Elly Griffiths: Aavekentät
Kerrankin voin olla täysin samaa mieltä etukannan mainoslauseen kanssa. Elly Griffithsin Ruth Galloway -sarjan uusin suomennos Aavekentät (Tammi, 2020) on todellakin eräs sarjan parhaita kirjoja, ja sarjahan on dekkarisarjaksi erittäin ihastuttava. Minulla jäi Ruthin edellinen tapaus Kadonneet ja kuolleet kesken, mutta onneksi otin tämän uuden kirjan lyhytlainahyllystä kokeiltavaksi. Toisen maailmansodan aikaisiin tapahtumiin ulottuva Aavekentät oli nimittäin todella koukuttava tapaus!
Kirjan tapahtumien keskiössä on norfolkilainen Blackstockien mahtisuku, ja heidän menneisyyden salaisuutensa. Suvun nykypolvi asuu jyhkeässä kartanossaan marskimaan reunalla, eikä paikka totisesti houkuttele vieraisille:
"Blackstock Hall on eittämättä uljas, jämerä tiilirakennus, jonka jokaista nurkkaa koristaa torni. Mutta viehättävä kartonotunnelma loistaa poissaolollaan; ei ole rakennus- ja maisemaperinnöstä huolehtivan National Trustin kylttiä opastamassa kahvilaan, ei huolella hoidettuja nurmikoita eikä italialaista puutarhaa. Niiden sijasta heinikko ulottuu aivan etuovelle saakka, ja lampaat kurkistelevat alakerran ikkunoista sisään. Jos ovelle on joskus johtanut polku, niin se on kadonnut jo muinoin, kenties vuosisatoja sitten." (s. 28)
Aavekenttien alkusivuilla suvun entisiltä mailta löytyy maahan
hautautunut sodan-aikainen lentokone. Koneen ohjaamossa on ruumis, jonka
kohtalo askarruttaa Ruthia ja Nelsonia koko kirjan ajan. Tuttuun tapaan rikosjutun lomassa setvitään hienovaraisesti Ruthin ja Nelsonin suhdetta, mutta onneksi lentäjän arvoitus ja Blackstockien sukusalaisuudet saavat kirjassa pääosan. Minusta kirjan rikosjuttu ja erityisesti sen historiallinen tausta oli erittäin onnistunut. Toisen maailmansodan lentokenttien - aavekenttien - ja sen sankareiden historiaa tuotiin mukavasti esille, ja tähän yhdistettiin sopivassa suhteessa brittiläistä kartanoelämää ja rakkausjuonia, joissa oli pari erittäin lupaavaa käännettä. Kokonaisuus toimi hyvin, ja pidin erityisesti kirjan dramaattisesta loppuhuipennuksesta Blackstockien kartanossa.
Griffiths on kirjoittanut erinomaisen viihdyttävän dekkarin, joka sai minut taas innostumaan Ruthin edesottamuksista. Aavekentät saa minulta neljä tähteä Goodreadsiin.
***
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan. Ruth joutuu Aavekentissä ainakin kahteen otteeseen ruuanlaittohommiin. Osallistun kirjalla myös Rauhan lukuhaasteeseen.
Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta
Kirjan tietoja:
Elly Griffiths: The Ghost Fields (2015)
Suomennos Anna Kangasmaa
Tammi, 2020
352 sivua
Elly Griffiths: The Ghost Fields (2015)
Suomennos Anna Kangasmaa
Tammi, 2020
352 sivua
En ole lukenut koskaan Griffithsiä. Varmasti hyvä yhdistelmä tuo toisen maailmansodan historia, brittiläinen kartanoelämä ja rakkausjuonet!
VastaaPoistaSuosittelen tätä sarjaa lämpimästi, jos tykkäät semmoisista leppoisammista dekkareista! Galloway on ammatiltaan arkeologi (mitä en muistanut näköjään jutussa mainita), ja hänen työnsä myötä kirjoissa on ainakin jonkin verran historiapitoista juoniainesta.
PoistaTämä sopi hyvin Jokken rauhanhaasteeseen. Oma bloggaus tulossa myöhemmin. Minulla oli vähän jumeja tämän kirjan kanssa, kun luin sitä ennen Karin Slaughterin mahtavan trillerin. Pitäisi muistaa lukea välillä muitakin kirjoja kuin jännitystä.
VastaaPoistaMinulla tämä kirja tuli eteen juuri sopivalla hetkellä. Eihän tämä kauhean vauhdikas kirja ole, mutta just nyt en tämän kummempaa kaivannut. Vauhtia riittää kun aukaisee uutismedian sisältöjä... :)
PoistaJuoni alkoi kiinnostaa. En ole lukenut näitä aiemmin, miten paljon se haittaa jos haluaisi lukea vain tämän eikä aloittaa sarjaa alusta?
VastaaPoistaKyllä tähän sarjaan minusta pääsee kiinni myös keskeltä sarjaa. Nelsonin ja Ruthin suhdejutut ovat sellainen osasta toiseen jatkuva juoniaines, mutta en itsekään ole lukenut kaikkia sarjan osia ja hyvin pysyn kärryillä missä mennään. :) Eli ei kun lukemaan tai kuuntelemaan vaan, jos kirja kiinnostaa. :)
PoistaOi, minä rakastan näitä. Eivät ne ihan tasalaatuisia ole olleet, mutta silti tekee mieli aina jatkaa. Kiva kuulla että tämä on onnistunut ja vetävä. Olen kirjaston varausjonossa, joka ei nyt tietenkään koronan vuoksi liiku mihinkään. Pitää ehkä tsekata, josko tämä olisi e-kirjana jossakin...
VastaaPoistaTässä on tosi kiva sarja, ja ihanaa, että suomennoksia tulee aika tiuhaan. Syksyllä ilmeisesti jo seuraava osa. :) Varausjonosta varmaan saakin kirjaa odotella tovin jos toisenkin, kun tuli useamman viikon pakollinen viive.
PoistaOlen lukenut Ruth Galloway -sarjan ensimmäisen osan. Se oli minulle pieni pettymys kaikkien kuulemieni kehujen jälkeen, mutta ehkä sarjan parissa voisi jatkaa, kun kaipaa leppoisaa dekkaria (hyvin luonnehdit tuossa edellä).
VastaaPoistaCozy crime -tyyliä kaipaaville tämä on minusta mukava sarja. Itse en tainnut edes blogata ensimmäisestä osasta, mutta jäin sitten kunnolla koukkuun vähän myöhemmin. Eli osa sarjan kirjoista on minustakin ollut hieman vaisuja, osa sitten taas todella hyviä.
Poista