Monika Fagerholm: Amerikkalainen tyttö

Aloitan blogivuoteni 2020 muutamalla viiden tähden kirjalla, sillä haluan saada vuoden 2019 parhaat kirjat blogiin asti ennen kuin julkaisen vuosikoosteen. Tähtisikermän aloittaa Monika Fagerholmin Amerikkalainen tyttö (Teos, 2012), joka oli eräs parhaita viime vuonna lukemiani romaaneja. Pari vuotta sitten ihastuin Fagerholmin esikoiseen Ihanat naiset rannalla, ja jännittelin kovasti, mahtaako Amerikkalainen tyttö yltää edes lähelle sen vangitsevaa tunnelmaa. Kyllä vain ylsi ja oli kenties toisinaan parempikin, vaikka kyseessä olikin aivan omanlaisensa kirja.

Amerikkalaisen tytön tapahtumat sijoittuvat Seudulle, jota ei siis ole sen kummemmin nimetty tai paikannettu. Ollaan vuodessa 1969, ja kirjan nimikkohenkilönä oleva amerikkalainen Eddie-tyttönen löydetään hukkuneena lammesta. Lisäksi eräs nuori mies hirttää itsensä. Miksi? Sitä pohdiskellaan monelta kantilta tavallaan koko kirjan ajan, mutta mikään dekkari Amerikkalainen tyttö ei ole. Arvoitukselliset kuolemat häilyvät kaiken kirjassa kerrotun yllä, takana ja edessä, mutta tosiasiassa kirjassa keskitytään muutamien keskeisten Seudun henkilöiden kuvaamiseen, heidän keskinäisiin suhteisiinsa ja ajatuskulkuihin.

"Se hetki oli äärettömän harras, sen muistaisi vielä vuosia sen jälkeen kun oli lakannut ratkaisemasta amerikkalaisen tytön mysteeriä, sitä ja kaikkia muitakin mysteereitä, vielä kun ei enää halunnut tietääkään mistään mysteereistä. Muistaisi sitten myöhemmin, kun oli todella yksin: millaista oli ollut jutella yksinäisyydestä ja hylätyksi tulemisesta Inget Herrmanin kanssa, tuona uskomattoman kauniina kesäaamuna kuistilla." (s. 182)

Fagerholmin kerrontatyyli voitti minut puolelleen. Kirjan pitkähköissä luvuissa annetaan puheenvuoroja eri henkilöille, ja kaikki tapahtunut tai pikemminkin se, mitä ajatellaan, että on kenties tapahtunut tai voinut tapahtua, keriytyy auki niin hissukseen, että minä keskityin vain nautiskelemaan kirjan tunnelmista, osuvista henkilöhahmoista ja paikoin lähes hypnoottisesti otteessaan pitävistä kohtauksista. Amerikkalainen tyttö kertoo paljon sisällöstään kahden nuoren tytön, Doriksen ja Sandran, kautta, ja nämä nuoret neidit ovat melkoisia persoonallisuuksia. On mielikuvitusta ja kykyä punoa arkeen värejä ja sävyjä, ja kuka sitten lopulta edes tietää, mikä kaikki on oikeastaan totta? Ja onko sillä edes niin väliä?

Huvittavana yksityiskohtana minulla jäi kirjasta mieleen gradua käsitellyt keskustelunpätkä - tämä kun sattuu olemaan minulle juuri nyt erittäin ajankohtainen aihe, mutta en sentään ole (vielä) Inget Herrmanin kanssa samoilla linjoilla:

"Mikä tuo pro gradu -tutkielma on?" Doris Flinkenberg kysyi Inget Herrmanilta, nyt kun oli rohkeampi.

    "Saat tietää sen myöhemmin", sanoi Inget Herrman. "Kun tulet vanhemmaksi." Sillä nyt kesä oli jo pitkällä eikä Inget Herrman enää puhunut pro gradu -tutkielmastaan yhtä paljon kuin ennen. "Usko pois", Inget Herrman sanoi. "Jonakin päivänä vielä toivot ettet tietäisi. Ettet olisi ollenkaan tiennyt."

    "Tiedät, että voit paremmin silloin kun et tiennyt", sanoi Inget Herrman ja katsoi kelloa." (s. 192)

Amerikkalainen tyttö oli minulle aika hidaslukuinen romaani, mutta koin sen lukemisen erittäin palkitsevaksi. Kirja kuvaa oivallisesti lasten ja nuorten näkökulmasta aikuismaailman tapahtumia, ja tavoittaa onnistuneesti mielikuvituksen voiman ja tietynlaisen unenomaisuuden tunteen, joka siitä toisinaan seuraa. Kokonaisuus ei silti hajoa niin utuiseksi, etteikö siitä saisi jotain tolkkua ja tarttumapintaa. Siitä en ole aivan varma, oliko sen tapahtumiin tarpeen käyttää yli 500 sivua mutta toisaalta, miksipä ei kun kirjan ote säilyi hyvänä loppuun asti.

Hieman tosin ärsyynnyin siitä, että viimeinen lause oli: "jatkuu seuraavassa tarinassa". Luulisi, että olennaisen saa kerrottua 500 sivun aikana mutta no, Amerikkalaiselle tytölle on siis olemassa jatko-osa Säihkenäyttämö. En varmaankaan ota Säihkenäyttämöä heti lukupinooni, sillä Fagerholmin mutkikkaaseen ihmissuhdekudelmaan sukeltaminen vaatii keskittymistä, johon en taida pystyä lähikuukausina. Jatko-osa silti kiinnostaa minua, mutta en voi olla pohtimatta, miten ihmeessä Fagerholmin uutukainen on vain hieman yli parisadan sivun sivuinen romaani? Sekin odottelee lukemistaan hyllyssäni, ja on erittäin mielenkiintoista nähdä, miten minulle toimii reilusti suppeampi Fagerholmin proosa.

Goodreadsiin Amerikkalainen tyttö saa minulta täydet viisi tähteä.

***

Osallistun kirjalla Kirjahyllyn aarteet -lukuhaasteeseen.

Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma ostos

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Orfeuksen kääntöpiiri, Tarinoiden taikaa, Luettua

Kirjan tietoja:
Monika Fagerholm: Den amerikanska flickan (2004)
Suomennos Liisa Ryömä
Teos, 2012 (5. painos)
530 sivua