Oksan hyllyltä

Dan Rhodesin romaani Pieni valkoinen auto (Sammakko, 2006) oli täsmäisku Helmet-lukuhaasteen kohtaan 38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo . Olen tutkaillut omaa hyllyäni kaikkia kesken olevia haasteita silmällä pitäen (jotta tulisi luettua myös niitä hyllyyn jemmattuja kirjoja!), ja Rhodesin kirja oli nappilöytö vaikeaksi arvelemaani haastekohtaan. Tykästyin Rhodesin oudon ylläkselliseen kirjoitustyyliin luettuani hänen novellikokoelmansa Älkää kertoko minulle totuutta rakkaudesta , ja innostuksen puuskassa hankin muutakin hänen tuotantoaan. Pieni valkoinen auto ei yltänyt aivan novellien tasolle, mutta hupaisa pikku romaani oli silti viihdyttävää luettavaa. "Töissä Veronique pelkäsi, että mainitsisi tappaneensa prinsessa Dianan viikonloppuna. Hän oli harjoitellut sen mainitsematta jättämistä viedessään Césarin aamukävelylle, ja koko matkan toimistolle - kadulla ja Métrossa. Hän päätti, että paras strategia olisi olla sanomatta yhtään mitään siltä varalta että tunnustus lipsaht...

Niputin tähän postaukseen pari lyhyttä kirjaa, joissa käsitellään kirjallisuuden - ja monen muun taidemuodon - kestoaihetta eli rakkautta. Antoine de Saint-Exupéryn pienoisromaani Postilento etelään (Koala, 2017) tosin vaikutti takakannen perusteella keskittyvän lentämisen seikkailuhenkiseen luonteeseen joskus vuosikymmeniä sitten. Takakansi johti iloisesti lukijaa harhaan, sillä kirja fiilistelikin lentäjäsankarin rakkausmuisteloita. Minua tämä ei haitannut, mutta lentämisen pioneerihengestä kiinnostuneille kirjan kaihoisat surulliset tunnelmat saattavat olla pettymys. Dan  Rhodesin novellikokoelma Älkää kertoko minulle totuutta rakkaudesta (Sammakko, 2005) puolestaan oli minulle todellinen löytö. Novellihaaste ni on nitkutellut eteenpäin hitaanlaisesti, mutta haa! vihdoin ja viimein löysin aivan sattumalta novellikokoelman, joka kolahti minun lukumakuuni. Antoine de Saint-Exupéry on minulle tuttu vain nuoruusvuosina luetun Pikku prinssi -klassikon kautta. Olikin ...