Oksan hyllyltä

Sophie Kinsella on tullut minulle tutuksi aikuisten chick-lit kirjailijana, tosin vain muutaman luetun kirjan kautta, sillä viihteellinen genre ei kovin usein houkuttele lukupuuhiin. Kinsella on julkaissut muutakin, ja löysin lukupinooni jokunen vuosi sitten ilmestyneen nuortenkirjan Kadonnut: Audrey (Otava, 2015). Kirjan kansikuva sopii täydellisesti kirjankansibingon 'raitoja'-ruutuun, johon olen koettanut metsästää kirjaa jo jonkin aikaa, ja tuskinpa olisinkaan ilman bingohaastetta tarttunut tähän kirjaan. Kinsella kirjoittaa oikein mallikkaasti myös nuoremmalle kohderyhmälle omalla tutulla kepeällä tyylillään, johon hän onnistuneesti yhdistää vakavia teemoja. Kadonnnyt: Audrey -kirjassa käsitellään kiusaamista, ahdistuneisuushäiriötä ja nuoren peliriippuvaisuutta. Paljon on ongelmia kasaantunut yhteen perheeseen, mutta lopputulos oli silti vetävä ja luin kirjan tosi nopeasti, lähes yhdessä illassa. "Moi", hän yrittää uudestaan. "Minä olen Linus. Sinähän...

Sophie Kinsellan romanttinen viihderomaani Muistatko minut? (WSOY, 2018) viihdytti minua loppukesän päivinä äänikirjan muodossa. Työmatkoilla tykkään kuunnella kevyitä kirjoja, jotka eivät kärsi siitä, että liikennettäkin pitää seurata ja välillä joku juonenkäänne jää kuulematta. Muistatko minut? toimi loistavasti tähän tarpeeseen, mutta kirjan loppupuolella huomasin olevani sen verran koukussa Lexi Smartin touhuihin, etten malttanut enää kuunnella kirjaa 2 x 20 minuutin pätkissä vaan kirjan loppuratkaisut piti ahmaista loppuun viikonlopun aikana.  Olihan kirjan juoni *hitusen* ennalta-arvattava, myönnetään - mutta silti Kinsella on kirjoittanut varsin vetävän tarinan siitä, kuinka Lexi eräänä aamuna herää sairaalasängyssä, ja hänen muististaan on autokolarin seurauksena tyystin pyyhkiytynyt pois kolme edellistä vuotta. Ja noiden vuosien aikana hän on mm. mennyt unelma-aviomiehen kanssa naimisiin, kohonnut rivityöntekijästä pelottavan tekokkaaksi johtajaksi ja oppinut tekemä...

Chick-lit -genre on jäänyt minulle vieraaksi muutamia Marian Keyesin kirjoja ja satunnaisia kirjastossa tehtyjä selailuja lukuun ottamatta. Sophia Kinsellan tuotannon olen tähän asti ohittanut täysin (liian höttöistä hömppää minun makuuni, on ollut jyrkkä ennakkotuomioni), mutta kesän jälkeen päädyin kliksuttelemaan puhelimeeni äänikirjaversion Kinsellan uusimmasta suomennoksesta Kuka on pomo (WSOY, 2017). Mitenkäs tässä näin kävi, ja vieläpä niin, että tykkäsin kirjasta tosi paljon?! Jollei kirjan lukijana olisi ollut Leena Pöysti, eräs suosikkilukijoistani, tuskin olisin katsahtanutkaan Kinsellan kirjan suuntaan. Kaipasin kesäloman jälkeen jotain uutta, mukavan leppoisaa kuunneltavaa työmatkoille, ja tein kuten usein ennenkin: etsin vaihtoehtoja hyviksi toteamieni lukijoiden tuotoksista. Leena Pöystin ääni sopii mainiosti esimerkiksi Riikka Pulkkisen kirjoihin, ja päätin yks kaks kokeilla Kinsellaa. Lisähoukuttimena toimi Helmet-haasteen salanimikohta. Sophie Kinsellan oikea ni...