Oksan hyllyltä

Lukuvuoteni 2017 alkoi mukavasti, sillä sain heti erään keskeneräisen sarjan päätökseen. Lukea hurautin Colin Meloyn kirjoittaman ja Carson Ellisin kuvittaman Sysimetsän valtakunnan (Otava, 2014) lukumaratonilla , lähes kokonaan maanantain aikana. Sysimetsä -trilogian päätösosassa on sivuja 576, joten kunhan vauhtiin pääsee, kyseessä on nopealukuinen kirja. Sysimetsä -trilogiassa seikkaillaan Sysimetsässä, joka sijaitsee erään pikkukaupungin liepeillä. Sysimetsään ei niin vain pääsekään, sillä metsässä on taikaa ja siellä asustelee puhuvia elämiä ja muita erikoisia otuksia. Trilogian eräs kantava juonilanka on ollut muutamien kaupungin lasten sekaantuminen metsän eläjien valtataisteluihin, ja nämä nahinat saatetaan jonkinmoiseen päätökseen Sysimetsän valtakunnassa . Sarjan eräs jännä piirre on ollut se, että seikkailulliseen, saduistakin tuttuja aineksia sisältävään ja monitahoiseen juoneen on ujutettu aikuismaailman vakavia piirteitä ja jopa raakuuksia. On lapsia, jotk...

Maanalainen sysimetsä (Otava, 2013) jatkaa Colin Meloyn Sysimetsä-trilogiaa. Olen kuunnellut sarjan aloitusosan äänikirjana, mutta se ei jostain syystä koskaan päätynyt blogiini asti. Maanalainen sysimetsä on kulkenut kännykässäni alkuvuoden, ja Tiettömään korpeen sijoittuva fantasiaseikkailu on ollut erinomaista seuraa silloin, kun on ollut hetki aikaa syventyä kirjaan. Juonivetoinen, kerronnaltaan sujuva ja tapahtumarikas tarina on ollut mainiota viihdykettä. Sarjan avausosa oli muistini mukaan hyvät vastaan pahat -tyylinen seikkailutarina, ja sitä teemaa toki jatketaan tässä toisessa osassa. Maanalainen sysimetsä yllätti minut silti synkemmillä ja aikuismaisemmilla sävyillään. Sarjan perusidea on lyhyesti tämmöinen: pikkukaupungin vieressä on salaperäinen metsikköalue nimeltä Tietön korpi. Sinne ei noin vain kävellä, mutta muutama kaupungin lapsi löytää jostain syystä tien metsään. Ykkösosassa lapset joutuivat mukaan metsikön valtataisteluihin, ja hieman samoissa tunnelmi...