Bea Uusma: Naparetki - Minun rakkaustarinani

Bea Uusman Naparetki (Like, 2017) kuuluu siihen kirjajoukkoon, jonka "kaikki muut" ovat tainneet jo ehtiä lukemaan. Naparetki on mututuntumani mukaan viime vuosien suosituimpia tietokirjoja kirjablogeissa, mutta minä innostuin tutustumaan Uusman kirjaan vasta maaliskuun lukumaratonilla. Lyhyt pokkari olikin omiaan maratonilla luettavaksi.

Uusma on ruotsalainen lääkäri, joka insproitui tutkimaan vuonna 1897 kadonneen ruotsalaisretkikunnan kohtaloa. Kolme miestä vetypallossa, suuntana Pohjoisnapa, kohtalona retken keskeytyminen ja epätoivoinen yritys pelastautua. Kolmikko löydettiin kuolleena vaikeapääsyiseltä Valkosaarelta, Huippuvuorten läheltä vasta vuonna 1930, ja miesten kuolinsyy on jäänyt arvoitukseksi. Heidän ruumiinsa tuhkattiin, joten nykyaikaisten menetelmien käyttäminen ei enää onnistu, ja tässä onkin kenties yksi syy siihen, miksi miesten kohtalo niin kutkuttaa mm. Uusman mieltä. 

Karusti päättynyt tutkimusretki on ilmeisesti Ruotsissa kovinkin tunnettu tapahtuma, mutta minulle Uusman kirja tarjosi kauttaaltaan aivan uutta tietoa, sillä kuulin koko reissusta nyt ensimmäistä kertaa. Mikään huippuunsa viritetty ammattiryhmä ei ollut kyseessä, pikemminkin sain sen vaikutelman, että porukalla oli alunperinkin kovin heppoiset mahdollisuudet selvitä hurjasta reissustaan:

"Kello on 11 minuuttia yli kahdeksan, kun Andée, Strindberg ja Fraenkel nousevat korista jäälle. He eivät huomaa sitä itse, mutta ajantaju on heiltä jo alkanut kadota, He eivät tiedä varmasti, onko kello kahdeksan illalla vai kahdeksan aamulla, sillä Antarktiksen  päällä makaa jatkuvasti sama valkoinen utuinen valo, ympäri vuorokauden. Myöhemmin he sotkevat koko ajan yön ja päivän. Nyt he seisovat jäällä ja kaikki, mitä he näkevät, joka puolella, on valkoista. Horisonttiviiva on sulautunut taivaaseen. Kolme miestä, joilla on mahdollisimman vähän tietoa arktisista olosuhteista, on äkillisesti  keskellä valkoista painajaista." (s. 52)

Uusma on koostanut kirjansa sisällön kiinnostavalla tavalla, sillä se on sirpalemainen kokoelma retkikunnan omia päiväkirjamerkintöjä, Uusman tarinallista kuvausta heidän vaiheistaan ja lopulta eri tahojen spekulaatioita siitä, mitä miehille tapahtui. Tämä kaikki oli totta kai kiehtovaa luettavaa, mutta erityisen järisyttävä elämys Naparetki ei minulle ollut. Myönnän, että minua hieman häiritsi retkikunnan harrastelijamaisuus, vaikka onhan se toisaalta tavallaan ymmärrettävää kyseisenä ajankohtana. 1800-luvun lopulla Antarktis lienee ollut kohtuullisen tuntematonta maaperää eikä kaikkeen mitenkään osattu varautua. 

En oikein tiedä, mitä kirjalta odotin, mutta joka  tapauksessa Naparetki jäi lukuelämyksenä hyvälle kolmen Goodreads-tähden tasolle. Tutkimusmatkoista kiinnostuneille kirja tarjonnee kiehtovaa tietoa entisaikojen reissaamisesta.

***

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja. Tutkimusmatkailu, naparetket ja extreme-henkinen selviytyminen ääriolosuhteissa ovat kaikki minulle aihepiirejä, joista en tiedä oikeastaan juuri mitään.

Goodreads: 3 tähteä

Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta

Muualla verkossa: Kirjasta löytyy todella paljon bloggauksia. Tässä muutama juttulinkki: Kirjanmerkkinä lentolippu, Kirjarikas elämäni, Lumiomena ja Kirja hyllyssä 

Kirjan tietoja:

Bea Uusma: Expeditionen. Min kärlekshistoria (2013)

Suomennos Petri Stenman

Like, 2017

256 sivua