Oksan hyllyltä

Helsingin Kirjamessut jatkuvat vielä huomiseen 😊, joten messuhulinaan ehtii mainiosti mukaan. Olen käynyt messuilla joka päivä (!), mutta perjantaini oli todella kevyt - piipahdin vain lyhyesti messuhallissa ennen kuin suuntasin illalliselle bloggaajakollegoiden kanssa. Tänään lauantaina kiertelin messuilla siskoni kanssa, ja hetkisen aivan itsekseni. Messuraportointini kulkee hieman jälkijunassa, sillä tähän postaukseen ehdin koostaa kuvia ja tunnelmia vain perjantailta. Perjantaina... ... kuuntelin Mauri Kunnaksen haastattelua 💖. Hän jutteli uudesta lastenkirjastaan, joka on iltasatukokoelma (Kunnas ei kuulemma osallistunut sen kokoamiseen mutta kansi on hieno 😀) sekä Nyrok City -sarjakuvakokoelman uudesta painoksesta. Olen seurannut uutuuksia niin heikosti, etten ollut laisinkaan perillä Nyrok Cityn julkaisusta mutta olin enemmän kuin ilahtunut - ihailen valtavasti Kunnaksen sarjakuvia ja niiden lennokasta huumoria. Kyseessä on musapiirejä huumorilla ruotiva sarjakuva, joka ilme

Helsingin Kirjamessut 2023 ovat alkaneet! Kiitos messuorganisaatiolle bloggaajalipusta 😊. Suuntasin messuille noin puoliltapäivin torstaina. En ole aamuihmisiä, joten aivan messujen avaushetkeen en edes viitsinyt yrittää. Messuportaiden yläpäässä odotti tämmöinen näky - aika mukavasti ihmisiä pyöri hallissa, ilman täytti ihana, tutunoloinen puheensorina - ei muuta kuin sekaan vain!   Minulla on ollut sen verran kiireinen alkuviikko etätöissä, että messuhulinaan siirtyminen tuntui lähes epätodelliselta. Haahuilin pöllämystyneenä sinne tänne, hiplailin myyntipyötien juttuja, en oikein tiennyt mitä tehdä. Hauska sattuma oli, että vastaan käveli @kirjojajakakkuja Anna hieman samanlaisissa tunnelmissa. Oli mukavaa vaihtaa kuulumiset heti messupäivän aluksi 💖.  Olin tehnyt vihkoon etukäteen tärppilistaa (jota en ehtinyt julkaista tänne blogiin 😏), ja torstaille kiintoisaa ohjelmaa olisi riittänyt koko päiväksi. Päätin kuitenkin käyttää ensimmäiset tunnit osastojen kiertelyyn ja keskitt

Liv Strömquist ja Riad Sattouf ovat omia sarjakuvasuosikkejani, ja vinkkaan aina mieluusti heidän kirjojaan, kun joku kyselee uutta luettavaa (ja usein vinkkejä saa pyytämättäkin 😄). Strömquistin naisen asemaa ruotivat esseemäiset sarjakuvat ovat aivan omanlaisiaan ja antavat taatusti ajattelemisen aihetta, Sattoufin omakohtainen Tulevaisuuden arabi -sarja puolestaan on mainiota luettavaa erilaisista kulttuureista ja muistelmista kiinnostuneille. Luin hiljan kirjan molemmilta, ja päätin niputtaa kestosuosikkini yhteen juttuun: Liv Strömquist: Peilisalissa (Sammakko 2023, suomennos Helena Kulmala) Peilisalissa keskittyy naisen kauneuteen, ulkonäkökeskeisyyteen ja siihen, miten suhtautuminen näihin on aikojen saatossa muuttunut. Tyyli on sekä tekstin että piirrosten osalta tuttua Strömquistia: teräviä ja kriittisiä huomioita, pisteliästä huumoria, ympäröivän maailman peilaamista filosofisten ja sosiologisten teeorioiden kautta. Käytännön esimerkkejä on löytyy keisarinna Sissistä Kyl

Luin kesällä useampia dekkareita, ja tässä muutamat miniarviot silloin luettujen pinosta. Satu Rämön Hildur-sarja taitaa kuulua "kaikki ovat lukeneet" -osastoon, ja tiedänpä nyt itsekin, mistä puhutaan. Ei hullumpi nojatuolimatka Islantiin, mutta vielä paremmin viihdyin Clare Macintoshin tarjoilemalla matkalla Walesiin, jossa oppaana toimi Tummat vedet -dekkarin Ffion Morgan. Satu Rämö: Hildur (WSOY, 2022)  Viime vuoden hittikirja kiinnosteli minua pitkään, ja viimein intouduin lukemaan sen yhdessä muutaman työkaverin kanssa. Yllättävän yksituumaisesti olimme sitä mieltä, että kirja on kolmen tähden dekkari - ihan ok, Islanti-miljöötä on kuvattu hyvin mutta jännitystä olisi voinut olla enemmän. Yksittäisenä huomiona mainitsen, että 1500-luvulle sijoittuva kirjan aloituspätkä oli lyhyydessään tahattoman koominen ja villapaitoja kutova Jakob-poliisi vaikutti ihanan symppikseltä. En aivan päässyt kiinni siihen, miksi juuri tähän kirjaan on hullaannuttu niin paljon, mutta hieno

Viikonloppuni on kulunut Tokio-henkisissä tunnelmissa, sillä luin Turun kirjamessujen heräteostokseni, Yū Mirin romaanin Uenon asema (Sammakko, 2023) , ja HBO Maxilta löysin Tokyo Vice -nimisen sarjan , joka on melkoinen nojatuolimatka nykyajan Tokion sykkeeseen. Uenon aseman ja Tokyo Vicen kautta välittyy keskenään täysin erilaista Tokio-kuvaa, mutta miljoonakaupungin monet kasvot kelpasivat viemään ajatukset muualle Oulun räntäsateiden keskeltä. Molemmista kirjoista kuitenkin välittyy tietynlainen ulkopuolisuuden kokemus - Uenon aseman mies katselee maansa menoa yhteiskunnan reunalta, Tokyo Vicessa amerikkalainen yrittää päästä sisään japanilaiseen mielenmaisemaan. Uenon asema kiinnitti huomioni messuilla kauniin ja huolitellun ulkoasunsa vuoksi. Keltainen kirja on ulkoiselta olemukseltaan oikea kirjahyllyn piristys! Myös takakannen palkintoluettelo vakuutti (kirja on mm. voittanut USA:n National Book Awardin), ja minusta on ylipäänsä mukavaa tukea käännöskirjoja ostamalla niitä.

Turun kirjamessut 2023 on messuiltu - kiitos Turku, olipa kiva viikonloppuloma kauniin syksyisessä kaupungissa 💖!   Messuilin perjantaina ja sunnuntaina, ja kokosin tähän juttuun kuvia ja tunnelmia näiltä päiviltä. Alunperin aikomukseni oli käväistä messuilla myös lauantaina mutta väsymys iski ja käytin päivän leppoisaan oleiluun ja lepäilyyn. Työviikko oli tiivis ja istuin torstaina n. 6,5 tuntia junassa työpäivän jälkeen - tämä ilmeisesti vaati veronsa. Omaa oloa on hyvä kuunnella eikä pakolla vääntäytyä hälinään, jos pää tuntuu kaipaavan rauhallisempaa päivää 😊. Turun messut olivat mukavan kokoiset eli monipuolista ohjelmaa oli riittävästi, messuhallissa oli helppo löytää kaikki paikat, ja järjestelyt toimivat hyvin. Messuhalliin pääsi tänäkin vuonna kätevästi Fölin linjalla 100, ja olin valinnut hotellini keskustasta niin, että ko. linjan bussipysäkki oli lyhyen kävelymatkan päässä. Yövyin Scandic Plazassa, ja olin oikein tyytyväinen hotellivalintaani. Huone oli sinänsä aivan tav