Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2020.

Ray Bradbury: Fahrenheit 451 (Klassikkohaaste)

Kuva
Kirjabloggaajien perinteinen klassikkohaaste on jälleen ajankohtainen, sillä tänään on haasteen 10. kierroksen postauspäivä. Haasteessa mukana olevien juttulinkit löytyvät kierrosta emännöivän Taikakirjaimet-blogin koostejutusta.

Oma valintani haasteen kirjaksi on Ray Bradburyn tieteiskirjallisuuden klassikkoteos Fahrenheit 451 (Sammakko, 2019), joka julkaistiin alkukielellä vuonna 1953. Viime vuonna kirjasta ilmestyi Sammakon kustantama uusi suomennos, joka on Einari Aaltosen käsialaa. Tieteiskirjallisuus on minulle erittäin vierasta maaperää enkä todellakaan ole mikään genren tuntija, mutta päätin rohkeasti kokeilla klassikkohaasteeseen vaihteeksi jotain, joka ei aivan osu mukavuusalueelleni. Lisäksi uusi suomennos houkutteli lukemaan, sillä tuoreita klassikkokäännöksiä ilmestyy tosi harvoin.

Fahrenheit 451 kuvaa dystooppista maailmaa, jossa kirjojen hallussapidosta on tullut kiellettyä ja palomiesten toimenkuva on saanut uuden merkityksen: heidän tehtävänsä on sytyttää kirjat palam…

Elämä, kerta kaikkiaan! -haasteen kooste

Kuva
Kirjaluotsi-blogissa alkoi vuosi sitten Elämä, kerta kaikkiaan! -lukuhaaste, jossa haastettiin lukemaan elämäkertoja, muistelmia ja autofiktiota ja ylipäänsä omaelämäkerrallista kirjallisuutta. Säännöt olivat niin väljät, että minäkin sain luettua peräti 13 haasteeseen sopivaa kirjaa. Perinteiset elämäkerrat eivät minua yleensä suuremmin jaksa innostaa, eikä niitä löydy tämänkään haasteen luettujen listaltani kuin pari. Kiinnostavia muistelmia sen sijaan luin sekä perinteisinä kirjoina että sarjakuvan muodossa. Myös pari muodikasta autofiktiota päätyi listalleni. Lukemani kirjat ja niistä koostettu kuvitteellinen elämäntarina löytyy kuvan alta.

Luin haasteeseen seuraavat kirjat:

Elämäkerrat:

Anne Mattsson: Sylvi Kekkosen elämäkerta
Nigel Goodall: Benedict Cumberbatch - Henkilökuva

Sarjakuvamuistelmia:

Edmond Baudoin: Piero
Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 4
Gabrielle Bell: The Voyeurs

Autofiktiota:

Édouard Louis: Ei enää Eddy
Kim Thúy: Ru

Muistelmia:

Brett Anderson: Hiilenmustat aamut
Eeva Lennon…

Gabrielle Bell: The Voyeurs (#sarjakuva )

Kuva
Kirjaluotsi-blogin Elämä, kerta kaikkiaan! -lukuhaaste päättyy huomenna, ja ennen koostetta ehdin blogata vielä yhdestä haasteeseen lukemastani kirjasta. Haastetaipaleeni päätepisteeksi valikoitui omasta hyllystäni löytynyt sarjakuvamuistelmakirja The Voyeurs (Uncivilized Books, 2012), joka tekijä on brittiläis-amerikkalainen sarjakuvataiteilija Gabrielle Bell (s. 1976).

Kirjan kuvataan takakannessa olevan 'a real-time memoir of four turbulent years in the life of renowed cartoonist and diarist Gabrielle Bell'. Ilmeisesti Bell on piirtänyt elämäänsä sarjakuvaksi melko reaaliaikaisesti, mutta sarjakuva ei silti ole tylsän kronologimainen vaan koostuu yksittäisten päivien tunnelmapaloista, tietyistä esiin nostetuista tapahtumista ja matkoista, tapaamisista tuttujen ja vieraiden kanssa, ajatuskuluista ja välillä suht absurdeistakin jutuista. Niistä hahmottuva kokonaisuus on tavallaan sirpalemainen mutta sarjakuvan sivuilta hahmottuu muotokuva introverttiuteen kalleellaan olevasta…

Aikamatkailuvinkkejä

Kuva
Olen pikku hiljaa innostunut oikein tosissani Seinäjoen kirjaston Aikamatka-lukuhaasteesta, jossa matkataan kirjojen siivin läpi historian vuosisatojen ja vuosikymmenten. Päätin koota tähän juttuun lukuvinkejäni. Vinkit ovat ensi sijassa muistilista itselleni, mutta niitä saa (yllätys, yllätys 😃) napata omaan käyttöön. Haasteen kaikkien kohtien lista löytyy täältä. Olen ottanut omaan vinkkilistaani vain ne kohdat, joihin minulla on tällä hetkellä hyvä vinkki.

3. Kirja, jossa on eri aikatasoja

Liu Cixinin tieteisromaani Kolmen kappaleen probleema (Aula & Co, 2018) alkaa vuodesta 1967, mutta osa tapahtumista sjoittuu myös lähemmäs nykyaikaa. Kirja aloittaa trilogian, jota on kovasti kehuttu, mutta olen itse kirjasta varovaisen utelias (koska scifi). Jos tämä nappaa, olisi kiva saada tästä uusi sarja lukuun.
Omasta hyllystäni löytyy David Mitchellin Pilvikartasto (Sammakko, 2012), jossa ei ole aikatasoista pulaa. Melkein jo aloitin tämän joulunpyhinä, mutta sitten iski rimakauhu - on …

Kevyttä scifiä: Kiepaus, Huijarin oppipoika ja Veden alla

Kuva
Bloggausjonon purku jatkuu tässä jutussa kolmella kirjalla, joista löytyy sen verran scifi-piirteitä, että pääsen osallistumaan niillä Scifi-haasteeseen. Mukana on pari YA-romaania ja yksi hieman nuoremmille lukijoille suunnattu kirja, jonka kuuntelin äänikirjana. Kaikki kolme kirjaa ovat sellaisia, ettei minun mielestäni tarvitse olla mikään scifi-fani, jotta näistä pitää. Scifi on nimittäin minullekin tosi vieras genre, mutta näissä kirjoissa genren kynnys on hyvin matalalla.


Vuokko Hurme: Kiepaus (S & S, 2017) (Huimaa #1)

Kiepaus kertoo Kardumin kaupungista, jossa painovoiman muutos on keikauttanut maailman nurinniskoin. Kiepauksesta hengissä selvinneet ovat oppineet elämään uuden maailman ehdoilla, vaikka kaikki on aivan toisin kuin ennen: talojen välillä liikutaan vaijereilla (kun ikää on kertynyt tarpeeksi, sillä eihän sovi pudota alapuoliselle taivaalle), kulutukseen perustuva elämäntyyli on jokin menneisyyden oudolta kuulostava juttu ja ruuaksi kelpaavat hyönteiskakut ja …

Kesäinen ja talvinen rikosjuttu: Kuin tuhka tuuleen & Hiljaisuuteen hävinneet

Kuva
Bloggausjonostani löytyy pari dekkaria, jotka edustavat vuodenaikojen ääripäitä: Ann Cleevesin Jimmy Perez -dekkarissa ollaan juhannushäissä Shetlanninsaarilla ja Rosamund Luptonin Hiljaisuuteen hävinneissa taas hytistään Alaskan talvisissa maisemissa. Cleeves on minulle tuttu ja turvallinen dekkarinimi, jonka pariin palaan aina silloin tällöin. Luptonia sen sijaan luin nyt ensi kertaa, mutta Hiljaisuuteen hävinneet kyllä vakuutti siinä määrin, että Luptonin nimi on laitettu muistiin. 
Jos joku jutun lukijoista on mukana Seinäjoen kirjaston Aikamatka-lukuhaasteessa, niin tässä on oivat vinkit haasteen kohtiin 4. Kirja, joka sijoittuu kesään ja 5. Kirja. joka sijoittuu talveen. Itse luin Cleevesin kirjan viime vuoden puolella, joten aloitan aikamatkailuni Luptonin talvisella jännärillä.

Ann Cleevesin Kuin tuhka tuuleen (Karisto, 2019) jatkaa sarjan aiemmissa osissa leskeksi jääneen Jimmy Perezin tutkimuksia Shetlannin saarilla. Perezin omalaatuinen pomo Willow Reeves näyttää tulleen ki…

Yasunari Kawabata: Lumen maa (+ viime vuoden Keltaiset kirjat)

Kuva
Yasunari Kawabatan Lumen maa (Tammi, 2017/2947) vilahtelee aina silloin tällöin ns. talvikirjojen suosituslistoilla. Oulussa ei viime aikoina ole juuri lunta näkynyt, mutta innostuin silti viime vuoden viimeisinä päivinä kokeilemaan japanilaisen nobelistin pienoisromaania, jonka kanteen on nostettu Kirjan pauloissa -blogin kaunis suositusteksti. Minulle Lumen maa ei noussut aivan näin hienoksi elämykseksi, mutta kirja oli selvästi erilainen kirja länsimaiseen romaaniin verrattuna. Onneksi ei kuitenkaan niin erilainen, etteikö siihen mitään kosketuspintaa olisi saanut.

Lumen maan tapahtumat sijoittuvat jonnekin Japanin syrjäseuduille, jonne romaanin päähenkilö, haaveilevan toimetonta ja joutilasta elämää viettävä Shimamura saapuu. Kirjan keskiössä ovat hänen suhteensa seudulla majaa pitävään geishaan ja arvoitukselliseen, nuoreen Yoko-nimiseen naiseen. Vahvoja tunteita on ilmassa, mutta meikäläisittäin tuntuu kuin niiden eteen olisi vedetty sumuverho tai ehkä pikemminkin lumiverho, ja …

Vuoden 2019 parhaat kirjat ja muutama muu

Kuva
Vuosi 2020 on jo pitkällä, mutta julkaisen oman vuosikoosteeni viime vuoden parhaista kirjoista vasta nyt. Vuoden alku on ollut sen verran kiireitä ja hässäkkää täynnä, että koosteen teko hivenen viivästyi. Tilastokäppyröiden tekoon minulla ei tänäkään vuonna riittänyt innostusta, mutta listasin kuitenkin vuoden parhaat kirjat ja muutamia muita vuoden varrelta mieleen jääneitä. Jutun kuvat ovat kuvakaappauksia Goodreadsin vuosikoosteestani. Kaikki vuoden kirjat eivät mahtuneet kuviin, mutta aika moni kuitenkin.

Vuoden 2019 parhaat kirjat
Koostiin vuoden parhaat kirjat -listani siten, että listalle pääsivät mukaan kaikki ne kirjat, joille annoin viisi tähteä Goodreadsiin. Ja nämä kirjat ovat:
Romaanit:

Monika Fagerholm: Amerikkalainen tyttö - viime vuoden paras romaani
Sofi Oksanen: Baby Jane - riipaiseva ja koskettava 
Kim Thúy: Ru - Run lukumuistot ovat väljähtyneet, mutta lukuhetkellä olin tästä tosi innoissani. Ainakin romaanin rakenne oli kiinnostavan erilainen ja silti toimiva.

Kate Atkinson: Liian kirkas taivas

Kuva
Kate Atkinsonin Liian kirkas taivas (S & S, 2019) on Jackson Brodie -sarjan viides osa. Oma historiani rikoksia ratkovan yksityisetsivä-Brodien seurassa on vaihteleva. Sarjan avausosa Ihan tavallisena päivänä ei minuun iskenyt, ja muistan ihmetelleeni, miksi Atkinsonista niin kohistaan. Palasin silti Jackson Brodien tutkimusten pariin sarjan kolmannessa osassa Eikö vieläkään hyviä uutisia?, ja se kolahti, isosti. Tykkäsin kirjan henkilögalleriasta, ja itse asiassa eräs tuon kirjan kiinnostavista tyypeistä on mukana Liian kirkkaassa taivaassa. Tämä onkin iso syy siihen, että Liian kirkas taivas päätyi lukupinooni. 
Ja niinhän siinä kävi, että Liian kirkas taivas oli vuodenvaihteeni kirjallinen tähti, jonka parissa viihdyin mainiosti ja kirjan omalaatuinen huumorikin osui ja upposi. Kirjassa ei nyhrätä yhden rikosjutun ympärillä (tai siltä ainakin ensi alkuun näyttää...), vaan juonilankoja polveilee ristiin rastiin. Jännäsin, saako pirteä, jakkupuvussa poliisinhommia tekevä Reggie …

Vauhdikkaita kirjoja nuorille: Maailman viimeiset tyypit & Villitalo

Kuva
Kuuntelin viime vuoden loppupuolella useampia nuortenkirjoja äänikirjoina, sillä ne ovat parhaimmillaan mukavan leppoisaa kuunneltavaa esimerkiksi autoillessa. Näistä kuunteluvinkeistä poimin tähän juttuun pari vauhdikasta nuorten seikkailukirjaa, joissa riittää säpinää ja vaarallisia tilanteita. Lisäksi hyvät lukijat ja muutenkin vetävä meininki takasivat sen, että viihdyin kirjojen parissa erinomaisesti.


Max Brallier (teksti), Douglas Holgate (kuvitus): Maailman viimeiset tyypit (WSOY, 2019)

Max Brallierin kirjoittama nuorten toimintasarja Maailman viimeiset tyypit on maailmalla tosi suosittu (Netflix-sarjakin on ilmestynyt), mutta minä törmäsin kirjasarjan avausosaan aivan sattumalta etsiessäni kuunneltavaa BookBeatista lahjajakson aikana. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Yhdysvaltoihin, jossa on sattunut jotain kummaa: hirviöt ja zombit ovat hyökänneet Wakefieldin pikkukaupunkiin, jossa 13-vuotias orpopoika Jack Sullivan asui sijoitusperheessään. Nyt suurin osa kaupungin väestä on j…

Kirjahyllyn aarteet -lukuhaasteen koonti

Kuva
Kirjasähkökäyrä-blogissa alkoi vuosi sitten loppiaisena omien kirjojen lukemiseen keskittyvä haaste Kirjahyllyn aarteet.Innostuin haasteesta heti, sillä omia lukemattomia riittää! En tunnustaudu kirjahamsteriksi, mutta jotenkin kummasti kirjoja vaan tuppaa kertymään kotiin ja lukemisen kanssa on sitten vähän niin ja näin. Mikään kiirehän ei enää ole, koska kirja odottelee kiltisti omassa hyllyssä. 😏
Kirjahyllyn aarteet -haaste oli miellyttävän vapaamuotoinen, ja sainkin luettua haasteeseen peräti 24 kirjaa eli noin kaksi per kuukausi. Näin tasaisella tahdilla lukeminen ei tosin edistynyt, mutta hiljaisen kesän jälkeen otin syksyllä pienen loppukirin. 😊 Laskin haasteen luettuihin sekä painetut kirjat että lukulaitteen e-kirjat ja omaksi ostetut äänikirjat.

Olen luettujen määrään tosi tyytyväinen, sillä mutu-tuntumani mukaan omat kirjat löysivät tiensä lukupinooni useammin kuin ennen. Osa lukuun lähteneistä omista kirjoista jäi kylläkin kesken, kun totesin, ettei kirja kiinnosta ja tus…