Oksan hyllyltä

Kokosin tähän juttuun arvioita syksyn aikana lukemistani genrekirjoista. Fantasiaa, scifiä, niiden sekoitusta ja yksi dekkari, olkaapa hyvät 😊: N. K. Jemisin: Murtunut maailma 1 - Viides vuodenaika (Jalava 2021; suomennos Mika Kivimäki) Murtunut maailma -trilogia on kerännyt kiitosta siinä määrin, että se oitis herätti uteliaisuuteni. Kaikki sarjan osat on palkittu fantasia - ja scifikirjallisuuden Hugo-palkinnolla, johon ei ole tähän mennessä yltänyt mikään muu sarja. Tämä kyllä nostatti odotukset tosi korkealle! Avausosa ilmestyi suomeksi jo viime vuonna, mutta kaikesta hypestä ja kiinnostuksesta huolimatta innostuin lukemaan sen vasta nyt loppukesällä.  Tämän genren kirjat tuppaavat usein olemaan tiiliskiviluokkaa, eikä Viides vuodenaika ollut poikkeus. 480 sivua tuli silti luettua aika nopsaan, sillä tarina on vetävää (joskin synkkäsävyistä) luettavaa eikä todellakaan mitään perusfantasiaa. Jo kirjan alku on hätkähdyttävä: Essun-niminen nainen palaa kotiin huomatakseen, että...

Vuoden ensimmäinen kirja blogissani on viiden tähden kirjallinen aikamatka Japaniin, Dejiman kauppa-asemalle vuoteen 1799. David Mitchellin uusin suomennettu romaani Jacob de Zoetin tuhat syksyä (Sammakko, 2014) sijoittuu hollantilaisten hallitsemalle pienelle saarekkeelle, joka oli kirjan tapahtumien aikaan Japanin portti maailmalle. Kirjan alussa kauppa-asemalle saapuu kirjuriksi nuori hollantilainen, Jacob de Zoet. De Zoetin tarkoituksena on kartuttaa omaisuuttaan, jotta hän voi kotimaahansa palattuaan mennä naimisiin Anna-neitosen kanssa. Dejimalla de Zoetia odottaa tiukan hierarkkinen yhteisö, jonka toimia japanilaiset seuraavat ja kontrolloivat tiiviisti. Kokemattomuuttaan de Zoet joutuu pelinappulaksi taistelussa vallasta ja mammonasta, ja myös hänen tunne-elämänsä ajautuu myrskyyn nimeltä Orito. "Shogunin vastaus uhkavaatimukseeni on viesti minulle", Vorstenbosch valittaa. "Miksi putken sisään rullatun paperiarkin pitää viettää yö ylivalvojan talossa kuin hem...

Ylenpalttista hehkutusta sisältävät kansitekstit saavat minulta skeptisen vastaanoton. Kirjan sisältö kun ei aina onnistu lunastamaan lupauksia vaan lukukokemuksen jälkimauksi jää jotain tyyliin 'näitähän on tullut luettua, korkeintaan hivenen keskivertoa parempi opus'. Niinpä tartuin epäillen kirjastosta mukaan tarttuneeseen David Mitchellin Black Swan Green -kirjaan (Sammakko, 2008), josta The Times on sanonut: 'Valovoimaisen kaunis romaani' ja joka Guardianin mielestä oli 'loisteliasta ja ihmeellistä'. Valovoimaista ja ihmeellistä? Hmm, jäyhä suomalainen lukija ei oikein taivu tällaisia ylisanoja allekirjoittamaan, mutta kirja oli erittäin positiivinen yllätys. Lapsuuskuvaus Englannin 1980-luvun maaseudulta, jonka kerronta vie mukanaan - tälle tarinalle lukisin mieluusti jatkoa! Päähenkilönä ja kertojana on kirjan alussa 13-vuotta täyttävä Jason Tyler, jonka kirjalliset luku-ja runoiluharrastukset eivät ole asioita, joilla saavutettaisiin suosiota ikäto...