Kesäinen ja talvinen rikosjuttu: Kuin tuhka tuuleen & Hiljaisuuteen hävinneet

Bloggausjonostani löytyy pari dekkaria, jotka edustavat vuodenaikojen ääripäitä: Ann Cleevesin Jimmy Perez -dekkarissa ollaan juhannushäissä Shetlanninsaarilla ja Rosamund Luptonin Hiljaisuuteen hävinneissa taas hytistään Alaskan talvisissa maisemissa. Cleeves on minulle tuttu ja turvallinen dekkarinimi, jonka pariin palaan aina silloin tällöin. Luptonia sen sijaan luin nyt ensi kertaa, mutta Hiljaisuuteen hävinneet kyllä vakuutti siinä määrin, että Luptonin nimi on laitettu muistiin. 

Jos joku jutun lukijoista on mukana Seinäjoen kirjaston Aikamatka-lukuhaasteessa, niin tässä on oivat vinkit haasteen kohtiin 4. Kirja, joka sijoittuu kesään ja 5. Kirja. joka sijoittuu talveen. Itse luin Cleevesin kirjan viime vuoden puolella, joten aloitan aikamatkailuni Luptonin talvisella jännärillä.

Ann Cleevesin Kuin tuhka tuuleen (Karisto, 2019) jatkaa sarjan aiemmissa osissa leskeksi jääneen Jimmy Perezin tutkimuksia Shetlannin saarilla. Perezin omalaatuinen pomo Willow Reeves näyttää tulleen kiinteäksi osaksi sarjaa, sillä hän on tässäkin kirjassa mukana. Reeves on mielestäni tervetullut ja raikas lisä sarjan henkilökaartiin, ja mieluusti soisin hänen boheemille persoonalleen isomman roolin tulevissa rikosjutuissa.

Kuin tuhka tuuleen sijoittuu kesään, juhannuksen seutuun, jolloin saarelle saapuu mantereelta kaveriporukka juhlimaan häitä. Häähumun jälkeen eräs seurueen jäsen, lapsettomuudesta kärsinyt, uratietoinen Eleanor, katoaa ja hänet löydetään kuolleena. Tätä juttua selvitellessä tulevat tutuksi niin ystäväporukan keskinäiset jännitteet ja pienet salaisuudet kuin saarelle hotellinpitäjiksi muuttaneen homopariskunnan elämänvaiheet, joissa kuvastuu hyvin julkisuuden ja menestyksen paineet ja myös traagiset puolet. Saaren ja sen vieraiden elämän kuvaus on tuttuun tapaan Cleevesin dekkarin suuri vahvuus, ja pidin myös siitä, miten paikallinen vanha kummitustarina kytkeytyi mukaan juoneen. Saarimiljöö tuntuikin välillä tosi aavemaiselta kesän lämmöstä huolimatta.

Goodreadsiin Kuin tuhka tuuleen saa minulta kolme tähteä. Sarja kehittyy mukavaan suuntaan, ja toivottavasti jatko-osia on tulossa lisää.

Rosamund Luptonin Hiljaisuuteen hävinneet (Gummerus, 2016) oli minulle erittäin positiivinen yllätys, vaikka kirjaa onkin kehuttu. Kenties kirjan juoni ei ollut se kaikkein realistisin, mutta minun makuuni jännitystä oli juuri sopivasti ja Alaskan hyytävän kylmyyden kuvaus henki viileyttä kotisohvalle asti.

Kirjan tapahtumat käynnistyvät, kun Alaskaan kuuron Ruy-tyttärensä kanssa matkustanut Yasmin saa tietää, että hänen luontokuvausreissulla ollut miehensä on saanut surmansa pienen inuiittikylän palossa. Jokin saa Yasminin kuitenkin epäilemään, että mies on elossa ja sinnittelee jossain kylmyyden keskellä pelastusta odottaen. Yasmin taivuttelee erään rekkakuskin ottamaan hänet ja Rubyn kyytiin, ja lopulta Yasmin päätyy itse ajamaan rekkaa läpi Alaskan erämaiden (tämä oli se osuus, jolle kohauttelin epäuskoisesti kulmiani mutta no, kenties riittävällä päättäväisyydellä varustettu ummikkokin osaa yks kaks ajaa rekkaa vaarallisissa talviolosuhteissa). Yasminin ja Rubyn matkassa riittää käänteitä ja tunnelma vain tiivistyy, kun lumimyrsky iskee päälle, joku toinen rekka roikkuu uhkaavasti perässä ja sähköpostiin kilahtelee outoja, pelottavia kuvia.

"Lunta satoi nyt niin paljon, että tuntui kuin he tukehtuisivat. Yasmin näki enää vilahduksia heijastintolpista tien laidalla ja pelkäsi koko ajan, että oikealla välähtävän kyltin pitäisikin jäädä vasemmalle ja että hän ajaisi ulos tieltä, este antaisi periksi ja he syöksyisivät reunan yli. Hän oli epävarma siitä, mikä oli maata ja mikä taivasta, mikä oli oikea ja mikä vasen, hän ei tiennyt enää oliko yö vai päivä, ja fyysinen epävarmuus sankan lumisateen keskellä pimeässä alkoi vaikuttaa häneen myös henkisesti: oli hetkiä, jolloin hän ei enää kyennyt muistamaan, mitä ja ketä hän oli pakenemassa." (s. 187)

Luin kirjan loppuvaiheet lähes henkeä pidätellen, ja Hiljaisuuteen hävinneet paranikin koko ajan loppua kohden, vaikka alku lähti hivenen vaisummin liikkeelle. Alaskan alkuperäisväeston vaikeat elinolosuhteet nivoutuivat hyvin juoneen, vaikka trillerimäinen ote hallitsee kirjaa. Rubyn kuurous toi tietysti oman säväyksensä kirjan tapahtumiin, ja mielestäni hänen sisäistä maailmaansa kuvattiin hyvin, vaikkei minulla olekaan omakohtaista kosketusta aiheeseen. Goodreadsiin Hiljaisuuteen hävinneet saa minulta 4 tähteä.

***

Ann Cleevesin kirja oli osa viime vuoden Kirjahyllyn aarteet -haastettani. Luptonin kirja sopii moneen juuri alkaneeseen lukuhaasteeseen:

* POPSUGAR 2020 Reading Challenge -haasteessa sijoitan kirjan kohtaan "A book about or involving social media". Rubyn twiittailut ja blogiin kirjoittelut ovat varsinkin kirjan loppuvaiheissa aivan keskeissä osassa tapahtumia.

* Helmet-haasteessa kirja sopii kohtaan 7. Kirjassa rikotaan lakia.

* Seinäjoen kirjaston Aikamatka-haasteessa kirja on täysosuma kohtaan 5. Kirja, joka sijoittuu talveen.

Goodreads: Luptonin kirja saa 4 tähteä ja Cleevesin kirja 3 tähteä

Mistä kirjat minulle? Luptonin lainasin kirjastosta ja Cleeves on oma e-kirjaostos

Muualla verkossa: Luptonin kirjaa on luettu mm. blogeissa Leena Lumi, Kirjoihin kadonnut, Kirja hyllyssä ja Hannan kirjokansi

Kirjojen tietoja:

Ann Cleeves: Thin Air (2014)

Suomennos Annukka Kolehmainen

Karisto, 2019

354 sivua

Rosamund Lupton: The Quality of Silence (2015)

Suomennos Outi Järvinen

Gummerus, 2016

326 sivua