Oksan hyllyltä

Fred Vargasin Komisario Adamsberg -dekkarisarjan lukeminen pääsi minulla hiipumaan hieman puolivahingossa, vaikka sarjan alkupuolella olin siitä todella täpinöissäni. Olen kuitenkin ostanut sarjan kaikki ilmestyneet osat (uusinta lukuunottamatta) omaan hyllyyni, ja keväällä innostuin takaisin sarjan pariin. Kalmankuoriaiset (Gummerus, 2018) on sarjan 9. osa, eli Pariisin 13:nnen kaupunginosan murharyhmän omalaatuinen päällikkö alkaa olla jo tuttu kaveri. Kalmankuoriaiset käynnistyy varsinaisen rikoksen osalta hitaasti - sen kimppuun päästään vasta, kun on saatu Adamsberg takaisin Islannista Pariisiin (tästä kuviosta kiinnostuneiden kannattaa lukea edeltävä osa Hyisiä aikoja ) ja ratkaistu yliajetun naisen surmatapaus. Eräs Adamsbergin alaisista kiinnittää päällikön huomion muutamaan kuolemantapaukseen, jossa uhrit ovat kuolleet erakkohämähämäkin puremaan. Tapaus on vargasmaiseen tyyliin hämärä: kukaan ei ole tehnyt rikosilmoitusta, kuolemat eivät ole tapahtuneet Pariisissa mutta niin...

Ranskalainen Fred Vargas on kuulunut dekkaristisuosikkeihini kauan, sillä löysin hänen kirjansa jo ennen blogiaikaa. Viime vuosina Vargas on ikään kuin kokenut uuden tulemisen, ja on ollut mukavaa huomata, että paljon Vargas-pokkareita ja kovakantisia on tarjolla. Vargasin omintakeinen komisario Adamsberg lienee hänen tunnetuin hahmonsa, mutta itse tykkään kovasti myös ns. kolmesta evenkelistasta kertovasta sarjasta. Sen ensimmäisen osan olen lukenut ennen blogiaikaa, ja nyt luin lähes yhtä kyytiä kaksi muutakin kirjaa: Muistoksi käynnistäsi (Gummerus, 2019) ja Ei takkaa, ei tupaa (Gummerus, 2020).  Vargas kirjoitti evenkelista-kirjansa on 1990-luvulla, mutta hänen tyylinsä tuntuu yhtä ajattomalta kuin Pariisi, jonne kirjojen tapahtumat pääosin sijoittuvat. Evenkelista-nimityksen ei kannata antaa hämätä, sillä uskonnollisuus on aika kaukana sarjan nimikkohenkilöistä. Evenkelistoilla viitataan tässä yhteydessä kolmeen elämässään kurjaan jamaan joutuneeseen historiantutkijaan,...

"Selkä kellarin tummaa seinää vasten Jean-Baptiste Adamsberg tarkasteli valtavaa lämmityskattilaa, joka lakannut toimimasta kaksi päivää aiemmin. Lauantaina lokakuun neljäntenä päivänä suoraan Pohjoisnavalta puhaltava tuuli oli pudottanut ulkolämpötilan yhteen asteeseen. Lämmitysasioista mitään ymmärtämättä komisario tutki hiljaisen kattilan kylkeä ja putkistoa siinä toivossa, että hänen hyväntahtoinen katseensa saisi rakkineeseen hiukan eloa tai lennättäisi paikalle korjaajan, jonka piti tulla mutta jota ei näkynyt." (s. 7) Heipä hei taas, Jean-Baptiste (ja ♥, mitäs turhia kursailemaan...). Fred Vargaksen persoonallisen hämäräperäiset Adamsberg-dekkarit ovat olleet suosikkejani vuosien ajan, joten uusi Adamsberg on aina minulle suuri tapaus. Kesän korvilla kauppoihin tullut Neptunuksen sauva (Gummerus, 2017) on hieman vanhempaa Vargaksen tuotantoa, sillä kirja ilmestyi ranskaksi vuonna 2004. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mahtavaa, että Adamsberg-sarjan suo...

Fred Vargasin dekkari Hyisiä aikoja (Gummerus, 2016) on eräs niistä uutuuskirjoista, joita odotin keväällä erityisen innokkaasti. Ihastuin Vargasin omaleimaiseen dekkarimaailmaan jo ennen blogiaikaa, ja uuden Vargasin löytyminen kustantajan kuvastosta oli ilouutinen. Vargasin komisario Adamsberg-dekkareille on ollut tunnusomaista erikoiset rikosjuonet. Postailin elokuussa Painu tiehesi ja pysy poissa -kirjasta, ja siinä julistettiin ruttovaaraa. Myös Hyisiä aikoja kytkeytyy historiaan, sillä tapahtumien edistyessä Adamsberg löytää itsensä ja apulaisensa Danglardin Roberpierren ajan asuihin sonnustautuneena. Hyisiä aikoja lähtee silti liikkeellä nykyajasta ja varsin tavanomaisesta sattumuksesta: vanha nainen tuupertuu kadulle, pudottaa kirjeen ja ohikulkija työntää sen avuliaasti postiin. Kirjeen sujahtaminen postilaatikkoon sysää liikkeelle melkoisen tapahtumaketjun, joka ulottaa lonkeroitaan Islantiin asti ja johon liittyy kummallisia, H-kirjainta muistuttavia merkkejä. Dekka...

Matkalla Mikä-Mikä-Maahan -blogissa alkoi kesällä Lukuhelmihaaste , jossa on ideana nostaa esille pieniä, hyviä yksityiskohtia itselle mieluisista kirjoista. Eli niitä juttuja, jotka tekevät kirjasta lukuhelmen. Olin suunnitellut osallistuvani tähän haasteeseen jo aiemmin kesällä, mutta jotenkin kummasti lukuhelmistä kirjoittelu on vain siirtynyt ja siirtynyt.  Haaste päättyy tämän kuun lopulla, ja tämähän on aina hyvä motivaattori kirjoittamiseen. Lukuhelmikirjaa ei tarvinnut kauaa mietiskellä. Innostuin näet jokunen viikko sitten lukemaan Fred Vargasin uusimman komisario Adamsberg-dekkarin Hyisiä aikoja (bloggaus tulossa), ja sen myötä myös vanhemmat Adamsberg-kirjat alkoivat kiinnostaa. Olen lukenut sarjan suomennetut osat ennen blogiaikaa, ja hankin joistakin kirjoista uudet hienot pokkarit itselleni. Uusintalukukierroksella Painu tiehesi ja pysy poissa -kirja (Gummerus, 2016) osoittautui Adamsberg-sarjan lukuhelmeksi.  Painu tiehesi ja pysy poissa on kolmas suom...