Oksan hyllyltä

Viime vuoden kirjoista vielä viimeinen pari blogiin eli miniarviot kahdesta oikein hyvästä äänikirjasta, jotka kuuntelin syksyllä 2022. Eva Menasse: Dunkelblum (Siltala, 2022; suomennos Raija Nylander, lukija Karoliina Kudjoi) Eva Menassen Dunkelblum valikoitui kuunteluun yksinomaan kirjan lukijan vuoksi. Fanitan Karoliina Kudjoin persoonallista ääntä, joka sopi aivan täydellisesti tähän itävaltalaista Dunkelblumin pikkukaupunkia kuvaavaan romaaniin. Äänikirja oli pitkähkö (ainakin minun mittapuullani), noin 16 tuntia, mutta Kudjoin hypnoottinen ääni kyllä piti mielenkiinnon vireillä. Kirjan nykyhetki sijoittuu vuoteen 1989, rautaesiripun murtumisen aikaan. Dunkelblumin kaupungissa menneet tapahtumut toisen maailmansodan ajoilta asti alkavat nousta esille, ja romaani peilaa maan lähistoriaa pienen paikkakunnan asukkaiden kautta. Näkökulma vaihtuu eri henkilöiden välillä, ja kirja kenties olisi saattanut sopia paremmin luettavaksi kuin kuunneltavaksi. Monitahoinen kokonaisuus välittyi...

Kevään ja kesän aikana luettuja kirjoja on kertynyt sen verran bloggausjonoon, että nyt tulee jälleen miniarvioita. Tässä setissä on pari kotimaista, viihteellistä jatko-osaa, joista tosin toinen on ns. itsenäinen jatko-osa. *** Niina Mero: Romanssin sankari (Gummerus, 2021) Romanssin sankari on itsenäinen jatko-osa Meron valloittavalle Englantilaiselle romanssille (Gummerus, 2019). Tällä kertaa tapahtumat sijoittuvat Suomeen ja päähenkilönä on edellisestä kirjasta tutun Dorianin veli Benedict. Benedictin olemassaolosta ei Englantisessa romanssissa vihjaistu sanallakaan, mutta mukavan luentevasti Ben sulautuu osaksi tuttujen henkilöiden elämää. Ben on ammatiltaan sotilas, ja hänen toipumisensa rankoista kokemuksista erikoisjoukoissa on kirjan keskeistä sisältöä. Kirjassa on paljon pohdintaa siitä, miten oman mielen traumoja pitäisi käsitellä ja kuinka kohdata menneisyyden kipeitä juttuja. Tärkeitä seikkoja, totta kai, mutta en siltä innostunut Romanssin sankarista samalla tavoin k...

Christian Rönnbackan komisario Antti Hautalehto -sarjan kahdeksas osa Ruska (Bazar, 2020) tarjoilee tuhdin annoksen äijäilymeininkiä Lapin jylhissä maisemissa. Kirjan alussa Hautalehto on lähdössä lomareissulle kaverinsa Larsin kanssa, mutta varsin erikoisen juonikuvion seurauksena hän päätyykin rikkaan kiinalaismiljönäärin ja tämän pojan oppaaksi, kun he haluavat käydä tutustumassa kullankaivajien työhön. Salaperäisen miljönäärin perässä roikkuu kovat piipussa eräs roistoporukka, ja siitäpä se soppa sitten syntyykin tunturien keskelle. Actionia ei tästä kirjasta todellakaan puutu, ja Hautalehto osoittautuu melkoiseksi ihmemies MacGyveriksi 😆. "Antti meni rinkalleen ja kaivoi sieltä avaruushuovan ja pienen rullan ilmastointiteippiä ja ojensi ne Yangille sillä aikaa kun sulki rinkkansa. - Siellä on ruumis, hän sanoi Yangille. -Puukolla tapettu kullankaivaja. Sitä ne korpit... - Ruumis, Yang totesi rauhalliseen tapaansa, josta ei voinut päätellä mitä hän ajatteli tai tunsi. - Onko...

Christian Rönnbackan uusin Antti Hautalehto -dekkari Rakennus 31 (Bazar, 2014) löysi tiensä lukulaitteeseeni Kirsin kirjanurkan Kirsin valitsemana, kun osallistuimme Elisa-kirjan jouluiseen kirjaystävärinkiin. Kiitokset Kirsi valinnasta! Aloitin tutustumiseni Hautalehtoon lukemalla sarjan aloitusosan, Operaatio Troijalaisen . Sarjan toinen osa Julma (Bazar, 2013) jäi minulta välistä, mutta Rakennus 31 valotti sen juonenkulkua riittävästi: kyseessä näyttää olleen jonkinlainen jatkolämmittely sarjan aloitusosalle. Rakennus 31 :ssä oltiin onneksi jo aivan uuden rikoksen kimpussa. Rakennus 31 alkaa lupaavan tummanpuhuvasti rakennuksesta 31, joka on aikaisemmin toiminut mielisairaalana. Aloituskohtaus antaa viitteittä synkkäsävyisestä tarinasta, mutta kirjan loppuosa on paljolti lähempänä ykkösosan leppoisaa meininkiä. Kirjan alussa Porvoon lähimetsiköistä löytyy tyhjä hautakuoppa, sitten vielä muutama lisää ja viimein löytyy ruumis. Tätä juttua Hautalehto kollegoineen alkaa selvite...

Christian Rönnbackan esikoisdekkari Operaation Troijalainen (Bazar, 2012) oli odotellut lukulaitteessani jo tovin, kun Kirsin kirjanurkan Kirsi paljasti Elisa-kirjan jouluisen kirjaystäväringin lahjakirjavalintansa minulle. Kirsin valinta oli Rönnbackan uusin kirja, Rakennus 31 (Bazar, 2014). Molemmat kirjat kuuluvat Antti Hautalehto -dekkarisarjaan, ja lahjakirja innosti minut aloittamaan lukemisen sarjan ensimmäisestä osasta, jonka olin joskus napannut mukaani e-kirja-alesta.      En tiennyt Antti Hautalehto -sarjasta mitään lukemista aloittaessani, mutta varsin pian kävi selväksi, että kirja sujahtaa kesäkirjakategoriaan: leppoisaa luettavaa, joka lienee parhaimmillaan kauniina hellepäivänä, jolloin mitään erityisen raskasta ei tee mieli lukea. Mikään kovaksikeitetty dekkari Operaatio Troijalainen ei synkänpuhuvasta kannesta huolimatta ole, vaan meno on yleissävyltään hurtin humoristiseen kallellaan. Jopa liikaa minun makuuni, sillä kirjan dialogit olivat tulvi...