Fred Vargas: Muistoksi käynnistäsi & Ei takkaa, ei tupaa

Ranskalainen Fred Vargas on kuulunut dekkaristisuosikkeihini kauan, sillä löysin hänen kirjansa jo ennen blogiaikaa. Viime vuosina Vargas on ikään kuin kokenut uuden tulemisen, ja on ollut mukavaa huomata, että paljon Vargas-pokkareita ja kovakantisia on tarjolla. Vargasin omintakeinen komisario Adamsberg lienee hänen tunnetuin hahmonsa, mutta itse tykkään kovasti myös ns. kolmesta evenkelistasta kertovasta sarjasta. Sen ensimmäisen osan olen lukenut ennen blogiaikaa, ja nyt luin lähes yhtä kyytiä kaksi muutakin kirjaa: Muistoksi käynnistäsi (Gummerus, 2019) ja Ei takkaa, ei tupaa (Gummerus, 2020). 

Vargas kirjoitti evenkelista-kirjansa on 1990-luvulla, mutta hänen tyylinsä tuntuu yhtä ajattomalta kuin Pariisi, jonne kirjojen tapahtumat pääosin sijoittuvat. Evenkelista-nimityksen ei kannata antaa hämätä, sillä uskonnollisuus on aika kaukana sarjan nimikkohenkilöistä. Evenkelistoilla viitataan tässä yhteydessä kolmeen elämässään kurjaan jamaan joutuneeseen historiantutkijaan, jotka pitävät majaa rähjäisessä taloröttelössä Pariisissa. Heidän etunimensä tuovat hauskasti mieleen ne oikeat evankelistat, siitä siis sarjan nimitys. Evankelistoista eniten esille nousee keskiajantutkija Marc, jolla on kummisetänään poliisista eläkkeelle jäänyt (=potkut saanut) komisario, joka myös asustaa tuossa mainitussa talorähjässä. Tämä porukka joutuu hieman erikoisia teitä mukaan rikosjuttuihin, jotka Vargasin tapaan ovat suht erikoisia nekin.

Muistoksi käynnistäsi -kirjassa evenkelistojen seuraksi heitetään aivan uusi henkilö, entinen sisäministeriön tutkija Louis Kehweiler, joka kuljeksii Pariisin katuja rupikonna taskussaan. Kehweilerin silmään osuus koirankikkare, jossa on jotain sinne kuulumatonta - pieni pala ihmisluuta. Kehweiler kuuluu niihin, jotka eivät osaa pitää näppejään erossa rikoksista, joten ajokoiran sinnikkyydellä hän alkaa ottaa selvää, missä on ruumis ja miten siitä osa päätyi koiranjätökseen. Mukaansa hän vetää jokseenkin vastahakoisen Marcin, joka on rahapulassaan päätynyt osa-aikaisesti järjestelemään lehtileikkeitä Kehweilerille.

Kirja puhalsi uusia tuulia evankelistojen elämään, ja minusta Kehweiler eli Saksalainen oli oikein tervetullut hahmo sarjaan. Hänen rupikonnastaan perustin yhtä vähän kuin Marc, mutta onneksi limainen otus oli kirjassa vain pienessä sivuosassa. Luunpalasen omistajan jäljittäminen vei Marcin ja kumppanit Bretagneen asti, ja maisemanvaihdostakin tervehdin ilolla. Henkilökaarti oli tutun omalaatuinen Vargasin tyyliin, mutta rikosjutussa olisi voinut olla enemmän potkua. Siitä syystä Muistoksi käynnistäsi saa minulta vain kolme tähteä Goodreadsiin. 

Ei takkaa, ei tupaa on mielestäni todella hyvä Vargas-dekkari, kenties paras näistä evenkelista-kirjoista. Saksalainen on jälleen mukana kuvioissa, ja tämän vanha tuttava, entinen ilotyttö Marthe pyytää tätä suojelemaan Clément-nimistä miestä, joka on hieman yksinkertainen ja melkoisessa lirissä. Pariisin poliisi nimittäin epäilee häntä raa'aksi murhaajaksi, ja onhan mies kummallisesti ollut parin murhan aikaan tapahtumapaikalla. Saksalainen päätyy piilottamaan Clémentin evenkelistojen taloon, ja ryhtyy itse jäljittämään ovelaa murhaajaa.

Rikosjutussa riittää käänteitä, ja pidin sen mutkikkuudesta. Clémentin mahdollinen syyllisyys ja hänen erikoinen, surumielinen persoonansa tuo oman säväyksensä kirjan tapahtumiin, ja evenkelistojen ja Saksalaisen keskinäiset suhteet vetivät kirjan juonta hyvin eteenpäin. Henkilöhahmot ja heidän kummallisuutensahan ovat Vargasin tavaramerkki, ja tässä kirjassa ne ja rikoksen kiemurat olivat hyvässä tasapainossa.  

Ei takkaa, ei tupaa saa minulta neljä tähteä Goodreadsiin. Harmi, että sarja loppuu tähän - evenkelista-dekkareita lukisin kyllä mieluusti lisääkin! Olisi vaikkapa mukava nähdä, että reppanan mutta ah niin sympaattisen oloiset evenkelistat menestyisivät naisrintamalla ja pääsisivät muutenkin elämässään paremmille poluille. 😉

Vargasin dekkarien kannet ovat nykyään supertyylikkäät!

***
Seinäjoen kirjaston Aikamatka-haasteessa Muistoksi käynnistäsi sopii kohtaan 26. 1990-luvulla ilmestynyt tai 1990-luvulle sijoittuva kirja. Helmet-haasteessa sijoitan Ei takkaa, ei tupaa -kirjan kohtaan 17. Tutkijan kirjoittama kirja, sillä Vargas on ammatiltaan arkeologi, jonka erikoisaluetta keskiaikaiset eläinten luut ja kulkutaudit (tämä siis selittää paljon Vargasin kirjojen historiapitoisesta aineksesta). Hän on työskennellyt mm. Ranskan kansallisessa tutkimuskeskuksessa.

Goodreads: Muistoksi käynnistäsi saa 3 tähteä, Ei takkaa, ei tupaa 4 tähteä.
Mistä kirjat minulle? Ostin e-kirjoina.
Muualla verkossa: 
* Muistoksi käynnistäsi -kirjaa on luettu mm. blogeissa TuijataHidasta haaveilua
* Ei takkaa, ei tupaa -kirjaa on luettu mm. blogissa Päiväkävelyllä
Kirjojen tietoja:

Fred Vargas: Un peu plus loin sur la droite (1996)
Suomennos Marja Luoma
Gummerus, 2019
272 sivua

Fred Vargas: Sans feu ni lieu (1997)
Suomennos Marja Luoma
Gummerus, 2020/2003
303 sivua

Kommentit

  1. Vargas kirjoittaa kiehtoviadekkareita ja niihin yhtä kiehtovia hahmoja. Nämä kaksi ovat tulossa lukuun, kunhan saan ne käsiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat kirjat pian käsiisi. Minulle Vargasin kirjat ovat mitä parhainta todellisuuspakoa, ja olenkin lueskellut mm. Adamsberg-dekkareita nyt uusintalukuina.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.