Un-Su Kim: Tappajat

Un-Su Kimin korealaisdekkari Tappajat (Like, 2019) oli viimeinen äänikirja, jonka ehdin kuunnella vuonna 2019. Olin kyllä lukenut kirjasta kehuja ja arvelin, että se saattaisi olla minun makuuni, mutta silti hämmästyin siitä, miten Souliin sijoittuva palkkatappajista kertova dekkari imaisi minut mukaansa ihan täysillä. Kirjan mustan huumori ja paikoin överit juonenkäänteet olivat täydellisesti minun juttuni, ja Markus Niemen erinomainen luenta herätti päähenkilönä olevan Resengin persoonan eloon. Reseng taitaa synkän ammattinsa, mutta se on ammatti siinä missä jokin muukin työ. Kirjan juju onkin juuri siinä, että se tuo inhimillisyyttä kylmäverisen tappajan hahmoon. Esimerkiksi keikka ei saa venyä liian pitkäksi, kun kotona odottavat kissaneidit pitää ehtiä ruokkimaan.

Tappajien tapahtumien keskiössä on orpona varttunut Reseng, joka löytyi lapsena roskiksesta ja päätyi merkilliseen kirjastoon, jonka hoitaja Vanha Supi kasvatti pojasta palkkatappajan. Kirjasto kun  ei ole mikään tavallinen kirjasto. Siellä junaillaan salamurhia ja välitetään juonittelijoiden ohjeita tappajille, johon joukkoon Resengkin siis kuuluu. Tappajissa päästään Resengin matkaan aikana, jolloin hän on ollut alalla niin kauan, että alkaa jo mietiskellä, milloin joku päättää hankkiutua hänestä eroon. Keikatkin alkavat pohdituttaa ja elämä ylipäänsä tuntuu muuttuneen mutkikkaammaksi kuin aiemmin. On tullut uusia kilpailijoita ja ilmassa on valtataistelun tuntua. Horjuuko Vanhan Supin valta-asema? Pitäisikö lyöttäytyä jonkun muun kelkkaan? Toisaalta kannattaa tuumailla asioita rauhassa:

"Sade tiheni. Auringonsäteet, jotka olivat kurkistaneet pilvien välistä, olivat kadonneet. Reseng tyhjensi kaljatölkin, rutisti sen lyttyyn ja heitti lattialle noin sadan muun seuraksi. Hän pysähtyi hetkeksi ihailemaan rytättyjen tölkkien muotoja ja nappasi sitten jääkaapista uuden. Resengin mielessä puhuvista äänistä ainoa tervejärkinen kysyi, mitä hän oikein puuhasi. Kuolema on hiipinyt aivan selkäsi taakse, ja sinä istut kotona juomassa kaljaa?"

Minä viihdyin Tappajien seurassa loistavasti, joten se saa ilman muuta Goodreadsiin täydet viisi tähteä. Erityisesti pidin kirjan loppukahinoista, jotka tarjosivat huikean näytöksen, josta löytyi myös syvällisyyttä (tavallaan). Kirja on eittämättä paras dekkari, jonka luin viime vuonna, mutta en silti voi olla miettimättä, paljonko mukana oli uutuuden viehätystä ja onko sen tyylilaji sellainen, joka terä kuluu ajan myötä. Tässä kirjassa toimi kaikki, mutta jos lukisin toisen samantyyppisen, jaksaisinko niin enää innostua? Sen näyttää aika, mutta ainakin nyt suosittelen Tappajia lämpimästi heille, joita kiinnostaa lukea hieman erilainen rikosromaani ja jotka tuntevat vetoa mustanpuhuvaan huumoriin.

Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Kuuntelin äänikirjan Storytelistä, kokeilujaksolla.
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Mummo matkalla, Kartanon kruunaamaton lukija. Ylen juttu Tappajat -kirjasta löytyy täältä.
Äänikirjan tietoja:
Un-Su Kim: 설계자들 (2010)
Suomennos Katariina Laurila (suomennettu englanninkielisestä käännöksestä The Plotters)
Lukija Markus Niemi
Like, 2019
Kesto 9 t 33 min