Oksan hyllyltä

Aikuisten kuvakirja ei ole kovinkaan tavallinen vieras lukupinossani, mutta Kati Närhen uutuuskirja Ei mikään (2020) kiinnosti minua niin paljon, että päätin kokeilla itselleni hieman vierasta lajityyppiä. Odotukseni olivat korkealla, sillä Närhen Agnes-sarjakuvatrilogia on eräs suursuosikkejani, ja Närhen kuvitustyyli miellyttää silmääni. Silti Ei mikään hieman jännitti, sen verran uuden äärellä oltiin. Mutta jännäilin aivan turhaan, sillä Ei mikään oli kivasti erilainen kirja, joka kätki sisäänsä suurempia tarinoita kuin päältä päin voisi arvatakaan. Kuva: Kati Närhi https://www.katinarhi.com/shop/ei-mikn Kirja tapahtumat sijoittuvat nimeltä mainitsemattomaan pikkukaupunkiin, jonne laskautuu mielen harmaus ja alakulo. Mikään ei kaupungin asukkaita enää oikein innosta, ajatukset alkavat kiertää outoja polkuja ja kaikki tuntuu olevan jotenkin vinksallaan. Kuulostaako tutulta? Koronakevään loppumetreillä luettuna Ei mikään tuntui tosi ajankohtaiselta, melkein kuin olisin itse nyhjö...

Kati Närhen Agnes-trilogia on mielestäni parasta, mitä kotimaisen sarjakuvan saralla on ilmestynyt, joten hänen nimensä kirjan kannessa herättää oitis kiinnostukseni. Niinpä varasin luettavakseni osan WSOY:n uutta Lukupalat-sarjaa, jonka huomasin ensimmäisen kerran Kian Luetaanko tämä? -blogissa. Kati Närhi on tehnyt kuvituksen sarjan Jäätävän jännää -teemaa edustavaan osaan Yökoulu ja kadonnut opettaja (WSOY, 2016). Kirjan tarinan on kynäillyt Paula Noronen, jonka teksteihin en ole aiemmin tutustunut. Lyhyet  mietteet kirjasta:   Kirjan tapahtumat: Kirjassa ollaan vampyyrien koulumaailmassa ja ihmetellään kadonneen opettajan arvoitusta. Vampyyrikoululaisten elämään tutustuminen oli minulle kirjan parasta antia, ja kirjan tarinaan oli onnistuneesti laitettu mukaan kujeellista huumoria ja nykypäivän ilmiöitä. Hautakivi-parkouria harrastava 180-vuotias Martta-koululainen on kirjan tomera päähenkilö, ja hänellä on seuranaan Paavo Zombinen. Paavon motto on "maan alt...

Suosikkityttöni Agnes on palannut uuden albumin kera! Kati Närhen Seitsemäs vieras (WSOY, 2015) osoittautui todelliseksi herkkupalaksi dekkarien ystävälle, sillä luvassa on sarjakuvamuotoisia arvoituksia kartanomiljöössä. Intoilin jokunen viikko sitten kahdesta edellisestä Agnes-albumista, jotka rankkasin viiden tähden arvoisiksi. Seitsemäs vieras esittelee lukijalle aikuisuuden kynnykselle varttuneen nuoren neidin, mutta ikä ei ole vähentänyt Agneksen viehätysvoimaa minun silmissäni. Annan siis viisi tähteä myös Seitsemälle vieraalle . Agneksen perhesuhteissa on tapahtunut muutoksia. Mummo oli erittäin mukava sivuhahmo edellisissä albumeissa, mutta nyt hänestä on aika jättänyt: Sylvia-täti on ottanut Agneksen huomaansa, ja he suuntaavat Seitsemännen vieraan alussa vieraisille mahtipontiseen herraskartanoon. Agnes epäilee, miten hän mahtaa saada aikansa kulumaan peräti kahdeksan päivän ajan syrjäisellä saarella. Eipä hätää, muissa vieraissa riittää ihmettelemistä ja ...

Tutkailin kesällä ilmestyvien kirjojen listaa, ja huomasin WSOY:n listoilla Kati Närhen Seitsemäs vieras -albumin (WSOY, 2015). Sen kannessa on omalaatuisen näköinen nuori neiti. Kirjan juonikuvaus vaikutti sen verran kiinnostavalta, että päätin lukaista trilogian kaksi jo ilmestynyttä osaa: Saniaislehdon salaisuudet (WSOY, 2010) ja Mustasuon mysteeri (WSOY, 2012). Olipa hyvä, että lukaisin, sillä Agnes-neiti on mainio tapaus, häneen kannatti tutustua. Taidan hankkia tämän trilogian myös kotihyllyyni, niin veikeät ruudut albumissa on. Ja jottei kellekään jää epäselvyyttä tähtimäärästä, niin 5 tähteä ropsahtaa molemmille albumeille. Parasta albumeissa on päähenkilö Agnes, joka on mumminsa kanssa asuva orpotyttö. Hänellä on utelias ja pohdiskeleva mielenlaatu, ja minulla tuli Agneksesta mieleen Alan Bradleyn nuori sankaritar Flavia de Luce. Agnes ei harrasta Flavian tavoin kemiaa, mutta salaisuudet ja oudot jutut kiehtovat heitä molempia. Luulen, että näistä tytöistä tulisi ys...