta siinä on oltava jotain joka saa minut jatkamaan sivulta toiselle. Sinne tänne polveilevat kertomukset hyöstettynä kirjallisilla viittauksilla eivät tällä kertaa toimineet, ja niinpä Neidonhius jatkaa seuraavalle lukijalle todennäköisesti lähikirjaston kierrätyshyllyn kautta.

Muualla verkossa: Neidonhius upposi paremmin mm. blogeissa Donna Mobilen kirjat ja Lumiomena

* Orhan Pamuk: Musta kirja (suom. Tuula Kojo, Tammi 2007) - tämän kerronnassa oli jotain samaan kuin Šiškinin Neidonhiuksessa. Kertojan polveilevat tarinat, joiden viitekehyksenä on Turkin historia ja nykyisyys, ja kaiken keskiössä istanbulilainen lakimies Galip, joka etsii vaimoaan Rivaa - kiitos ei, lukuintoni lopahti tässäkin noin 50 sivun paikkeilla. Sivuja olisi ollut edessä vielä noin viisi ja puoli sataa, enkä saanut itseäni pakotettua niiden pariin, joten Pamuk etsiköön itselleen seuraavan lukijan.

Muualla verkossa: Tarukirja-blogin Margit jaksoi lukea Mustan kirjan loppuun asti.

Oli jännä huomata, miten samankaltaisia piirteitä näistä kesken jääneistä kirjoista löytyi. Polveileva tarinallisuus, epämääräinen vaeltelu jossain historiallisessa tai kirjallisessa kontekstissa, hippunen nykytodellisuutta jonkin hahmon kautta - tämä on selvästi liian häilyväinen keitos minulle. 🙅

* 

Mitä sain luettua loppuun?

Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta (Gummerus, 2015). Kirjassa on päähenkilönä huippulahjakas matemaatikko Erika, joka selviää leikiten matematiikan avaruuksissa mutta todellinen elämä on jo haastavampaa. Tämä asetalma oli parhaimmillaan todella kiehtova, mutta kirjaan oli mahdutettu liikaa kaikenlaista: raiskauksesta selviytyminen, järjetön terroriteko ja sen vaikutukset yhteisöön, kesken kaiken tapahtuva päähenkilön vaihtuminen... kokonaisuus oli lopulta hivenen sekava, ja päädyin antamaan kirjalle Goodreadsiin kolme tähteä.

Goodreads: 3 tähteä 

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Tuijata.Kulttuuripohdintoja, Luettua elämää, Sallan lukupäiväkirja

Niccolò Ammaniti: Juhla alkakoon (suom. Leena Taavitsainen-Petäjä, Otava 2011). Rakastin tätä kirjaa ja sen hulvattoman outoa huumoria. "Tervetuloa vuosisadan villeimpiin juhliin!", julistaa takakansi, ja on erinomaisen oikeassa. Nyt on bileet! Roomalainen miljönääri on kutsunut kaikki silmäätekevät luokseen, ja kun mukaan soluttautuu surkuhupaisia saatananpalvojia omine tavoitteineen ja maan alla piilee kammottava, esiin vyöryvä salaisuus, lopputulos on täysin hillitön. Mukana rimpuilee myös pari kirjailijaa, ja ylipäänsä nykypäivän tekopyhä itseään tolkuttomasti korostava meininki saa täyslaidallisen niskaansa. Juhla alkakoon on niitä kirjoja, joita pitää lukea ns. oikeassa mielentilassa, ja minulle tämä toimi täydellisesti. Ammanitin kirja saa minulta täydet viisi tähteä Goodreadsiin. Lämmin lukusuositus sinulle, joka kaipaat hieman erilaista luettavaa.

 

Goodreads: 5 tähteä 

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogissa There's no such thing as too many good books

***

 

Sellainen oli hyllynlämmittäjävuosi 2025, ja hei, aion koota pinon myös tälle vuodelle. Minua ei mitenkään haittaa, että moni pinon kirja jäi lukematta. Päinvastoin, olen iloinen, että neljä "superhyllynlämmittäää" tuli jollain tapaa käsiteltyä, ja löysin niiden joukosta yhden erityisen hienon kirjan. Eli Juhla alkakoon jää pysyväispaikalle hyllyyni, muut lähtevät kiertoon. On siis tilaa uusille kirjoille! 😀