Sophie Kinsella: Kadonnut: Audrey
Sophie Kinsella on tullut minulle tutuksi aikuisten chick-lit kirjailijana, tosin vain muutaman luetun kirjan kautta, sillä viihteellinen genre ei kovin usein houkuttele lukupuuhiin. Kinsella on julkaissut muutakin, ja löysin lukupinooni jokunen vuosi sitten ilmestyneen nuortenkirjan Kadonnut: Audrey (Otava, 2015). Kirjan kansikuva sopii täydellisesti kirjankansibingon 'raitoja'-ruutuun, johon olen koettanut metsästää kirjaa jo jonkin aikaa, ja tuskinpa olisinkaan ilman bingohaastetta tarttunut tähän kirjaan. Kinsella kirjoittaa oikein mallikkaasti myös nuoremmalle kohderyhmälle omalla tutulla kepeällä tyylillään, johon hän onnistuneesti yhdistää vakavia teemoja. Kadonnnyt: Audrey -kirjassa käsitellään kiusaamista, ahdistuneisuushäiriötä ja nuoren peliriippuvaisuutta. Paljon on ongelmia kasaantunut yhteen perheeseen, mutta lopputulos oli silti vetävä ja luin kirjan tosi nopeasti, lähes yhdessä illassa.
Audreyn tarina on sympaattinen, ja hänen kokemuksissaan on helppoa myötäelää. Erityisesti kuvaukset Audreyn terapiaa varten tekemistä, perheensä arkea käsittelevistä videoista olivat herkullista luettavaa, ja noihin videoihin oli saatu tiivistettyä aidonoloista perhearkea. Kirjan vahvuus on onnistunut taiteilu kipeiden ongelmien ja kevyen tyylin välillä. Kinsella käsittelee aihettaan välillä hurtilla huumorilla, muttei lyö liian leikiksi tai sorru äitelään imelyyteen. Tai no, kirjan loppupuolella asetelmien kääntyminen nurinniskoin peliasioissa sai minut kohottelemaan kulmiani, mutta ainakin kirja päättyi myönteisiin tunnelmiin ja Audrey onnistui voittamaan ongelmansa.
Vaikka kirjan henkilöhahmoista ja juonikuluista löytyi kärjistyksiä, en antanut sen liikaa häiritä lukukokomusta. Kadonnut: Audrey herättelee omalla tavallaan siihen, että kiusaamisella voi olla vakavia seurauksia ja toisaalta Audreyn kertomus myös kannustaa uskomaan siihen, että asiat voivat kääntyä paremmalle tolalle ja siihen voi itsekin vaikuttaa omalla toiminnalla ja toisilta saadulla avulla - ei kannata jäädä rypemään mielen mustimpiin tunteisiin. Pidin kirjan raikkaasta kertojaäänestä ja eteenpäin menevästä otteesta, ja Goodreadsiin Kadonnut: Audrey saa minulta kolme tähteä. Kinsellan nuortenkirjoja lukisin mieluusti lisääkin.
"Moi", hän yrittää uudestaan. "Minä olen Linus. Sinähän olet Audrey, vai mitä?"Audrey on joutunut koulussaan kiusatuksi, ja sen jälkivaikutukset ovat hurjat: Audrey kärsii ahdistuksesta, tekee koulutehtäviä kotonaan, pitää aina aurinkolaseja eikä liiku ulkona. Terapia on auttanut vähän, mutta palaaminen syksyllä koulunpenkille tuntuu silti edelleen kaukaiselta ajatukselta. Audrey kertoo kirjassa itse tarinaansa, ja lähestyy todellisia ongelmiaan kiertäen ja kaartaen, tarinoiden laajasti perheensä vauhdikkaista edesottamuksista. Ensi alkuun vaikuttaakin silti, että kirjassa pyöritään lähinnä Audreyn Frank-veljen pelaamisen ympärillä. Perheen äiti on päätellyt Daily Mail -lehden artikkelin perusteella, että hänen lapsensa on pelikoukussa ja kirjan avauskohtauksessa äiti riehuu ja raivoaa ja on aikeissa rikkoa poikansa kannettavan. Vähitellen kirjan tapahtumiin ujuttautuu mukaan Frankin kaveri Linus, joka osoittautuu minun mielestäni porukan fiksuimmaksi tyypiksi. Hänen ja Audreyn välille rakentuu ihastumiskuvio, joka auttaa Audreytä laskemaan suojamuurejaan - vaikkei heidän ensikohtaamisensa siihen annakaan viitteitä.
Uhka ei ole todellinen. Yritän hokea sanoja mielessäni, mutta paniikki hukuttaa ne alleen. Se peittää minut kokonaan. Se on kuin radioaktiivinen saastepilvi.
"Onko sinulla aina nuo päässä?" Hän nyökkää kohti aurinkolasejani.
Sydämeni pumppaa paniikin koko ruumiiseeni. Jotenkin saan ujuttauduttua Linusin ohi.
"Sori", henkäisen ja rynnistän keittiön läpi kuin kettu, jota metsästäjät ajavat takaa. Portaita ylös. Omaan huoneeseeni. Kauimmaiseen nurkkaan.
Audreyn tarina on sympaattinen, ja hänen kokemuksissaan on helppoa myötäelää. Erityisesti kuvaukset Audreyn terapiaa varten tekemistä, perheensä arkea käsittelevistä videoista olivat herkullista luettavaa, ja noihin videoihin oli saatu tiivistettyä aidonoloista perhearkea. Kirjan vahvuus on onnistunut taiteilu kipeiden ongelmien ja kevyen tyylin välillä. Kinsella käsittelee aihettaan välillä hurtilla huumorilla, muttei lyö liian leikiksi tai sorru äitelään imelyyteen. Tai no, kirjan loppupuolella asetelmien kääntyminen nurinniskoin peliasioissa sai minut kohottelemaan kulmiani, mutta ainakin kirja päättyi myönteisiin tunnelmiin ja Audrey onnistui voittamaan ongelmansa.
Vaikka kirjan henkilöhahmoista ja juonikuluista löytyi kärjistyksiä, en antanut sen liikaa häiritä lukukokomusta. Kadonnut: Audrey herättelee omalla tavallaan siihen, että kiusaamisella voi olla vakavia seurauksia ja toisaalta Audreyn kertomus myös kannustaa uskomaan siihen, että asiat voivat kääntyä paremmalle tolalle ja siihen voi itsekin vaikuttaa omalla toiminnalla ja toisilta saadulla avulla - ei kannata jäädä rypemään mielen mustimpiin tunteisiin. Pidin kirjan raikkaasta kertojaäänestä ja eteenpäin menevästä otteesta, ja Goodreadsiin Kadonnut: Audrey saa minulta kolme tähteä. Kinsellan nuortenkirjoja lukisin mieluusti lisääkin.
***
Kirjankansibingossa kansi sopii ruutuun 'raitoja':
Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Luin kirjan BookBeatin kautta, Hesarin tilaukseeni kuuluvalla lahjajaksolla.
Kirjan tietoja:
Sophie Kinsella: Finding Audrey (2015)
Suomennos Lotta Soininen
Otava, 2015
319 sivua
Kommentit
Lähetä kommentti
Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.