Oksan hyllyltä

Lueskelin heinäkuussa kaksi naisen kesänvietosta kertovaa kirjaa. Toinen oli lämminhenkinen tarina, joka sai lukijan hyvälle tuulelle. Toinen kirja sen sijaan oli viileä kuin Oulun kesäinen sää, enkä oikein lämmennyt kirjan akateemiselle analyyttisyydelle. Lämpimistä tuulahduksista vastasi Paula Havaste kirjallaan Kolme käskyä (Gummerus, 2013) ja toisenlaisia kesäfiiliksiä tarjoili Siri Hustvedt kirjassaan Kesä ilman miehiä (Otava, 2011). Siri Hustvedtin Kesä ilman miehiä oli minulle melkoinen pettymys. Muistelin lukeneeni kirjasta kehuja, mutta omat lukutunnelmani olivat varsin laimeat. Kirjan alussa kertojana toimiva Mia kertoo saaneensa hermoromahduksen, kun hänen miehensä Boris 30 avioliittovuoden jälkeen halusi pitää taukoa avioliitosta. Sairaalareissun jälkeen Mia päätyy pitämään runokurssia nuorille tytöille, ja tuon kesän tapahtumia ja mielensä liikkeitä ja pohdintoja Mia kertoilee kirjassa. Joukossa on ajatuksia miehistä ja tieteestä, ja vaikka paikoin oli tarjolla ...

Siri Hustvedtin Amerikkalainen elegia (Otava, 2008) etenee hitaan tyylikkäästi, surumielisten sävyjen keskellä. Yleensä odotan kirjalta vauhdikkaampia juonenkäänteitä tai räväkämpiä henkilöhahmoja, mutta joskus Amerikkalaisen elegian kaltainen rauhallisempi tarina on aivan paikallaan. Kirjan kertojana on Erik, New Yorkissa psykiatrina työskentelevä eronnut keski-ikäinen mies. Hänen isänsä on kuollut hiljattain, ja kirjan tapahtumat käynnistyvät kuolinpesän selvittelystä. Isän papereiden joukosta löytyy arvoituksellinen kirje, jonka merkitystä Erik ja hänen sisarensa Inga kirjan aikana selvittelevät. Naiskuvioita kirjaan tuo kaunis Miranda, joka asuu tyttärensä Eglentinen kanssa Erikin talossa vuokralaisena. Eräs henkilö Mirandan menneisyydestä lähettelee outoja valokuvia Mirandalle ja Erikille, ja tämän juonikuvion avulla kirjaan tulee aavistus uhkaa, mutta mitään sydänsuruja dramaattisempaa Mirandan henkilöhahmosta ei lopulta kehkeydy. "Tuska, jota olin tuntenut Mir...