Oksan hyllyltä

Olen selaillut kirjaston tietokantaa ahkerasti muutaman viime viikon aikana, kun olen saanut puhallettua uutta innostusta luku- ja blogiharrastukseeni. Samalla olen inspiroitunut lukuhaasteista eli lukuhommani pyörivät jälleen lukuhaasteiden ympärillä, kuten aina ennenkin 😀. Helmet-haasteen "vihreä kirja" tuotti hakutuloksena Inari ja Leena Krohnin lastenkirjan Vihreä vallankumous (Tammi, 1970/2020), joka on alunperin julkaistu vuonna 1970 mutta josta on vuonna 2020 otettu uusi painos 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Tämä kuulosti niin mielenkiintoiselta, että päätin tutustua kirjaan. Olen tosin sellaista vuosikertaa, että olisin saattanut törmätä tähän lapsenakin, mutta enpäs vain ollut tätä ennen koskaan Vihreästä vallankumouksesta kuullutkaan. Kirjan tarina on lapsille sopivan yksinkertainen. Riioraan kaupungissa on suuri puisto, jonne "SISÄÄNPÄÄSY KIELLETÄÄN LAILLISEN EDESVASTUUN UHALLA". Asioista päättävä kaupunginvaltuusto on suuressa viisaudessaan päättäny...

Leena Krohn on ainut naistenviikkoni kirjailija, joka on päivän nimipäiväsankari. Onnea kaikki Leenat, Matleenat, Leenit ja Lenitat! Päivää juhlistaa blogissani Krohnin jo yli  30 vuotta sitten (!) julkaistu teos Tainaron (Teos, 2006/1985). Luin kirjan ensimmäisen kerran opiskeluaikojeni alussa, ja kirjan julkaisemisesta oli jo tuolloin kulunut hyvä tovi. Minä ihastuin Tainaronin arvoituksellisuuteen heti ensimmäisen kirjeen luettuani. Mitä ihmettä, onpas kummallisen oloinen kirja ja paikka, tätä on pakko saada lisää - ja niin pieni kirjanen tuli ahmaistua pikavauhtia. Joitakin vuosia sitten hankin kirjan omakseni, ja keväällä uppouduin jälleen Tainaroniin Uudelleen luettua -lukuhaasteen innostamana. "Minulle tuottaa mielihyvää kuvitella, että kerran veisin sinut sinne ohdakkeitten alle. Niiden ihania huiskiloita verhoaa untuvainen seitti ja se hulmuaa kuin rantabulevardin puiden kruunut.     Sinä nauttisit retkestä kedolle, kun Tainaronissa on kesä j...

Leena Krohn vie kirjoissaan lukijan erikoisiin ja silti oudon tutun oloisiin maailmoihin. Tarinoissa riittää sulateltavaa useammaksikin lukukerraksi, ja aina voi poimia uusia ajatuksia mukaan. Nämä pompahtivat esille Hotel Sapiensista (Teos, 2013) tällä kertaa: "Inhimillisyys, Kukkakauppias huomautti, - on ennen kaikkea eläimellisyyttä. Olkaamme mieluummin nisäkkäitä kuin koneita." (s. 30) "Haluaisin niin mielelläni saada takaisin sen, mitä ennen uskoin tietäväni. Sille tiedolle perustin koko ammattitaitoni, mutta nyt se on poissa. Kun nyt kokoan entistä tietoani, kun etsin sitä mihin uskoin, löydän vain sumua, pilviä, savun hajoavia varjoja." (s. 38) "Kello on eräänlainen kutomakone, se neuloo aikaa silmukka silmukalta, hän jatkoi. -Ja se valmistaa ajan omista ideoistamme. Siinäpä merkillinen kone: osaa tehdä illuusioista tuotteen!" (s. 63) "Muistakaapa, lukijani, urkkijani, mitä vapaus merkitsee. Sitä, ettei voi valita väärin....