Isabel Allende: Henkien talo
Intensiivisen lukumaratonin jälkeen palailen kesäkuun parhaimpaan lukumuistooni eli Isabel Allenden Henkien taloon (Otava, 2010). Kirja on odottanut lukemistaan hyllyssäni pitkään, ja olen sitä jokusen kerran kaihoisasti selaillut. Teksti on vaikuttanut niin tiiviiltä, että olen siirtänyt kirjan lukemista monta kertaa. Halusin varata Henkien talolle rauhallista lukuaikaa, ja kesäkuussa kirja viimein lähti mukaani lomareissulle. Henkien talo on ollut suosittua reissulukemista, sillä myös Pähkinäkukkulan Marjaana reissasi henkien kanssa, suuntana Praha. Minulla henget olivat mukana Sardiniassa, ja jutun lopussa on muutama kuva saaren lomamaisemista. "Clara vietti lapsuutensa ja astui nuoruusikään kotinsa seinien sisällä, keskellä uskomattomia tarinoita ja rauhallista äänettömyyttä, jossa aikaa ei mitattu kelloilla eikä kalentereilla; jossa esineet elivät omaa elämäänsä, haamut istuivat samassa pöydässä elävien kanssa, menneisyys ja tulevaisuus kuuluivat osana samaan kokon...